27.4-1.5.2018: VAPPULOMA TÖLLISTELLEN

Kaupungeissa, outlet-kylässä, maailman vanhimmassa luostaripanimossa, linnassa, metsässä sekä Tonavan rannoilla.

28.3.2018: Vuorilla oli kylmän ja runsaslumisen talven jäljiltä vielä lunta ja märkää. Sadettakin sinne ennustettiin enemmän, joten lähdimme pohjoiseen päin, kun sääennusteet lupasivat aurinkoa sinnepäin enemmän.

Lähdimme edellisiltana vappulomalle ajatuksella, että kuljetaan ja pysähdytään minne juuri sillä hetkellä mieli tekee pysähtyä. Kaikki pysähdykset eivät edes tässä jutussa näy. Kuljetaan sen hetkisen fiiliksen mukaan tekemättä suurempia suunnitelmia. Oikeastaan lähes aina kuljemme tuohon samaan tyyliin. Senhän juuri mahdollistaa karavaanarielämä, kun matkakoti kulkee mukana kaikkine elämiseen tarvittavine tykötarpeineen. Se vapauden tunne mikä tuosta tulee on aika mahtavaa, kun saa kulkea tai olla vain, eikä ole sidottu tiettyyn aikatauluun tai majapaikkaan. 

Olimme kotoa ajelleet reilun neljäkymmentä kilometriä ja hoksasimme, että Mieheni kaikki kuvausvälineet jäivät kotiin. Tuo kyllä vähän harmitti meitä, mutta emme lähteneet tekemään yli 80 kilometrin mutkaa niiden takia. Tätäkö se tekee, kun täyttää viisikymmentä, että asiat alkaa unohtumaan. 

Illalla pysähdyimme reilun sadantuhannen asukkaan Ingolstadtin vanhankaupungin kupeeseen parkkipaikkatyyppiselle stellplatzille yöpymään, Stellplatz am Hallenbad. Toiseksi viimeisen paikan saimme. Rauhallinen oli yö.

Aamujuttujen jälkeen lähdimme kävelyretkelle kaupungille. Illalla ihmettelimme kuinka iso parkkipaikka oli henkilöautoja täynnä. Syy siihen selvisi. Kaupungissa oli puhtaan oluen juhla. Vuonna 1516 on laadittu elintarvikelaki, että olut saa sisältää vain humalaa, vettä ja ohraa.

Kaupunki oli aamusta kovin hiljainen. Ihmisillä oli keskiaikaisia asusteita hienoineen sulkapäähineineen. Taas tuli se suuri kiitollisuuden tunne siitä, että saa elää täällä ja nähdä kuinka täällä vanhoja perinteitä vaalitaan. On jos minkälaista juhlaa ympäri vuoden, kesäaikaan vielä enemmän. 

Kaupungista Audin parkkipaikalta lähti myös yli 250 autoklassikkoa aamupäivästä liikkeelle, Audi RegioSprint 2018.  Keskustassa oli tarkastuspiste, jonka kautta autot kulkivat ja heille tehtiin tietyin rituaalein tarkastus. Tuosta pampusta ei ainakaan meidän katsellessa kukaan iskua saanut.

Muutama kuva kaupungista.

Mukava rauhallinen kaupunkielämä oli täällä, mm. kaduille liiduilla tehtiin taidetta. Markkinoillakin kävimme. Etsimme myös vesihormista yhden micro kokoisen geokätkön.

Tänne kulmille olemme kerran päiväreissun tehneet. Juttu tuosta reissusta: 20.7.2013, AUTOJA JA SHOPPAILUA 13 TUNNIN PÄIVÄRETKELLÄ. Silloin kävimme outlet-kylässä ja Audin museossa, emme kuitenkaan ehtineet keskustassa tuolloin käymään.

Jos Mieheni ehdottaa, että käydään shoppailupaikassa, niin en varmasti siitä kieltäydy. :) Ja niin kurvailimme kaupunkikierroksen jälkeen Ingolstadtin outlet-kylään, Ingolstadt Villageen.

Mukavahan tällaisessa ihanassa ympäristössä on välillä kuljeksia.

Matka karavaanareilla jatkui. Ajelimme Kelheimiin. Mukavan näköisellä matkailuautojen stellplatzilla oli viellä kaksi paikkaa vapaana, mutta kun näimme, että mökkiautoja oli Tonavalla puskaparkissa, niin mekin kurvasimme jokivarteen. Illalla paikka olikin jo täynnä karavaanareita.

Kyllä tässä lämmössä ja kesässä kelpasi istuskella. Ulkona laulavat linnut antoivat näkemisen ja kokemisen iloa karvaisille karavaanareille. Siiri on hyvin tarkkana, kun lintujen ääniä kuuluu ulkoa. Hän varmaan haaveilee niiden nappaamisesta suuhunsa.

Iltakävelyn teimme ylös kukkulalle, Befreiungshalle Kelheimille, Napolin vapautussotien 1813-1815 muistomerkille.

Harmiksemme tätä isoa ja hienoa rakennusta sekä muita rakennuksia emme nähneet sisältä päin, kun paikka oli sulkeutunut puoli tuntia aiemmin, joten sisältä marmorilattiasta jäi lukematta Ludwig I:n sanat.

Oli tyyni ja kaunis ilta vanhassa satamassa, Alter Hafen Kelheim. Joka sijaitsee Tonava- ja Altmühl-jokien välissä. Altmühl-jokivarsi on kaunista seutua kallioineen.
Altmühl-jokivarressa olimme, 19-21.8.2016: EICHSTÄTTISSÄ. Taas Altmühl-järvellä, 31.3-2.4.2017: ALTMÜHLSEELLÄ.

29.3.2018: Kuulimme jo illalla, että aamulla viereisellä isolla parkkipaikalla on kirpputori. Kävimme katselemassa mitä siellä oli tarjolla. Tavaraa oli runsaasti, oli kukantaimista jos minkälaista uudempaan ja vanhempaan tavaraan. Niin kuin aina kirpputoreilla saa ihmetellä, että löytyyköhän tuollekin joku ostaja. Niin se oli täälläkin, että varmasti suurin osa rojusta joutuu aikanaan myyjä laittamaan roskiin, kun kukaan ei sitä tarvitse. Tunnelma oli kuin olisi ollut ulkomailla, kun kuunteli puhetta. Oli itänaapureita ja kaupungissa asuvia pakolaisia.

Kirpputorikierroksen jälkeen lähdimme kaupunkikierrokselle. Istahdimme heti aamupalalle. Meitä varoiteltiin, että palvelu heillä on tänään hidasta. Paikalla oli muiden lisäksi joku noin reilun 20 hengen seurue, jolla oli vielä runsaampi aamupala kuin mitä me otimme. Vajaan tunnin saimme odottaa tätä ihanaa aamupalalautasta, jolla oli hintaa vajaat kahdeksan euroa. Siihen kahvi ja tuoremehu lisänä ja koko lysti maksoi kahdelta kaksikymmentä euroa. Sämpylöille oli korissa paperipussi, johon sai ottaa syömättömät sämpylät mukaan.

Ihana saksalainen eri aikakausien vanha keskusta löytyi täältäkin.

Kirkon sisällä emme käyneet, kun siellä oli kirkonmenot.

Vanhan panimorakennuksen seinässä oli merkinnät milloin tulvavesi oli mihinkin asti noussut. Aika hurjalta tuntui että vesi oli edes tähän asti noussut. Rannassa oli nyt rantavalli joka esti veden nousun.

Ja niin matka jatkui. Teimme muutaman kymmenen kilometrin päiväajelun hellesäässä. Käyvimme katselemassa Bad Göggingin seutua. Siellä olisi ollut leirintäalue, mutta maisemat siellä päin olivat jo niin tasaiset, että päätimme palata takaisin Kelheimiin, kun sieltäpäin seuraavan päivän tutustumiskohteeseen olisi mukavampi pyöräillä.

Ajelimme Campingplatz Kelheim-Herrnsaaliin. Tämä oli aika vaatimaton maatilaleirintäalue, mutta hintakin oli sen mukainen, 15 euroa yö ja 2 euroa sähkö. Suurin osa karavaanareist oli vakiopaikkalaisia, mutta oli meitä kävijöitäkin reilu kymmenen. Lapsilla tuntui olevan hauskaa, kun heille oli tehty leikkipaikka latoon heinien sekaan keinuineen.

Sähkövedot eivät kyllä täyttäneet turvallisuusvaatimuksia, jatkojohtoja jatkojohdon perään.

30.3.2018: Yöllä satoi vettä ja ilma viileni edellispäivään verrattuna. Aamupuuhastelujen jälkeen lähdimme katselemaan vanhaa luostarialuetta. Luostarille pääsee Kelheimista päin risteilylaivalla, mikä näyttikin olevan hyvin suosittua. Kulkeehan tuo kauniiden kallioiden halki, Tonavan rotkossa. Myös kävellen ja pyöräillen pääsee. Me pyöräilimme jokivarressa ja siitepölyisessä, mutta niin hauskan näköisessä metsässä ja kurkistelimme kallioita niin alhaalta kuin ylhäältäkin kielekkeeltä käsin. Pyörät jouduimme yhden jyrkän portaikon alas raahaamaan. 

Argeolokiset tutkimukset ovat osoittaneet, että täällä oli jo roomalaisilla sotilasasema. Kloster Weltenburg (Weltenburg Abbey) on Baijerin vanhin luostari, jonka munkit rakensivat kauniille paikalle Weltenburger Engen luonnonsuojelualueelle Tonava-joki mutkaan jo 600-luvun alussa. 1716 - 1739 rakennettu luostarikirkkoa pidetään yhtenä Euroopan barokkitaiteen mestariteoksena. Kirkossa kuvaaminen oli kiellettyä.

Luostarissa on maailman vanhin luostaripanimo, Weltenburger Klosterbrauerei, joka on aloittanut oluen tuotannon 1050. Jätimme nuo ohrapirtelöt maistamatta. En tykkää oluen, niin kuin en alkoholinkaan mausta.

Lammasruoka oli hyvää. Syödessämme kiinnostuneena katselin, kun luostarin kauniilla pihamaalla tehtiin kuvauksien eri vaiheita. Näytti romppeista päätellen olevan aivan ammattilaisia paikalla, kun Schankbier-oluesta kuvattiin materiaalia johonkin videokilpailuun. Olutpullojenkin kylkeen jotakin taiteiltiiin, ehkä helmeileviä pisaroita. Nuori urheilijamies istui pöydässä, jolle tarjoilija, ei ilmeisesti ollut oikea, tarjoili. Alhaalla kuvatarinassa on useampi kuva tuosta. Panimon sivuilta löytyi myös lähikuva heistä. Tuolta sivulta ja linkistä, "Jetzt für unseren Spot abstimmen!", pääsee tehdyn 21 sekunnin filmin katsomaan. Tuolla puun alla oikealla mekin istuimme. Ei onneksi meitä näy.

Niin mukava oli pyöräretki ja päivä!

30.4.2018: KLOSTER WELTENBURG, Germany

Herrnsaal - Kelheim -  Donau - Stausacker - Kloster Weltenburg

1.4.2018: Aamulla oli hengitystiet ja sieraimet vielä enemmän tukossa ja kurkku kipeä, mitä ne olivat aiemmin olleet. Tukkoisuus oli alkanut heti kevätlomalta kotiin palaamisen jälkeen. Ilmassa oli aivan hirvittävän paljon siitepölyä, lämpö oli saanut kaiken ihanan kukkimaan yhtä aikaa. Sopivasti tuulen käytyä ilma oli aivan sumuisena siitepölystä.

Näimme jossakin päivien aikana esitteen tästä linnasta ja heidän upeista linnuistaan.

Laitoinkin näistä ihanista kuvia tänne vappupäivänä: 1.5.2018: VAPPUPÄIVÄN ILMEITÄ.

Ajelimme vain reilu kaksikymmentä kilometriä, matkalla olisi ollut muitakin linnoja, Riedenburgin kupeeseen Altmühl-joen toiselle puolelle rinteeseen Schloss Rosenburgiin.

Sen verran paljastan tähän uusia lintulajibongauksia kolmen viikon kevätlomalta, että oli huikeata nähdä läheltä tämä muna suussa juoksija. Lomalla tätä harvinaisempaa kahta pikkukorppikotkaa katselimme ja kuvasimme niskat puutuneina taivaalle ja korkealle kallion kielekkeelle. Täällä lintu antoi aivan uuden kuvan itsestään, vielä aivan herttaisenkin. Juontajan mukaan hän tuli kärttyisenä tepastelemaan nurmikolle etsien kovasti syötävää, munaa. Ja kun muna löytyi, hän juoksi pitkin nurmikkoa ja pudotteli munaa suustaan, mutta eihän nurmikko munaa särkenyt. Niin hän meni juontajan luo pyytämään kivenpalasta, johon herkkunsa voisi särkeä ja syödä sen sisällön. Aivan ihana topakka pörröpää oli kyllä tämä pikkukorppikotka!

Pikkukorppikotkan lisäksi näimme dekuhaukan, keisarikotkan, valkopäämerikotkan, kiljumerikotkan, kuningasmerikotkan, merikotkan, arokotkan, hanhikorppikotkan, munkkikorppikotkan, ritarihaukkan, hiirihaukkan, isohaarahaukkna, haarahaukkan, huuhkajan sekä muutaman muu pienemmän linnun.

Vaikka olemme satoja hanhikorppikotkia nähneet, niin ei heihin kyllästy kyllä. Kuinka uljasta ja näyttävää oli muidenkin isojen kotkien lento, kun ne höyhenet kahisten lentelivät katsojien yllä. Ruokintanäytös oli kyllä näkemisen ja kokemisen arvoinen. Linnan tiloissa oli näyttely täytetyistä eläimistä ja linnuista. Iso karhu ja ilveskin linnassa asusteli. Linnankeittiö tarjosi myös hyvää ruokaa.

1.5.2018: FALKENHOF SCHLOSS ROSENBURG

Tässä reissujutussa erilainen, mutta myös erittäin hieno ja näyttävä taiteellinen lintuesitys: 6.7.2014, HAUKKA SPEKTAAKKELIA KATSOMASSA HOHEN NEUFFEN -LINNASSA.

Minun on vaikea suositella mitään paikkaa. Jos joku kysyy nähtävää vaikkapa Alpeilta, niin siihen on niin vaikea vastata, kun kauniita maisemia ja nähtävää on joka paikassa.

Tämä vappureissu taas sen näytti ja osoitti, että vaikka kulkee ilman päämäärää, niin aina löytyy uusia kokemuksia ja nähtävää. Saksa on täynnä viehättäviä pikkukaupunkeja ja upeita luontokohteita. Museoita, linnoja, luostareita ja kirkkoja löytyy myös tuhansittain. Voi montakohan hienoa linnaa meillä jäi tämän reissun varrelta näkemättä, aika monta.

Ihana vappuloma siitepölystä huolimatta. :)

Soleil