10+1 KYSYMYSTÄ ULKOSUOMALAISELLE

Näistä vastauksista taitaa nähdä, että tykätään vuorista, mökkiautoilusta ja uudesta kotimaasta.

Olen viimeaikoina törmännyt ulkosuomalaisten blogeissa juttuun, 10+1 kysymystä ulkosuomalaisille, kun he ovat haastaneet toisia mukaan. En ole haastetta saanut, mutta vastailenpa huvikseni näihin kysymyksiin.

1. Mikä on parasta tämänhetkisessä asuinmaassasi?

Rehellisesti sanoen kaikki, ei ole mistään valittamista. Tietysti vuoriin lumeutuneena sitä kaikkein parasta Saksaa on Alppialueet järvineen. Joku sanoi silloin alkuaikoina, kun kerroin tykkääväni asua kovasti täällä, että kyllä se arki vielä tulee. Milloinkahan se tulee? Jos olen jo aivan lapsesta asti haaveillut ulkomailla asumisesta ja vuorista. Muuttanut reilu nelikymppisenä ulkomaille ja heti on tullut tunne, että kotiin tulin, niin silloin on hyvä olla ja tykkää tästä kaikesta. Tottakai enää kuuden ja puolen vuoden jälkeen kaikki ei ole uutta ja ihmeellistä, mutta joka päivä ihmettelen positiivisin mielin tätä kaikkea. Vaikkapa näinkin arkista asiaa, kun eilen illalla kävelyllä vastaan tuleva tuntematon teinityttö ja alle kymmenen vuotias poika tervehtivät ja vielä ensin meitä tuntemattomia ihmisiä. Tai ihmettelee, kun ohiajava pyöräilijäkin tervehti. Minut valtaa suuri onnellisuuden ja kiitollisuuden tunne, kun ajattelen asiaa, että siitä pikkutytön pienestä haaveesta tulikin totta, en turhaan haaveillut. Tämä mitä on kokenut ja nähnyt on ollut suurta elämän rikkautta. Aiemmin tänne päin Euroopan lomamatkoilla ei edes tiennyt, vaikka joka reissu haave vain kasvoi, että elämä voisi olla näin mukavaa ja suurta elämänrikkautta elää uudessa kotimaassa.

2. Entä ikävintä?

On ollut vain yksi asia. Lähes viisi vuotta vanhan padini 3G-yhteys pätki paljon, se tympi, mutta nyt uuden pädin ja 4G-yhteyden johdosta tuo pieni ikävä asia on poistunut. Meillä on kaikki käytännön asiat sujuneet täällä erittäin hyvin.

3. Jos saisit matkustaa mihin tahansa maahan kahdeksi viikoksi ilmaiseksi, mihin matkaisit?

Joululoma meidän piti viettää etelä-Afrikassa autoillen, mutta enhän minä voinut enkä voi jättää noita karvaisia karavaanareita viikoiksi toisten hoitoon. Jos saisin ilmaiseksi kahden viikon loman sekä Mieheni ja Kissat mukaan, niin lähtisimme etelä-Afrikkaan ihailemaan merta ja vuoria sekä luonnonpuistoja, tietysti autoillen. Olisi se kyllä aika hienoa viettää kaksi viikkoa Mieheni kanssa jossain autiolla saarellakin löhöillen ja vaellellen.

4. Mihin kohteeseen matkustaisit uudestaan?

Voi, niitäkin paikkoja on jo niin paljon, kun on automatkaillut ympäri Eurooppaa vuodesta 1987 asti ja mökkiautoillut vuodesta 2000. Näin vuorihullulle Dolomiitit on se hienoin ja upein vuoripaikka, mutta tuohon kotivuorillekin kaipaan myös joka hetki.

5. Mitä suomalaista ruokaa kaipaat eniten ulkomailla?

Olen varmasti outo ulkosuomalainen tässäkin asiassa, kun en kaipaa mitään. Olen kolmekymmentä vuotta elämästäni automatkaillut ja matkoilla on ollut aina oma elämyksensä paikallinen ruoka, niin se on nytkin. Alussa kaipasin salmiakkia, kun olen sen ystävä, mutta hyvin pian löytyi täältäkin hyvää salmiakkia. Lähes kokonaan karkit ja salmiakit ovat vaihtuneet terveellisempään juttuun, kuivahedelmiin ja pähkinöihin.

6. Uskotko muuttavasi joskus takaisin Suomeen?

Koskaan ei voi sanoa ei, mutta olemme kyllä tulleet heti alusta asti tänne pysyvästi jäädäksemme, emme vain tietyksi ajanjaksoksi. Kuka nyt kotoa mihinkään lähtisi.

7. Mikä on asuinmaasi hauskin/mielenkiintoisin juhlapyhä?

Tykkään kaikesta kauniista ja erilaisesta. Olen kovasti jouluihminen, höpsötyksen ja koristeiden takia. Muistan niin elävästi sen hetken, kun jouluna 2011 menin ensi kertaa saksalaisille joulumarkkinoille ja näin livenä sen kaiken kauneuden ja tunsin nenässäni ne tuoksut. Tunsin olevani tuonkin takia kotona. Karnevaaliaikaa ja kyläjuhlia katsellessa mieleni valtaa suuri kiitollisuus, että saan nähdä tätä elämää. Jo televisiosta karnevaaliohjelmien katseleminen saa hymyn huulille. Mietin monesti sitä, että kuinka rikkaassa ympäristössä ihmiset täällä ovat saaneet elää ja elävät. Olen onnellinen heidän puolestaan ja onnellinen siitä, että saan itsekin palan tästä kaikesta. Kiitoksen velkaa jokaiselle saksalaiselle.

8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muutossa?

Ei kai siinä ollut mitään vaikeaa. Tartuimme suurin sydämin ja innokkain mielin tarjottuun mahdollisuuteen. Kova oli vaan urakka, kun kahdessa kuukaudessa hoidettiin kaikki asiat. Purettiin Suomi koti, myytiin autot, jopa ostajakin oli tiedossa entiselle kodille. Meidän oli hyvä lähteä, kun aikuiset Lapset olivat jo kaikki lentäneet kotipesästä maailmalle ja kaikki yli 20 vuotiaita. Lähdimme avoimin ja luottavaisin mielin Suomesta Kissojemme kanssa yhteistä suurta unelmaa ja haavetta kohti. Mikään ei edes pelottanut tai epäilyttänyt. Kaikki sujui sitten Saksassa hyvin. Ainut asia, joka itseäni vähän harmittaa on se, että lukihäiriöisenä minulle on kielten oppiminen hyvin vaikeaa. Tämä ulkomaille muutto on niin suuri asia ja pitkäaikainen haave, se pitää sisällään niin paljon, että en anna tuon asian himmentää tätä niin mukavaa ja ihanaa elämänjaksoa, loppuelämää.

9. Voisitko kuvitella asuvasi jossain muussa maassa kuin Suomessa tai tämänhetkisessä asuinmaassasi?

Kyllä voin kuvitella. On ollut puhetta, että vuoden kaksi voisimme jossain hyvin kaukanakin käydä asumassa. Kotiin Saksaan haluamme kuitenkin palata.

10. Mikä oli vuoden 2016 mieleenjäävin hetki?

Niitäkin on monta, jopa ennätysnousumme Dolomiiteilla. Monelta vuorenhuipulta olemme tätä niin kaunista maailmaa saaneet katsella ja noista hetkistä olen erittäin kiitollinen. Ne ovat elämän helminauhan huippuhetkiä.

Huhtikuun alussa 2016 kohtasimme aivan yllättäen suuren menetyksen ja surun, josta olenkin paljon kirjoittanut. Koko karavaanariporukalle Ramseksen äkkikuolema oli suuri järkytys, kun tavallisen päivän jälkeen meille kaikille niin rakkaan ja ahkerimman kaverin sydän vain pysähtyi. Kyllä tuo oli vuoden 2016 kaikista mieleenjäävin hetki, kun pian yhteisen ilontäytteisen iltaleikin jälkeen löytää Ramseksen elottomana tassut vielä niin lämpimänä, tuo oli myös tähän astisen elämäni järkyttävin hetki. Vuoretkin menettivät hetkeksi lumoavan kauneuden, mutta onneksi niiden lohduttava kauneus palautti kauneuden pian takaisin.

11. Aiotko matkustaa jonnekin tänä vuonna? Minne?

Voiko mökkiautolla kulkemista edes matkustamiseksi sanoa. Totta kai ja moneen paikkaan! Meillä on suunnitelmia ja paikkoja aina paljon mielessä. Olemme liikkuvaisia ja rakastamme kurvailla sinne tänne mökkiautollamme. Uusien paikkojen näkeminen ja kokeminen on suuri intohimomme. Aurinko ohjaa kulkuamme, kun keräämme muistoja elämän helminauhaan. Vietämme liikkuvassa matkakodissa vuosittain noin sata yötä ja reissun päällä olemme noin joka toinen viikonloppu sekä kaikki lomat. Paljon enemmänkin haluaisimme reissun päällä olla. Elämme meidän unelmaa, pienistä elämänhetkistä nauttien, kovasti myös niistä arkisistakin hetkistä!

Soleil

Ps. Eilen vuoden pisimpänä päivänä saimme varjosta kotimittariin kesän uudet lämpöennätyslukemat 32,9, mutta tänään 22.6.2017 talvea kohti jo mentäessä mittari näytti tältä.

11.6.2017: PITKÄ SUNNUNTAIPYÖRÄILY

Kun iloitsee pienistä asioista voi iloita usein - niin kuin nyt tästä 77 kilometrin ja 690 nousumetrin sunnuntaipyöräilytripistä.

Kävimme edellispäivänä verrytelylenkin ajatellen jo tätä sunnuntain pyöräretkeä. Mittaa vauhdikkaalle lenkille tuli 26 kilometriä.

Pakkasimme mukaan eväät sekä juomiseksi vettä ja urheilujuomaa. Aurinko paistoi lähes siniseltä taivaalta. Oli mukavan lämmin päivä tulossa. Mielet iloisina lähdimme pyöräilemään. Vähän kuitenkin ajattelimme, että otimmeko liian pitkän reitin tavoitteeksi pyöräillä. Annoimme kuitenkin mahdollisuuden palailla lyhempääkin reittiä takaisin, jos matkalla siltä tuntuisi.

Matkalla oli mm. eri viljelyspeltoja. Tässä iso porkkanapelto.

Reitti kulki lähes koko matkan metsä- ja peltoteillä. Vain lyhyitä matkoja kylien välisillä teillä. Reitti oli hyvin merkattu viitoin ja pyöräilyreittimerkein.

Joku isäntä oli pyhäpäivänä kääntelemässä luokona kuivumassa olevia heiniä.

Pidimme matkalla noin kymmenen kilometrin välein muutaman minuutin juoma- ja selänoikaisutauon. Tässä puiden katveessa penkillä, joita oli kaksi, oli mukava istahtaa.

Matkalla ajettiin monen pikkukylän ohi ja läpi, niitä kun Saksassa on muutaman kilometrin välein.

Hassuja pikkuautoja ajoi ohitsemme yhdellä juomatauolla.

Vuohet kivassa paikassa siestaa viettämässä.

Tuolla helluntailomajutussa mainitsin siitä kuinka Saksassa ihmiset kulkevat paljon kanooteilla. Täälläkin porukkaa oli liikkellä vesiteitse monella eri tyylillä.

Tässä pidettiin pitempi tauko, syötiin eväitä ja hörpittiin termospullosta kahvit.

Ja taas jaksoi polkea vauhdilla hyväpintaisilla peltoteillä.

Se miksi vasta nyt hankimme nämä uudet kulkupelit on minun selkäongelmat. Suomessa sanotaan, että paras pyöräilyasento on selkäsuorana pystyasento ja leveä penkki. No, mulle on puolet elämästä pyöräily ollut 15 minuutin jälkeen tuskaista, jalat ja kädet turrana ja kipujen kanssa pyöräilyä. Myös ongelmia lähes aina jälkeenpäinkin enemmän. Pyöräily ei ole ollut 25 vuoteen nauttimista.

Uutta kulkupeliä ja erityisesti näitä painavampia sähköavusteisia pyöriä ajatellessa, ne "mummomallipyörät", joissa ajoasento on pysty, ovat reilusti painavampia pyöriä, kuin nämä retkimallin pyörät. Lisäpaino 3500 kilon painorajan mökkiautossa B-ajokorteilla voi tuoda ongelmia. Emme edes tiedä mitä mökkiautomme painaa reissuvarustuksessa. Nämä hankitut pyörät olivat suuresta pyöräliikkeestä keveimmät retkimalliset pyörät.

Tuon ajoasennon takia hankintaa on lykätty. Jostain saksankielisestä jutusta Mieheni luki, kuinka selälle paras asento on se mikä tulee, kun ohjaustanko ja istuin on samalla tasolla. Tämän takia uskalsimme kokeilla. Turruutta tulee nyt, mutta vähemmän, eikä jo 15 minuutin päästä. Oikeastaan sitä ei tullut edellispäivän iltapyöräilyllä 25 kilometrin matkalla ollenkaan. Luulen, että myös on vaikutusta pyörän penkillä. Se entinen paras luultu takapuolen levyinen penkki onkin ollut huono juttu. Tämä kapeampi on parempi, kun ei niin paina takapuolta.

Yksi asia joka myös mietityttää. Minullehan kävely tasaisella ei ole hyvä juttu, jalka turtuu monesti silloinkin ja tulee kipuja. Parhaita kävelyteitä ovat ne epätasaiset nousevat vuoripolut, niitä saa kävellä kivutta. Sitä olen ajatellut, että onko tässä pyöräilyssä sama juttu, että mäkiset maastot ovat parempia selälle, tulee asentovaihtelua. Se, että polkee vain tasaisella on sitä yhtä ja samaa liikettä. Aiemmin kahdeksanvaihteisella minulla meni mäet talutushommiksi ja sekään ei ollut selälle varmasti hyvä asia. Nyt saan avustusta käyttäen polkea ne kovasti ylös ja pulssi nousten.

14%:n laskukin oli ja kotimäki 16%.

Alpitkin näkyivät kauniisti monesta eri paikasta.

Kuljettiin monien erilaisten metsiköiden läpi.

Hyvän tuoksuista kuivaa heinää haravoituna karelle.

Siinä se sitten on 77 kilometriä 690 nousumetrillä!!! Keskisyke reissulla oli 109, huippusyke 154  ja kului 1644 kilokaloria. Tästä päätellen tämä pyöräretki oli aivan verrattavissa vaellusretkeen. Vuorokauden sisällä pyöräilyä yhteensä 103 kilometriä. 

Akkua kului kolmen pykälän verran ja kaksi jäi. Kotimäkeä nousin sportilla. Paljon ajoin myös ilman avustusta, ja yli 25 km/h vauhdissa ei edes avustus auta. Olen hirvittävän varovainen laksemaan mäkiä alas. Hyvällä tasaisella peltotiellä alamäessä annoin nyt vauhdin nousta 46 km/h, joka on kyllä ennätysvauhtini pyöräillen.

Kotiinpalatessa kotimittari näytti mukavia lämpöasteita, mutta ei kesän ennätyslämpöä
mikä on 32,7.

- Kun iloitsee pienistä asioista voi iloita usein. -

Nähden ja löytäen arjestakin ne pienet ihanat onnenpalaset, elämä on paljon hienompaa. Tämä on yksi lempiajatuksistani ja siksi varmasti olen juuri se mikä olen, elämästä nautiskelija ja puheliaana ihmisenä kovasti tykkään myös kertoa omia juttujani.

Oikeastaan tämä pyöräretki ei ollut pieni asia vaan suuren suuri itselleni. Voihan olla, että tämäkin ilo viedään vielä pois, mutta nyt kun tuntuu hyvältä, niin nautitaan ja iloitaan suurin sydämin.

Torstai on taas täällä arkipyhäpäivä, Fronleichnam. Tiedossa on pitkäviikonloppu jossain, ehkäpä vuorilla.

Soleil