Kuusi on vallan kummissaan: miksi sen ympäri tanssitaan?
Metsässä hyppeli orava siinä,
lintuset pyrähti, pesiä laittoi.
Lapset laulavat: Nythän on joulu!
Sinäkin, arvoisa metsän kuusi,
saat olla aivan uusi.
Me saamme tonttuilla mielin määrin.
Tossujen tupsut tanssissa tuiskaa,
punaiset tonttulakkimme huiskaa.
Kultaiset tähtesi, hopeiset helysi,
tuikkivat valosi korvaamme kuiskaa:
Tullut on jo jouluaatto!
Joulu on vanha, mutta aina
kuin uusi, taas kimmeltää tähdet ja joulukuusi.
 |
| Tämän postauksen kaikki kuvat ovat joulukuulta 2017. |
Kynttilän valo, hiljainen retki, joululaulut ja yhteinen
hetki.
Riemua, hellyyttä, puhdas mieli, joulussa kuuluu sydänten kieli.
Joulun aikaa rauhaisaa, vuotta hyvää alkavaa!
Riemua, hellyyttä, puhdas mieli, joulussa kuuluu sydänten kieli.
Joulun aikaa rauhaisaa, vuotta hyvää alkavaa!
Iloisin
aattein, jouluisin miettein
Soleil &
Suomalaiset Karavaanari Maailmalla
2 kommenttia:
Kiitos ihanasta joulukalenterikuukaudesta, mukavista runoista ja talvisista tarinoista.
Oikein hyvää ja rauhallista joulua teille!
Tuttuja ja kauniita paikkoja joulumarkkinakohteissasi, mm. Aalen ja Schwäbisch Hall (muistuttaa Tübingeniä), eivät kovinkaan kaukana asuinpaikastani. Saksassa on todella paljon viehättäviä kaupunkeja.
Sarah Wienerkin siellä vilahti. Tykkään hänen ohjelmistaan. Nythän on Artella näkynyt hänen ruokaohjelmiaan Alppien eri alueilla ja aivan mahtavia maisemia ruuanlaiton ohessa.
Tauko on varmasti välillä paikallaan. Blogissasi on kuitenkin niin mahtavia vaellusvinkkejä karttoineen, kuvineen ja kuvasarjoineen, että olisi harmi jos kokonaan jätät kirjoittamisen.
T. hk
Kiitos! Lämmin kiitos sinulle myös siitä, kun jätit kommentin. :)
Niin, Saksa on täynnä viehättäviä pikkukaupunkeja, mutta onhan niitä naapurimaissakin. Olemme pian seitsemän vuotta täällä asuneet ja kulkenee tosi paljon. Mökkiautossa vietetään vuosittain sata yötä ja kotiviikonloppunakin usein olemme jossakin henkilöautolla menossa. Nähtävää ja koettava ei kyllä lopu kesken. Mukava, kun saat sinäkin kokea ja nähdä näitä viehättäviä pikkukaupunkeja.
Jo kaksi vuotta olen aikonut blogin lopettaa eli aika jahkailija olen. Blogi kissakuvineen ja meidän kiinnostuskohteineen ei ole kovin kiinnostava. Aikaani tähän käytän aika paljon. Olen kyllästynyt puheliaana yksinpuheluun ja syytän noista asioista itseäni. Rakastan kirjoittaa, mutta lukihäiriöni takia kirjoittaminen minulle on vaikeaa. Tekstit eivät ole hyvää kirjoitusta, mutta ovat aitoja ajatuksiani kuitenkin. Minä positiivisena haluan poistaa negatiiviset asiat elämästä. On hyvin mahdollista, että tuleva uusi vuosi tuo meille tilanteen, että karavaanariporukkamme pienenee. En halua nähdä kuinka negatiivinen otsikko ja minun suru saisi taas kävijämäärät pomppaamaan ylös. Jos blogi loppuu, niin kuvien räpsiminen ei. Kamera kädessä kulkeminen on suuri intohimoni retkillämme. Otan vuodessa parisenkymmentätuhatta kuvaa. Joistakin retkistä tulen kyllä itselle tärkeitä kuvaesityksiä tekemään muistoksi. Päivä on niin mukava aloittaa vaikkapa vuoriretkellä Dolomiiteilla. Eikä autoretkemme lopu, nälkä uuden näkemiseen ja kokemiseen on suuri. Olen niin kiitollinen tästä kaikesta, kun voimme juuri näin elää ja toteuttaa pieniä unelmiamme. Oikeastaan juuri tällainen elämä ei ole pieni unelma vaan suuri, kun tällaisesta haaveili jo lapsena.
Kaikkea hyvää ja mukavaa elämääsi toivottelen! :)
Lähetä kommentti