Puista tippuvien timanttien alla.
Soleil
Muistokirjani matkailun iloista ja elämyksistä ulkosuomalaisen karavaanarin silmin. Myös siitä kuinka on hieno tunne, kun haave ulkomailla asumisesta toteutui tammikuussa 2011. Vähän muustakin elämästä. Luontokohteet on kiinnostuksen kohteemme numero yksi. Teemme vaellus- ja pyöräretkiä, bongailemme lintuja sekä etsimme geokätköjä. Välillä käymme myös tutustumassa kaupunkeihin. Takanamme on matkailua henkilöautolla vuodesta 1987 lähtien ja matkailuautoilua vuodesta 2000. Tervetuloa mukaan!
5 kommenttia:
Hei, kiitokset ihanista kuvista ja matkakertomuksista. Haaveilemme ensi kesän matkailuautoretkestä eurooppaan ja olen lueskellut matkakertomuksiasi erilaisista paikoista. Matka vielä täysin suunnitteluasteella mutta eiköhän se polte matkaan ole niin kova, että ensi kesänä sinne alppien suuntaan matkaamme jälleen. Joulukalenteri -matkalle en mukaan ehtinyt kiireiden vuoksi mutta jälkikäteen lueskelen päivityksiäsi ja nautiskelen talvimaisemista. Oma joulumatkamme suuntautui Berliiniin, jonka joulutoreista pääsimme nauttimaan muutaman päivän ajan, keli vaan osoittautui yhtä harmaaksi kuin kotonamme oli. Onneksi kevät kohta koittaa ja aurinkokin välillä pilkahtelee.
Hyvää uutta vuotta toivotellen!
Marja
Kirjoittelen enemmän, kun olen terve. Nyt kuumemittari näyttää 38.6.
Lähdimme uudenvuodenpäivänä loppiaisreissulle San Marinoon, mutta heti iltapäivästä Puolisolleni nousi kuume. Pari yötä odotimme ja toivoimme kuumeen laskua matkaparkissa, mutta kun ei laskenut niin palasimme kotiin. Itse olin keskiviikosta sunnuntaihin kuumeessa. Olo on vieläkin puolikuntoinen. Tämä on aika rankka tauti. Eli vuotemme alkoi kärsimysviikolla. :)
Kiitos paljon Marja! Hyvää uutta vuotta sinnekin! Lämpimiä ajatuksia, kun jätit viestin. :) Lämmittää kuulla, " kiitokset ihanista kuvista ja matkakertomuksista."
Varmasti nuo Berliinin joulutorit oli mukava kokemus. Olen iloinen, kun kävitte ne kokemassa. Mehän olemme aina ajaneet Berliinin ohi. Menneen vuoden aikana oli monta kertaa puhetta, että kaupunki pitäisi nähdä.
Teillä kuulostaa siellä olevan mukavia haaveita. Ehdottomasti kannattaa toteuttaa tuo haave. Lähteä kulkemaan uteliain ja avoimin mielin. Kokemista ja nähtävää täällä nimittäin riittää. Mekin olemme vasta nähneet hyvin pienen osan vain kaikesta.
Mietin mitä sanoisin teille, kun tänne matkailuautolla ensikertaa tulette. En pidä edes itseä kokeneena vaikka kaksikymppisestä olemme automatkailleet ja nyt on 31. vuosi menossa, karavaanarina 18. vuosi. Ajattelen meidän reissuja. Kuukauden lomaa Suomesta päin. Vaikka pyrimme aina olemaan yhden viikon samassa paikassa, niin olisi voinut vielä kiireettömämmin kulkea, niin olisi nähnyt ja kokenut vielä enemmän. Sitä ei malttanut. Pari ensimäistä täällä asumisen vuotta kuljettiin niin, että viikonloppunakin saatoimme yöpyä kahdessa eri paikassa. Sitten jätimme kiire pois, viikonloppu samassa paikassa tai 4-7 yötä, niin kokee sen alueen aivan toisin, kun kerkiää nähdä ympäristöä enemmän.
Ennen kun asui täällä päin, ajatteli, että täällä on joka paikassa ruuhkaista ja paljon ihmisiä. Tuo olikin vääränlainen ajatus. Elämä on hyvin rauhallista ja leppoista. Juuri eilen illallakin sanoin Miehelleni, että ajattele miten rauhallinen on tämä tuhansien ihmisten kotikylä. Pian on asuttu täällä seitsemän vuotta ja vielä ihmettelen tätä rauhaa. Rauha tulee niin monesta asiasta. Mm. Nuoriso ei vietä vapaa aikaa kaduilla ja kaupan kulmilla, kaupat on sunnuntaisin kiinni. Sunnuntai on yön hiljaisuutta naapureille, silloin ei tehdä mitään äänekkäitä töitä pihalla. Yleensä tästä elämän tyylistä miten täällä eletään. Toivoisin, että jokainen täällä päin matkaileva kokisi tämän rauhallisuuden ja leppoisuuden.
Tietysti jokainen meistä kokee nämä asiat eri tavalla, mutta itseäni kyllä ihmetyttää miten eräs karavaanari porukka oli kokeneet täällä viime kesänä kulkiessa, että kun auton pysäytti niin pian oli ihmisiä alkanut kiertää auton ympärillä. En uskokaan, että nämä katselijat olivat rosvoilumielessä kiinnostuneita. Vaan kiinnostusta herätti, kun heillä oli matkailuauton seinissä nettisivujen osoitteita. Toisaaltahan suomalainen matkailuauto on harvinaisuus täällä, jo erilainen rekkari voi herättää kiinnostusta. Emme ole koskaan kokeneet, että täällä "rosvot" olisi heti auton ympärillä. Kun tietää miten täällä ollaan ja eletään, niin pidän Itävaltaa, Sveitsiä ja Saksaa jopa turvallisempina maina kuin Suomea. Aivan normaali varovaisuus riittää. Ei jätä matkailuautoa yksin syrjään vaan muiden autojen lähelle.
Jatkuu,..
Voi hyvinkin olla, että tiedät nämä saksalaiskoulujen lomasysteemit. Olen aina keväisin niistä kyllä kirjoitellut. Koululaisilla Saksassa on lomaa suunnilleen joka toinen kuukausi viikko tai kaksi kesäloman lisäksi. Lomat vaihtelevat osavaltioittain. Esim. Jos pääsiäisen aikaan on kahden viikon loma niin seuraava kahden viikon loma on jo touko- kesäkuun vaiheessa ennen kesälomia. Täällä vanhemmat eivät pidä lomiaan yhteen pötkyyn, niin kuin pohjoismaissa pidetään vaan täällä pidetään pätkissä ympäri vuoden lapsiperheelliset koululaisten lomien aikaan ja me muut pidämme sitten muuna aikana. Alla linkki josta näkee miten lomat jakautuvat tänä vuonna. Tuosta näkee myös naapurimaiden lomat.
https://www.schulferien.org/Schulferien_nach_Jahren/2018/schulferien_2018.html
Koululaistenlomat ja arkipyhät menevät naapurimaissakin vähän samaan tyyliin. Saksassa on 15 arkipyhää, joista suurin osa ajoittuu pääsiäisestä kolmen kuukauden sisälle. Ajankohta vähän vaihtelee joka vuosi. On osavaltiokin kohtaisia pyhäpäiviä. Tästä linkistä näkee nuo arkipyhät.
http://www.kalender-uhrzeit.de/kalender-2018
Nyt ei ole yhtään kesäkuussa, kun joskus niitä on kaksi. Toukokuulle nyt osuu neljä arkipyhää. Jos arkipyhä on vaikkapa tiistai, niin hyvin monella on myös vapaapäivä maanantai tai jos arkipyhä on torstai niin perjantai on vapaa päivä. Eli lomalaisia on aina pitkän arkipyhäviikonlopun kohdalla paljon enemmän liikkeellä. Kevät ja alku kesä ei ole normaalia aikaa, vaan jo vilkaampaa loma aikaa.
Lomillaan hyvin moni saksalainen lähtee ulkomaille, Välimeren maihin asti. Mehän olemme elokuun kulkeneet Saksassa ja hyvin monesti lähes tyhjillä pienemmillä teillä ajellen, ilman ruuhkia ja väen paljoutta, kun olemme välttäneet turisti paikkoja elokuun. Leirintäalueelta on Saksassakin vaikea saada paikkaa elokuussa. Lomat kyllä näkyy leirintäalueilla. Ja koko aika pääsiäisestä lähtien on leirintäalueilla vilkasta pitkien viikonloppujen ja koululaisten lomien aikaan. Jos aivan varmasti haluaa tietylle alueelle pitkän viikonlopun aikaa, niin on hyvä tehdä varaus. Useammassa maassa sesonki aikaan voi olla, että leirintäalue ei ota kuin viikon varauksia vastaan. Tulijoita kun riittää. Meillä oli aikomus viettää joulukuun viimeiset päivät ja vuoden vaihde jollain leirintäalueella aivan vuorten juurella, mutta ei saatu paikkaa, kun vasta joulunpyhien jälkeen asiaa alettiin kyselemään. Matkaparkitkin täyttyvät loma aikaa iltapäivästä. Jos haluaa tietyn suositun vanhakaupungin kupeeseen tai nähtävyyden lähelle, niin varmemmin paikan saa aamupäivästä.
Täällä päin ei ole kaupat auki sunnuntaisin ja arkipyhinä, mikä kannattaa ottaa myös reissussa huomioon. Aina kannattaa olla myös käteistä rahaa mukana. Me kyllä maksamme täällä lähes joka paikassa saksalaisella kortilla. Täällä Maestro kortissa on valttia. Esim. vieraidemme visakaan ei ole toiminut joka paikassa.
Jatkuu,..
Minulla ei ole ollut tapana blokissa sydämellisesti suositella tiettyjä paikkoja, kun meidän ihmisten kiinnostuksen kohteet ja mieltymykset vaihtelevat. Sinulle minun huippupaikka voi tuntua vähäpätöiseltä. Meille joka paikka on hieno paikka. Tietysti näin vuorihulluna suosittelen nousemaan jalkaisin tai hissillä sinne vuorien huipuille. Maisemat aina alhaalta käsin näyttävät latteilta. Aina siellä ylhäällä on pieni panoraamareitti joka kannattaa käydä kävelemässä. Näin kun suosittelen sinne vuorille nousemista niin on hyvä myös kertoa, että jos kauemmas hissiasemalta lähtee ja sattuu harmittomassa kaatumisessa itsensä ruhjomaan, niin ettei enää kävelystä tule mitään ja tuohan voi sattua. Se eurooppalainen sairasvakuutuskortti ei korvaa helikopterilentoa tai pelastustehtävää vuorelta. Jos itse joutuu ambulanssilennon maksamaan, niin äkkiä puhutaan yli 5000 euron rahasummista. Noita tilanteita varten tarvitaan erikoisvakuutus, vuoripelastus - Bergrettung. Me kuulumme Saksan Alppiyhdistykseen. Hyvän turvan antaa Itävaltalainen Alppiyhdistys myös 28 eurolla. Vakuutus on voimassa ympäri maailman. Linkki tässä.
https://www.bergrettung-ooe.at/foerderer-werden
Lähes joka vuorireissu näkee kuinka helikopterit on pelastustehtävissä. Tällä talvisella noin 14 kilometrin Kleinwalsertalin kävelyllä seurasimme kuinka pelastusmiehiä veivät vauhdilla palokunta ja vuoripelastusautot onnettomuus paikalle sekä taivaalla lenteli kaksi helikopteria. Oli sattunut lumivyöry johon olivat joutuneet nelikymppiset veljekset. Toinen heistä hautautui lumen alle. Hänellä oli paljon onnea, kun lumen alla oli tilaa ja pystyi puhelimella hälyttämään apua. 45 minuutin päästä hänet saatiin kylmettyneenä kinoksesta sairaalaan. Molemmat selvisivät ilman loukkaantumista.
Liikennettä ei kannata pelätä. Autoja vaan niin kuin ihmisiäkin on paljon enemmän täällä kuin Suomessa. En suosittele siellä rekkojen välissä ajamaan. Yleisin ruuhkan aiheuttaja on, kun 2-3 kaistaisella tiellä se, kun yksi kaista tieltä vähenee esim. liikennetöiden takia. Ruuhka voi tulla hyvin äkkiä ja siitä asiasta kannattaa olla valppaana. Me tykätään kovasti navigaattorin live palvelusta. Liikenne kun hidastuu, niin heti pitää varoittaa takana tulevia hätävilkuilla. Kun moottoritiellä autojonot matelevat hyvin hitaasti eteenpäin ja oikealta rampilta on tulossa jonossa autoja myös baanalle, niin täällä tuossa tilanteessa on tapa moottoritien oikean kaistan autojen antaa aina vuorotellen tilaa tulla rampilta auton moottoritie kaistalle. Jos ei niin tehtäisi niin pian olisi kilometrien (se ei sopisi mihinkään) jono rampilla. Ruuhkatilanteessa ne rampilta tulevat eivät ole röyhkeitä vaan täällä on tapa antaa niiden tulla. Ruuhka tilanteissa myös pitää tehdä pelastuskaista, mutta ei tuo aina oikein näytä toimivan.
Olen blogin ajatellut jo lähes pari vuotta lopettaa, kun käytän ihanien muistojen eteen aivan liikaa aikaani. Kuvia otan myös muutaman. En edes tiedä kuinka monta kuvaa olen vaikkapa 2017 aikana ottanut, reissukuva kansioihin on vuoden aikana jäänyt yli 29 000 kuvaa ja kissakuvien kanssa kansioista löytyy vuoden ajalta 31 tuhatta kuvaa. Kuvaamista en lopeta. Nyt on ajatukseni, että jatkan blogia jonkun aikaa vielä tähän tyyliin. Laitan muutaman kuvan tai valokuvaelokuvan itselle muistoksi, mutta jätän kirjoittamisen juttuun pois. Olen toivonut kaikki nämä vuodet vuorovaikutusta lukijoilta, se olisi ollut edes pieni palkka tälle työlle mitä olen tämän blogin eteen tehnyt. Eli toivon edelleen, että kohteista heitettäisi kysymyksiä. Kiitos sinulle vielä, kun jätit viestin. :)
Teille sinne mukavia reissusuunnittelu hetkiä sekä haaveilua! Tiedän kuinka se on mukavan antoisaa. Kysy saa, jos jotakin mieleen tulee. :)
Soleil
Lähetä kommentti