KIITOLLISUUDEN AIHEITA

Ja hetkiä. Niitä on paljon, mutta tässä muutama hyvin arkinen asia.

Kuvat on otettu tällä viikolla.

Sanasta kiitollisuus on vuosien aikana tullut aivan lempisanani. Sana tuo niin paljon hyviä tunteita ja fiiliksiä, iloa ja valoa, kun sanaa vain vaikkapa mielessänsä ajattelee. Jo aamulla herätessä, kun ajattelee, että kuinka kiitollinen olenkaan kun saan herätä tähän päivään. Kiitollisuus kulkee niin käsikädessä onnellisuuden kanssa.

Sää täällä on ollut viime päivät suuri kiitollisuuden aiheeni. Viikolla aurinko on porottanut ja mittari varjossa jopa näytti 14,5 lämpöastetta. Kissa-Tytötkin viihtyivät parvekkeella lintuja tiirailemassa. No, nyt tänään viikonloppuna sataa vettä, tietysti.

Olen viikkoja pikkuhiljaa siivoillut ja kotimme on ollut välillä kuin pyörenmyrskyn jäljiltä. Minulla on ollut erityisen ikävä ahkerinta siivousapulaista Ramsesta, kun olen äänekkäillä tekstiili- ja lattiapesukoneilla sekä imurilla puunaillut. Siivouskaveri niissä puuhissa on kokonaan puuttunut. Kiitollinen olen ollut kuitenkin niistä muistoista mitkä Ramses jätti. Olen saanut kiitollisena ajatella, että hän olisi ollut konemiehenä minulle näissä puuhissa ahkera apulainen. Seurannut silmä tarkkana pörisevää konetta ja katsellut siivoojaa ihailevin katsein.

Kiitollinen olen ollut kissa-Tyttöjenkin avusta, vaikka he häviävätkin johonkin kovaäänisen laitteen pörähtäessä käyntiin. Prinsessamme rakastaa siivousta ja hän on välillä touhottanut häntä hulmuten, aivan kuin pentuna. Hän on kova tekemään myös tarkistusta työn jäljestä. Olenpa joskus saanut komentoakin häneltä.

Kuningatar ei niin välitä siivouspuuhista, mutta mukana vähän seurailee.

Aivan superkiitollinen olen ollut Siiristämme, kuinka hän on ja on saanut osallistunut joulusiivoushommiin. Kiirehtinyt jopa yläkerrasta tekemään tarkastuksen tekohavuköynnökselle kuultuaan sen havinaa. Se on hänen joka vuotinen kunniatehtävä. Kiivennyt jakkaralle kurkottelemaan kirjahyllyn päälle. Siiri sinne ei ylety hyppäämään niin kuin Ramses olisi tuossa tilanteessa tehnyt. Siivouksen ja huonekalujen epäjärjestyksessä kivunnut rahin päälle. Nämä hetket ovat olleet suuria kiitollisuuden aiheita ja onnen hetkiä!

Silloin heinäkuun lopulla kymmenen Siirin sairaalassa olon päivän jälkeen, kun kotiin lähdimme iso läjä ruiskuja, neuloja ja ampullipaketteja, niin ihmettelin kuinka lääkäri noita niin paljon meille antoi. En uskonut, että ne loppuun vielä käyttäisimme. Nyt noita olemme jo saaneet käydä hakemassa lisää. Mieleni valtaa suuri surusävel, kun ajattelen kuinka Suomessa asuessamme olisimme jo Siirin menettäneet tai kuinka moni kissa menehtyy liian varhain, mutta täällä Siiri saa vielä elää onnellisena saksalaisen hoidon ansiosta. Jokainen yhdessä eletty päivä on onnenpäivämme!

Tämä oli nyt vaan tämmöinen kunhan kirjoitan vain jotain, kun suunnitelmat muuttuivat ja tuli kotiviikonloppu, kun Mies on hyvin flunssainen. Joulumarkkinatorit jäävät tältä viikonlopulta näkemättä.

Alamme kiitollisena purkamaan niitä joulukoristelaatikoita kissa-Tyttöjen kanssa.

  Soleil