9-13.5.2018: ETELÄ-TIROLISSA

Mukavissa vuori- ja järvimaisemissa viiniviljelmien keskellä rengas tyhjänä.

9.5.2018: Oli suuri kiitollisuuden tunne, kun taas saimme lähteä pienelle lomalle näkemään ja kokemaan.

Ajelimme vuosien varrella jo hyvin tutuksi tullutta reittiä Fernpassin ja Brennerinsolan kautta. Tämä reitti vaan on niin mukava aina. Tulee jo pelkästä ajatuksesta hyvä mieli, kuinka lystikkäästi kuljemme tuon reitin vuorimaisemien halki. Vaikka Brennerinsola taitaa olla yksi Euroopan ruuhkaisimmista paikoista suuren rekkamäärän vuoksi. Tänään ei ollut ruuhkainen, vaan matka eteni mukavan vauhdikkaasti.

Meillä oli ollut kovasti mielessä Seiser Alm tai joku muu paikka Dolomiiteilla, mutta Alppien suurimmalla niityllä oli vielä edellispäivänä live-kuvissa paikoin lunta, joten tuo haave jätettiin.

Itävallassa diesel samaa hintaluokaa kuin kotona 1,19e, kun taas Italiassa oli kallista. Moottoritien varrella 1.62-1.85e.
Saksassakin moottoriteiden varsilla 1.30e paikkeilla. Italiassa tuo hinta oli moottoriteiden ulkopuolellakin 1.60e tietämillä.

Niinpä reissukohteeksi otettiin etelä-Tirolissa aivan uusi alue ja järvi, Kalterer See (Lago di Caldaro). Kerkesimme illalla ajella perille asti Sankt Josef am See -kylälle ja saimme viimeisen paikan matkaparkista, Area di sosta San Giuseppeista. 

10.5.2018:  Meillä oli aikomus mennä vieressä olevalle leirintäalueelle. Olimme ottaneet tietoisen riskin, kun emme olleet varanneet alueelta ennakkoon paikkaa. Kävimme heti aamusta kysymässä, mutta leirintäalue oli luonnollisesti täysi. Läheinen parkkipaikkakin oli lähes täynnä matkailuautoja. Aamusella matkaparkista muutama karavaanari lähti jatkamaan matkaa. Niin siirsimme mökkiautomme vapautuneeseen reunapaikkaan, joka oli paremmin puidenkin varjossa, mitä paikka olisi ollut keskellä. Pian alue oli täynnä ja tulijoita olisi ollut paljon enemmänkin. Matkaparkissa oli pieni, mutta siisti huoltotilarakennus suihkuineen ja pesupaikkoineen sekä pyykinpesu- ja kuivauskoneineen.

Mökkiauton edestä näkyvistä maisemistakaan ei voinut valittaa. Kissoillekin oli tarjolla yllin kyllin suurta hupia pihalla omaa showta pitävistä linnuista.

Ranta-alueet ja Kalterer See olivat mukavan näköistä aluetta.

Muutama kuva kävelyretkeltä.

Illemmalla kävimme toisella suunnalla kävelyllä.

Etelä-Tiroli on monin paikoin saksankielistä aluetta, niinkuin täälläkin oli saksankieli vallitseva puhekieli ja paikan nimet yms. oli ensimmäisenä saksaksi. Oli myös saksankielinen peruskoulu.

Aika kauniit oli näkymät. Noiden kukkuloiden takana on aivan lumoavan upeaa.

Dominikus-viinitilan kivan näköisestä pihapiiristä lähti saksalainen Ferrari, kun me hiippailimme etsimään geokätköä.

Joka olikin sijoitettu mukavaan viehättävään paikkaan.

Oli mukava rentoutumispäivä, kun aurinko, lämpö ja maisemat olivat kohillaan.

11.5.2018: Lähdimme 7.5 kilometrin mittaiselle järvikierrokselle. Kalterer See on 1,8 kilometriä pitkä, 0,9 kilometriä leveä leveimmältä kohdalta ja järven keksisyvyys on 3,5 metriä.

Hedelmien kasvu oli jo hyvällä alulla. Eurolla olisi saanut palmunsiemeniä automaatista täältä hedelmätarhojen keskeltä.

Järven rannat olivat eteläpäästä kyllä aika lailla rehevöityneet. Joskus oli tehty ilmeisesti näköalapaikka, mutta monessa kohti se oli aivan nyt pusikoitunut.

Lintutornilta teimme yhden lintuhavainnon, kun ruskeasuohaukka liiteli.

Olen aina joskus Italia-jutuissani kirjoittanut, kuinka etelämpänä Italiassa on niitä törkykasoja, kun taas pohjois-Italian alueella niitä ei ole. Ei niitä täälläkään näkynyt. Jo Garda-järven eteläpuolelta niitä löytyy.

Kävelyreitillä oli infotauluja eläimistä ja luonnosta. Tässä varoitustaulu punkeista.

Pilvisestä säästä huolimatta oli mukavan lämmintä.

Laulurastas lauloi ihanaa kevätlaulua. Kirsikat olivat kypsymässä.

Kun Italiassa ollaan niin silloin on syötävä pizzaa. Pizzahan täällä päin maailmaa ei ole niin rasvaista, kuin mitä se Suomessa on yleensä.

Ja kun mökkiautolle tulimme huomasimme, kuinka kuskin puoleinen takarengas oli melkein tyhjä. Mies vaihtoi maanantai-iltana vasta kesärenkaat. Vähän puhuimme, että pitäisikö renkaat vaihtaa jo uusiin, kun jo seitsemäs kesä on niillä ajettavana ja renkailla on myös ajettu noin 60 tuhatta kilometriä. Kun kulutuspintaa oli vielä jäljellä 3,5-4,0mm, kun sakkoraja on 1,6mm, eikä renkaissa näkynyt mitään pullistumia eikä huolen aiheita, niin päätimme, että ne alle vielä laitetaan. Ajetaan vaikka osan kesää ja sitten hankitaan uudet. Keskiviikkona lähtiessä kävimme ilmanpaineet tarkistamassa. No siinä pohdimme, että missä on kumi puhjennut. Ei se torstaiaamuna, kun eri paikalle siirryimme, ollut vielä tyhjä. No vaihdoimme renkaaseen venttiilin, vaikkei paikalla oleva tuntunut vuotavan ja pumpatiin rengas täyteen ilmaa. Illalla yöpuulle mentäessä renkaasta oli puolet ilmasta lähtenyt. 

Noille mustarastaspariskunnalle, kun erehdyin antamaan sämpylästä muutaman siemenen, niin tulivat yhtenään kerjäämään naputtavalla äänellä siemeniä lisää. No, Kissoille oli enemmän iloa.

12.5.2018: Meillä oli tarkoitus tämä päivä pyöräillä vuorilla. Vähän harmitti lähteä, mutta rengasasia oli nyt tärkeämpi selvittää ja saada kuntoon, että sunnuntaina kotiin pääsemme.

No, aamulla oli rengas taas aikalailla tyhjä. Mies oli katsellut lähimmän rengasliikkeen netistä. Päätimme, kun rengas vuosi hitaasti, että täytämme renkaan ja ajamme tuonne lähimpään rengasliikkeeseen varovaisen hiljaisesti. Naapurikaravaanarikin sanoi, että kyllä uskaltaa ajaa, kun vuotaa noin hitaasti. Jos emme rengasliikkeestä saisi apua, niin sitten tilaamme vasta ADACin keltaiset enkelit apuun.

Rengasliikkeessä oli kova tohina päällä ja työn alla neljä-viisi autoa, kun menimme, mutta heti huoltomies pyysi ajamaan joukon jatkoksi ja irroitti samalla renkaan. Rengas tutkittiin vesialtaassa. Renkaassapa ei ollutkaan reikää vaan vuotokohta oli vanteessa ja sen sisällä saumakohdassa. Rengasliikkeessä ei vanteita ollut, vain renkaita. Laittoivat renkaan sisään sisäkumin. Sisäkumin kanssa voimme kotiin turvallisesti ajella, mutta vanne on vaihdettava uuteen heti. Aikaa meillä meni rengasliikeessä alle puoli tuntia. Nyt on mökkiautoon tilattu uudet renkaat ja hienot aluvanteet.

Kerta se on ensimmäinenkin, kun rengas 18. karavaanariharrastusvuoden aikana on tyhjänä. Vuotokohta vanteessa taitaa olla vähän harvinaisempaa, tiedä sitten.

Rengasliikeestä jatkoimme matkaa Itävaltaan päin kiireettömästi.

Pysähdyimme yöpymään Innsbruckista jonkin matkaa länteenpäin pienelle Farm Campingille Gemeinde Unterperfuss -kylän kupeeseen.

13.5.2018: Aamu vötkisteltiin kiireettömästi, kunnes oli pakko jatkaa matkaa. Ilmakin oli renkaassa pysynyt.

Yksi geokätkö käytiin etsimässä vanhojen hissitolppien läheltä kiven alta.

Kahvittelutauko pidettiin näissä maisemissa. Alhaalla näkyvät kylät, St. Wendelin ja Nassereith.

Saksan puolella nakkasi vähän vettä. Pian navigaattori ilmoitti, että tunnin viivästymä tulee ison tulipalon vuoksi. Liikenne kuitenkin liikkui hiljalleen, mutta noin 12 kilometrin matkalla meni vajaa tunti aikaa. Tuolla matkalla, vaikka vauhti oli kävelyvauhtia, oli sattunut kaksi pientä peräänajoa ja yksi auto oli rikkoutunut muuten vain. Näimme sivutiellä menevän hinausauton, jonka kyydissä oli palaneen matkailuvaunun runko. Ilmeisesti vaunu oli palanut. Malliltaan näytti vanhalta.
  

Oli ihana ja mukava helluntailoma tussusta renkaasta huolimatta.

Soleil