Pienessä ja aika vaatimattomassa eläintarhassa Sveitsissä, mutta saimme kokea ja nähdä hienoja hetkiä seuratessamme leijonapariskunnan puuhia. Lisäksi oli aika huikeaa pokkarikameran linssin takaa katsella, niin läheltä näiden uljaiden eläinten ilmeitä, silmästä silmään.
Olimme pyhäinpäivälomalla 27.10-1.11 Sveitsissä ja Italiassa. Täällähän tiistai (Reformationstag, uskonpuhdistuksen päivä) ja keskiviikko (Allerheiligen, pyhäinpäivä) olivat pyhäpäiviä. Reissusta tulee oma juttunsa, mutta teen pienen oman kuvajutun tästä eläintarhakäynnistä Zoo Al Magliossa. Aivan leijonapariskunnan vuoksi. He ihastuttivat kovasti.
Eläintarhan portilta sai ostaa 3 frangin hintaan eläimille ruokapussin, jossa oli popcorneja sekä banaani- ja omenapalasia.
Etkö voisi jo antaa niitä hekkuja!
Hyviä olivat.
Vauhdikasta oli meno täällä häkissä.
Kilpikonnalle ja kengurulle ei saanut herkkuja antaa.
Hienompiakin lintulampia on nähty, mutta hienoja olivat kyllä linnut täällä.
Myös romantiikkaa oli ilmassa, kun tämä pariskunta keimaili toisilleen rannalla ja sitten vauhdilla painuivat lampeen esittämään toisilleen kauneutta ja komeutta, kunnes sitten,..
Kun homma oli suoritettu kiirehtivät puun alle sukimaan höyheniään. Näyttipä siinä isännällä olevan heti ensitöikseen jotakin painavaa sanottavaa.
Täällä kuorsattiin ihan oikeasti.
Isoäänisiä oli tämä porukka.
Nämäkin sarvipäät osasivat pyytää namupaloja.
Täällä isossa häkissä syötiin hedelmiä, kun niitä juuri eläintenhoitaja kottikärrystä jakoi. Hauskaa oli seurata heidän syöntiään ja vaikkapa sitä kuinka näppärästi apinat kuorivat mandariinin. Yksi isokokoinen kaveri repi vimmatusti häkin ovea. Olikohan hän vailla herkkuhedelmiä lisää. Yksi tuli herkuttelemaan popkorneilla.
Leijonilla oli kolme häkkiä yhdistettynä. Tämä edessä oleva oli pienin. He tuntuivat vain viihtyvän perimmäisessä häkissä nukkuen.
Tälle pesukarhulle ei kelvannut popcornit eikä omena. Joku siinä sanoikin, että sille kelpaa vain banaani, mutta meidän banaanipalat olivat jo apinat syöneet. Näitä pesukarhujahan on täällä aivan luonnossakin. Aina silloin tällöin näkee tien penkarella jääneen auton alle.
Lintuja oli useita eri lajeja. Ja niin vaikea pienestä häkinreiästä kuvata heitä.
Käyvimme katsomassa uudemman kerran mitä leijonapariskunta puuhaili. Uros makasi ja haukotteli. Naaras oli siirtynyt sisätiloihin. Uros nousi pian ylös ja kävi karjahtelemassa mökissä. Aivan kuin olisi sanonut, että tulehan sieltä pihalle. Ja kun ei mitään tapahtunut, niin meni omalle paikalleen katselemaan.
Tämä tyyppi oli hassu, äänteli naksutellen ja levittitteli käsiään.
Eikä hälle kelvannut herkkupalat vaan liikkui kaverinsa kanssa häkissä vikkelästi ympäriinsä.
Kiirehdimme leijona-aitauksen äärelle, kun siellä toistamiseen isosti karjahdeltiin. Uros käski taas naarasta ulos ja meni sitten paikallensa makoilemaan, kun ei mitään tapahtunut.
Naaras katseli ikkunasta ja jonkin ajan kuluttua tuli ulos ja meni omalle paikalle makoilemaan.
Kuvaaminen oli hyvin hankalaa ja erityisesti tänne oikeaan nurkaan sivusta. Olisihan ollut häkin isoista aukoista hyvä kuvata, mutta kun häkin edessä metrin päässä oli matalla aita jonka takaa oli kuvattava. Pieni pokkarikamerani käsissä ja zoomaus metrin päästä aidan raosta oli aika hankalaa. Sai pidätellä henkeä, ettei kädet liikahda.
Aika jännittäviä hetkiä, kun iso kissa katsoo suoraan sinua silmiin kameran linssin läpi. Naaras oli paljon ilmeettömämpi kuin uros.
Aikanaan naaras nousi ylös ja haisteli paikkoja sekä tuli siihen meidän eteen, metrin päähän.
Uros katseli hyvin leppoisasti. Oli tyytyväisen oloinen, kun naaras tuli talosta ulos.
Yhtään ujostelematta naaras teki siihen meidän eteen ison tarpeensa. Uros nousi ylös uteliaana katselemaan ja naaras meni lähemmäs urosta.
Naaras oli vihainen, kävi mylvien ja läpsien urosta kohti. Uros oli rauhallisena ja alistuvana, kun naaras meni hänen makuupaikalleen makaamaan.
Turpiin tuli, mutta parempi on olla tassun alla kuin vain taivasalla. Naaras oli uroksen naarmuista päätelen aika väkivaltainen.
Uros laskeutui alas, haisteli paikkoja ja tuli luoksemme. Naaras nuoli tassujaan.
Uros tuli aivan poseeraamaan. Hän katseli ja siristeli silmiään, niin kuin minäkin välillä, aika pitkään, mutta kun kuvaaja ei osannut kuvata, vaan kaikki kuvat olivat noista hetkistä vähän epäselviä. Kapsutin kengällä maata, niin uros katsoi sitä. Aika ikimuistoisia hetkiä.
Kunnes hän sai poseerauksesta tarpeekseen ja meni alatasolle makaamaan.
Naaras nousi ylätasolla raapimaan puuta ja isosti sanoi jotakin. Pian tuli alas ja meidän luo.
Välillä kuvasin tätä niin uljasta urosta. Miten hän katsoikaan kameraan ja silmiin.
Ja välillä siristeli silmiään.
Naaras oli nopeampiliikkeinen, ei niin rauhallisen oloinen kuin uros. Naaras haisteli jotakin. Aidan takana oli koira, joka ei välittänyt leijonista ollenkaan. Vai tuoksuiko meistä kissat.
Mulla tuli kuvatessa ikävä Ramsesta, kun leijonauros toi niin herttaisilla ilmekkäillä ilmeillä hänet elävästi mieliin. Lempeän ja rakastettavan kissaeläimen, joka katsoo syvälle silmiin ja siristelee silmiään. Jota on/olisi ihana halata ja helliä. Ramses sai kuulla usein, kuinka hän on kuin ihana pikkuleijona, joka johti laumaansa lempeydellä ja rakkaudella.
Naaras pyöri ja kieri kissamaisesti maassa vai oliko hänellä juoksuaika ja olisi siksi urokselle äreä.
Ampiaiset kiusasivat urosta. Tässä kuvassa on yksi juuri lentämässä nenälle.
Aivan uskomattomia hetkiä, vaikka eläintarhassa olivatkin koettuja. Uros taisi olla jo sitä mieltä, että mene jo pois kuvaamasta häntä, kun kieltä näytti.
Ajattelimme tänne pieneen eläintarhaan saapuessamme, että taisi olla tämä paikka aivan höpöpaikka, mutta leijonapariskunta teki erittäin käymisen arvoisen. Mehän seurasimme noita eläimiä pari tuntia.
Soleil
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti