sunnuntai 17. helmikuuta 2019

17.2.2018: JÄIDEN LÄHTÖÄ

Talven loppu on kevään alku.


Jää ei kovin paksua enää ollut ja se tuntui aivan kävelyretkemme aikana tummenevan.


Muutaman vuoden takaisia tuulenkaatoja.




Talvi alkaa olla takanapäin tähän aikaan vuodesta. Takatalvikin saattaa vielä tulla, niin että sataa väriksi vähän lunta, joka sulaa nopeasti pois.


Viime kevät oli koko Euroopassa harvinaisen kylmä. Jospa tämä kevät olisi aikainen, niin kuin oli kahdeksan vuotta sitten meidän ensimmäinen Saksa-kevät, joka on ollut tänä aikana kaikista aikaisin.


Täällä tuulenkaatojen seassa kapsutteli tikka harvakseltaan. Tikka olisi ollut uusi lintulajibongaus, mutta toisen kerran palokärki lensi niin vikkelästi karkuun meitä, että kuva jäi siitä saamatta.






Lintukojun lampi oli vielä jäässä. Rannoilla oli jo vähän sulaa.


Kaukana niemessä oli merihanhia.






Täällä oli niin ihanan lämmintä, että tovi istuttiin aivan ja nautittiin kevään äänistä ympärillä.


Täällä olikin rannat jo enempi sulana. Lintuja oli mm. sinisorsia, isokoskeloita, jalohaikara, hanhia, nokikanoja ja kaksi kyhmyjoutsenta.


Pelloilla täälläpäin oli hanhia, jopa runsaammin paikoin kuin tuossa kuvassa.








Zoomailua villipossujenmetsästys mökkeihin.




Taivaalla saimme katsella monenlaisia lentonäytöksiä, niin lentokoneiden kuin lintujen esittämiä.








Tali- ja sinitiaisia sekä yksi pähkinänakkeli olivat vikkeläjalkaisina.














Sinistä taivasta vasten korkean puun latvassa karvaiset kukinnat näyttivät hyvin kauniilta, "kissat".


Pari kolme vikkoa sitten radiossa tiedotettiin jo, että siitepölykausi on alkanut. Osa lehtipuista kukkii jo runsaasti. Silmutkin ovat jo vähän pullollaan.


Meillä oli jo viikko aiemmin sunnuntaina neljätoista lämmintä. Viikollakin on ollut mukavan lämmintä, mutta tänään kotiin ajaessa auton mittari näytti neljäätoista astetta lämmintä ja kotimittari lukemat olivat nämä.


Karavaanareiden olisi kuulunut olla aurinkosäällä viikonloppureissulla, mutta ei uskallettu lähteä. Olen aina talven flunssainen. Nytkin antibioottikuurilla poskionteloiden vuoksi. Eikä nuo kauniit puiden kukinnot välttämättä helpota tilannetta.

Hyvä näinkin, että saimme olla tällaisella säällä tällä pienellä luontoretkellä katselemassa luonnon heräämistä, nähdä kevään ensimmäiset perhoset ja ampiaiset.

Soleil

torstai 14. helmikuuta 2019

13.2.2019: NIIN RAKKAITA

Kotikylä ja sen helmikuiset iltakävelymaisemat.

Olet aamu, johon herään, päivä jota elän, ilta jota odotan, yö josta uneksin.


 Jos sinä olet omenapuu, tahdon minä olla omena.
Jos sinä sytyt tuleen, tahdon minä olla vesi tai herkästi syttyvä aine.
Jos sinä hukut, tahdon minä olla pohja tai virta.
Jos sinä katsot kauas, tahdon minä olla etäinen piste.
Jos sinä suljet luomesi, tahdon minä olla äkillinen pimeys.
- Tommy Tabermann -  

Kauempana näkyy vuoret joiden rinteillä hohtaa valkoisena lumi. Ahkerat myyrät ovat tehneet kaivauksia pelloille. Omenoita on puussa ja maassa. 


Älä pyydä minua olemaan ihosi,
sillä suostuessani en pystyisi koskettamaan sinua omallani
Älä pyydä minua olemaan haavasi,
sillä ne sinun on saatava muualla käydyistä taistoista
Älä myöskään pyydä minua olemaan side haavoillasi,
sillä ne ovat lohdukkeina vain väliaikaisia

Mutta

Pyydä minua olemaan arpesi
sillä ne palavat sinuun ikuisina
Muistoina parantumisesta
Enkä minä halua koskaan poistua 


Onni on pisara pilvellä ja papana polulla.
Onni on pukea ylleen puhas paita
ja vetää jalat kippuraan
ja olla lusikoittain rakkaansa kanssa.


En tiedä minne polkumme johtaa,
en mitkä vaiheet tiellämme kohtaa.
Mutt ‘ tiedän; käydessä outoja teitä,
kaksi on aina meitä.


Elämässä on vain yksi onni:
rakastaa ja tulla rakastetuksi.
– George Sand –


Niin rakkaita ovat Mieheni ja kotikylä.


Soleil