Päivät 15-17.9.2017: Kun sateen ja sumun jälkeen haaveemme toteutui ja saimme nauttia satumaisista aurinkonäkymistä vuorilla. Sekä vietimme loman viimeisen yön tähtitaivaan alla 1989 metrin korkeudella. Niin kiitollinen näistä hetkistä!
15.9.2017: Aamun tutkailimme tulevien päivien sääennusteita ja pohdiskelimme mitä kautta kotiin palaamme. Ne lupasivat tänään sateen alkavan täälläkin jo aamupäivästä, mutta niin muuallakin satoi. Meillä oli pieni haave ja toivo, jos saisimme kuitenkin vielä kotimatkalla aurinkoa. Päätimme lähteä tuota kohti, kun sääennusteetkin kertoivat, että se ehkä olisi mahdollista nähdä ja kokea. Niin hyvästelimme Chioggian.
Pian olimmekin jo vuorten helmassa. Vuorinäkymät saavat sateessakin kaiken näyttämään paljon paremmalta.
Olisimme hyvinkin voineet ajaa paljon pitemmälle, mutta ennusteet kertoivat, että vuorten tällä puolen sataa iltapäivästä paljon vähemmän kuin korkeammalla. Korkeammalla on myös kymmenen astetta kylmempää, kun tällä puolen vuoria on lopulle kaksikymmentä vielä lämmintä. Niin ajelimme vain noin 130 kilometriä ja patojärvi Lago di Corlon rannalle Camping Gajoleen.
Emme pitkään voineet istua näissä maisemissa, kun alkoi tihkusade.
Kuurottaisessa tihkusateessa saattoi hyvin käydä kävelyretkellä. Täällähän olisi voinut hyvällä säällä viettää aikaa pitempäänkin, sillä olimmehan upean vuorialueen reunalla. Järven takaa sumun läpi ei nyt näkynyt Dolomiittivuoriston kauniita huippuja.
 |
| Täällä ei muuten näkynyt roskaläjiä, oltiinhan pohjoisempana. :) |
Illalla ja yöllä satoi jo sitten aivan reippaasti.
16.9.2017: Ja vielä aamullakin, mutta sääennuste toi meille suuren toivon, että saisimme ehkä tänään jälleen nauttia auringon valoa ja kauneutta tuovista säteistä vuorimaisemissa.
Nousimme pikkuhiljaa loivasti ylemmäs vuorilla. Fiera di Primiero -kylä näytti jo niin kotoisalta Alppikylältä. Vähän harmitti sää, kun saattoi vain kuvitella monin paikoin, että ilman usvaa olisi alaslaaksoon upeita näkymiä, sekä näki, että vieressä on vuori, mutta sitä ei näy kuin "juuri".
Pian olimme sumuisessa San Martino di Castrozzassa 1487 metrin korkeudella. Täällä meillä oli ensimmäisen lomasuunnitelman mukaan heti alkulomasta tarkoitus viettää viikko ja kokea hieno vuoriloma, mutta silloin satoi ja oli kylmää, niinkuin oli nytkin. Tulimme kuitenkin kurkkaamaan miltä kylä näyttää. Kävimme ensin kylän perällä katsomassa Camping Sass Maorea ja kun sieltä käännyimme takaisin näkyi edessä vähän vuorenrinteitä, kun hetki sitten kaikki oli valkoisessa usvassa.
Parkkipaikalle pysähtyessämme olikin jo kiire nappaamaan kuvia, kun vuoret näkyivät hetken aikaa peremmin, silmille vielä paremmin kuin kuvissa. San Martino di Castrozza tarjosi meille päivän ensimmäisen satunäytelmän.
Pilvet liikkuivat vinhaa vauhtia kylän ohi, välillä ne roikkuivat talojen katoissa kiinni.
Hetken päästä oli kiire ottaa kuvaa, että ehdit ikuistaa hetken kuviin siitä, että kylän ympärillä on koreita Dolommitti vuoria. Joku hetki aurinkokin paistoi muutaman sekunnin harsolumisille vuorien rinteille ja huipuille. Tänne vielä palaamme. Kyläkierroksen aikana tarkistelimme myös taas sääennusteita, jotka antoivat meille toivonkipinää yhä enemmän auringosta.
 |
| Kahvilassa hörpättiin kahvit kera isojen kissanpääkeksien. :) |
Jatkoimme matkaa sumussa, mutta sade oli loppunut, niin kuin sen pitikin loppua täällä ja näihin aikoihin. Toivo auringosta vain lisääntyi.
Toinen satunäytelmä koettiin, kun yhtäkkiä edessä aukesi korkea vuori. Kurvasimme vauhdilla tienvarressa jo kiinni olevan kesänavetan pihaan, joka oli 1934 metrin korkeudella. Vauhdista auton ikkunasta kerkesin ottamaan tuon selvimmän kuvan, mutta kun juoksin navetan taakse vauhdilla kiitävät pilvet olivat jo peittämässä vuoren. Miehellä jäi kuvat ottamatta, kun ei kerennyt edes autosta ulos, kun vuori oli poissa. Sää vuorilla muuttuu hetkessä.
Mutkan takana häämötti enemmän jo valo ja määränpäämme, Passo Rolle 1984 metrissä. Ajomatkamme tänään oli 55 kilometriä. Tytöt innokaina katselivat ikkunoista maisemia. Muistivatkohan he, että olemme täällä olleet aiemminkin. Juttua tuosta löytyy täältä, 29.11.2013. Silloin täällä oli jo puoli metriä lunta ja maisemat upen näköiset, kun taivas oli täysin sininen.
Sääennuste piti paikkansa. Pian näkyi sinistä taivasta usvan rakosista. Pakkasimme reput ja laitoimme lämpimästi vaellusvaatteita päälle sillä lämmintä oli vain 6-7 astetta.
Kissat jäivät lämpimään mökkiautoon, kun me lähdimme vuorille päivän kolmatta ja ehdottomasti hienointa meille annettua satunäytelmää kokemaan ja katselemaan. Aina myös tuo esitys on eri suunnasta katsellessa uudenlainen, vuoretkin näyttävät eri muotoisilta. Kuvia otin paljon tässä on reilusti alle puolet vain mukana.
Tämä vaan oli niin hieno vajaan kymmenen kilometrin vaellusretki, aivan kesän paras. Ne hetket, kun usvan takaa näkyy vain vähän vuoren huippua ja katsot ohi vauhdilla liikkuvia pilviä. Pian koko komistus aukeaa näkyviin ja on siinä aivan edessä. Auringovalosta saimme nauttia ja sen antamasta mukavasta lisälämmöstä.
16.9.2017: Hiking in Passo Rolle-Dolomites, Italy
Nämä olivat suuria onnen hetkiä, kun pieni ihminen saa kokea ja nähdä tämän. Voi kuinka monestihan sanoinkaan Miehelleni taas täällä, että voi miten ihanaa, - kaunista, voi kuinka nautinkaan tästä kaikesta,.. Olen aika hassu, mutta nämä kuvat ja musiikki saavat minut aivan liikuttumaan. Olen niin onnelinen tästä yhdessä koetusta retkestä ja siitä, että saamme katsella täällä lähellä olevia maisemakauneuksia.
Kiitos Mieheni, kun teit
tutkimustyötä sääennusteista ja toit mökkiautomme sateen ja usvan halki
korkeuksiin auringonvaloon! Saimme vielä viettää yön tähtitaivaan alla täällä
meille niin rakkailla Dolomiitti-vuorilla! Tämä oli lomalla aivan parasta ja
tästä saa onnen ja kiitollisuuden hetkiä tulevaisuuteen usein ja paljon!
Oli mullakin pieni onneni, mut minusta
oli se suuri,
ja luulenpa, siks oli suuri se, kun se
mun oli onneni juuri.
17.9.2017: Yöllä ei satanut pisaraakaan
vettä ja tuli nukuttuakin niin hyvin täällä korkeuksissa. Kerran heräsin, kun autossa oli liian lämmintä, mittari näytti 23, ja kävin lämmitystä pienentämässä. Lämmintä
herätessämme oli ulkona kolme astetta. Nämä olivat asioita, jonka takia
uskalsimme tulla tänne kahden kilometrin korkeuteen yöpymään, kun yöksi
ennustettiin selkeää ja muutamaa lämpöastetta, niin ei ollut pelkoa
lumisateesta. Viimeisen kahden viikon aikana täälläkin oli ollut kylmempiä
öitä ja luntakin oli satanut. Aamulla pilvet alkoivat nopeasti kerääntymään
yöpaikkamme ylle. Tiesimme, että laaksossa alhaalla satoi ja sade oli tulossa myös
tänne.
Alas oli passolta laskeutuminen loivaa vähän mutkittelevaa tietä. Etelästä päin on mukavampi tie. Sade ja sumu tulikin pian vastaan.
Ajelimme tässä säässä suorinta tietä moottoritielle.
Tässä ajoreitti Chioggiasta Italian ja Itävallan rajalle.
Olimme Itävallassa.
Ennen Innsbruckia Brenner-autobahnan maksupaikkaa, maksu 9 euroa, kolmesta kaistasta väheni yksi kaista pois ja se teki ruuhkan.
Välillä oli satamattakin, mutta Fernpassilla taas satoi. Kylmää oli ollut, kun Zugspitzelläkin näkyi lunta tähän aikaan vuodesta noin alhaalla. Tuollahan me vuosi sitten lokakuun lopulla lomailimme eikä silloin ollut lunta noissa korkeuksissa, 21-23.10.2016: KOMISTUKSEN JUURELLA.
 |
| Ympyrän kohdalla kävimme. Nyt siellä oli lunta. |
Pian taivas olis sininen ja kotomaa otti valoisana ja nättinä lomalaiset kotiin.
Loma oli enempi myös loma ja teki lomasta nautittavamman, kun suhdetta ei ollut enää naamakirjasivuihin. Minun ei tarvinnut pohtia, minkä kuvan laitan tai laitanko mitään, eikä myös sitäkään tavoittiko kuva yhden vaiko kaksi ihmistä. Enkä naamakirjasivujen poiston myötä puheliaana juuri siinä hetkessä kerro liikaa. Ikävöin teitä muutamaa, jotka usein kommentoitte ja saitte naamakirjasivuja niin pitkään minun pitämään, kun jo ensi kuukausina ajattelin ne lopettaa. Te ette taidakaan täällä sitten käydä, vaan olette vain facebook-ihmisiä.
Oli ihana loma! Krk-saari kannatti 17 vuoden jälkeen nähdä. Baškan vaellusretket hellesässä ja meren katseleminen ylhäältä sekä Krk-kaupungin kävelyretki lämpimässä sadesäässä olivat mukavia niin kuin oli Chioggiakin kokea. Loman huippuhetket koettiin kyllä Dolomiiteilla!
Kiitollisena kaikesta kiitellen!
Soleil
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti