sunnuntai 22. syyskuuta 2019

22.9.2019: Sunnuntaipyöräretki

Syyskuisia kuvia pelto-ja metsäteiden varsilta kotimaisemista.


Koko viikon oli aurinko porottanut siniseltä taivaalta, mutta tänään oli taivas sitten pilvinen.


En ajattele täällä Saksassa asuessani syyskuun olevan vielä syksyä. Syksy saapuu vasta lokakuussa hiipien. Osa puista on alkanut pikkuhiljaa värjääntymään ruskan väreihin, mutta kovin on vielä vihreätä. Maanantaina kotimittari näytti vielä 27 lämpöastetta.


Kotikylä kauempana horisontissa.




Viljapellot ovat jo puitu elokuun alkupuolella. Maissipeltoja puidaan parasta aikaa. Puimurilla ajetaan nämä 3-4 metriä korkeat kasvit maissintähköineen silppuna traktorin peräkärryn lavalle.






Tällä hienohiekkaisella peltotiellä oli ajettu traktoreilla paljon, kun risukot olivat tienlaidalta harmaan pölyn peitossa.


Muutamia tuttuja lintuja bongasimme, mm. merimetsoja, hanhia, harmaahaikaroita, jalohaikaroita, afrikanhanhi ja taivaanvuohi.


Koskaan ei kannata puun alla olevaa kaarnapalasta potkia, kun se voi olla geokätkö.


Vaikka en ole kätköistä kirjoitellut pitkään aikaan mitään, niin kyllä niitä joka reissu ja muulloinkin keräillään. Aina jää myös joku löytämättä. Tällä reissulla kaksi jäi löytämättä.




Aika monen kylän läpi ja läheltä tälläkin sunnuntaipyöräretkellä pyöräilimme.






Ei mitään tietoa mitä varten oli tämä ansa pellon laidalla.


Sisällä oli hedelmiä ja maissia. Olisko ollut ansa villisialle tai vain ruokapaikka, josta villisika on helppo metsästää metsästykauden alettua.


Näitä kukkapeltoja, joista voi itse kerätä kukkia, on joka kylän laidalla koko kesän ajan. Alkaen alkukesän tulppaaneista.




Syyskuussa tulee peltojen laidoille kurpitsalaareja, joista voi ostaa itselle kurpitsoja koristeeksi ovenpieliin tai syötäväksi. Kukkapeltojen kukan oksat ja kurpitsat maksetaan tynnyrin päällä olevaan rahalippaaseen.

Edessä oli isojen kurpitsojen iso puulaatikko jo ostettu tyhjäksi.




















Neljä kuukautta on kulunut siitä, kun välilevynpullistuma vei kävelykyvyn. En ole vielä toipunut täysin tuosta, mutta pienin askelin edetään tuolla tiellä. Varpaat ovat vähän turrat ja pientä kipuilua on jonkin verran. Kävelyni alkaa olla jo normaalia, kun jalat ovat voimistuneet. Hyvältä tuntui turrista varpaista huolimatta tämä sunnuntaipyöräretki näissä lämmöissä.


©Soleil

2 kommenttia:

Risa kirjoitti...

Kivan näköisiä teitä olette ajelleet. Kätköily on kyllä kiva harrastus. Meillä on tullut hieman paussia, kun melkein kaikki täältä 100 km säteeltä ollaan löydetty.

Soleil kirjoitti...

Ulkoilemme kotimaisemissakin paljon. Olimme illalla puhuneet, että missä päin käymme ajelemassa ja löytyykö enää uusia reittejä. Kyllä niitä vielä löytyy, kun metsät ja pellot ovat täynnä teitä maanviljelijöille ja metsän omistajille.
On kätköily kyllä mukava lisä harrastus. Lisä aikaa se aina vie näillä pyöräretkillä. Pitkä on matka täällä siihen, että kaikki olisi sadan kilometrin säteeltä kerättynä. :)