RUSKALOMA 18-26.10.2014, BERCHTESGADEN: 1-osa, Lisää ihastumista!

Aina välillä minulta kysytään mitä paikkaa suosittelen täällä Saksassa. Tuohon on aina niin vaikea vastata. Kauniita paikkoja on niin paljon, mutta aina sanon, että siellä missä on vuorten välissä järvi on erityisen kaunista. No, Dolomiiteilla ei järveä näkynyt ja se paikka kyllä silti lumosi kauniilla erilaisuudellaan. Voi olla, että se minun silmille kaunis paikka onkin toisen silmille vähemmän kaunis.

Tässä kaksi kuvaa jotka olen ottanut 18.8.2012.
Tämän näkymän näin tällöin ensimmäisen kerran ja se oli ihastumista heti ensisilmäyksellä.

Tässä on edustettuina vuoret ja vesi. Rakastan suuresti myös merta ja vuonoja. Tämä toi mieleen paljon mukavia muistoja etelä-Norjasta vuosien takaa. Pystyin kuvittelemaan, että alhaalla on maailman kaunein Geiranger-vuono ja katselen sitä ylempää Dalsnibbalta, vaikkei tämä ihan samalta näytäkään. Aivan näin silmissä hienot huviristeilijät vuonolla ja kuulin niiden saapumis- ja lähtemisfanfaarit.

Tämän reissun jälkeen meillä on aina ollut pieni ikävä ja kaipaus tänne seuduille. Tästä paikasta aina sanon, että tämä on sitä kauneinta uutta kotimaatani. Ei alhaalta laaksosta katsottuna kauneus niin näy, mutta vuorille mentyä ja alas sieltä ympärille katsottuna, alue on kaunis sekä järveltä päin katsellessa. Kapea kristallinkirkas Königssee-järvi vuorten välissä tekee tästä alueesta niin erityisen upean. Järven vesi on Saksan puhtainta, aivan juoma kelpoista, ja tämä on yksi koko Euroopan puhtaimmista järvistä.

Minulla on suuri ilo esitellä tätä osaa kotiosavaltiotani. Tätä Baijerin helmeä vähän enemmän. Tämä alue on Berchtesgadenin luonnonpuisto, Nationalpark Berchtesgaden. Tämä yksi Saksan ja Alppien kauneimmista alueista on kuulunut Unescon suojelukohteisiin vuodesta 1990 ja laajennettuna vuodesta 2010. Tämä alue kiinnostaa ihmisiä ympäri maailmaa, sen taas huomasimme.

Berchtesgadenin kansallispuisto on maisemaparatiisi. Täällä voi nauttia alppiniityistä, vuorimänty-pensasleppätasangoista, kauniista kallioista ja kivikkorinteistä,.. Täällä voit nähdä mm. murmeleita, vuorikauriita, metsäjäniksiä, kotkia, alppisalamantereita ja erikoisia kasvilajeja mm. horminian, alppinukin ja kääpiöalppiruusun kaltaisia kukkalajeja. Voi osallistua järjestetyille retkille tai tutustua itsekseen alueeseen. Voi vaeltaa upeilla alppiniityillä ja kokeneelle vuorivaeltajille löytyy vaativia mustia reittejä sekä kiipeilypolkuja jotka menevät satoja metrejä lähes pystysuorassa seinämässä. Talvella on mahtavat puitteet lasketteluun ja hiihtovaellukseen, lisänä auringon paistaessa lämpimästi. Tämä alue aktivoi jokaisen kauneudellaan, kun antaa nauttimiselle ja aisteille tilaa.

Alue on Saksan kaakkoisnurkassa.

-18.10.2014: Taas meillä oli monta paikkaa mielessä Välimerelle asti minne lähdettäisiin lomalle, mentäiskö jatkamaan tutustumista Dolomiitteihin vaiko löhöämään Välimeren rannalle,.. Jotenkin tähän Berchtesgadenin kaipuuseen piti saada helpotusta ja päätimme, että menemme koko reiluksi viikoksi samaan paikkaan.

Edessä kauniina Watzmann-vuori, joka on saksan kolmanneksi korkein 2 713 metrillä.

Menimme Schönau am Königsseelle ja Campingplatz Grafenlehen.
Saimme paikan leirintäalueelta ylempää ja tällä koski- ja vuorinäkymällä.

Königsseer Ache-joki ja Grünstein-vuori oikealla.

Kosken solinaan sai nukahtaa ja herätä, niinkuin hyvin usein täällä saamme. Viimeksi myös Grainaussa ja kahdella leirintäalueella Dolomiitin reissulla tuota musiikkia kuuntelimme. Rakastamme enemmän luontopaikkoja kuin kaupunkeja. Leirintäalueen hintaan kuului taas kortti jolla sai pieniä alennuksia nähtävyyksien pääsylippuihin ja sai kulkea ilmaiseksi paikallisilla busseilla.
Tämä on alue josta lottovoiton saatuamme ostaisimme talon, mutta nautitaan suuresti näinkin, kun pääsemme mökkiautollakin näihin maisemiin oleskelemaan.

 Ilta-auringossa kauniina edessämme Hohes Brett(2340m), Hohen Göll(2522m) ja Jenner(1874m).

Jenner-vuorelta näkyy Königssee-järvi, Watzmann-vuori ja Grünstein-vuori.

Tässä kuvia reilun vuoden takaa - nolottaa ja ihmetyttää kuinka arkajalkainen tuolloin olin. Sille ei vaan mahtanut mitään. Nyt halusin tietysti mennä testaamaan miltä Jenner-vuoren huippu ja "minun kukkulani" tuntuvat. Täytyy ilolla todeta, että ei täälläkään enää tullut mitään voimattomuuden tunnetta, jopa pienellä kukkulan tasantella kävelin, oli tunne melkein kuin olisin ollut kotonani. Reilu vuosi sitten en sitä voinut tehdä. Nyt olen enempi se mikä haluan olla ja pystyn nauttimaan tämän takia elämästä enemmän ja vuorista.

 Laitan tänne muistiin ja jaan maailmalle, muutaman päiväretken ja tutustumiskohteen. Minun Berchtesgaden on paljon muutakin kuin Kotkanpesä.  Nämä kaksi valokuvaelokuvaa tein reissussa jo sadepäivänä.

Päivä oli aurinkoinen ja lämmintä reilu kaksikymmentä vuorilla. Hypättiin Jennerbahnan hissiin ja mentiin nauttimaan kävelystä vuorilla näissä kuvien mukavissa maisemisa.
Mukava, kun saan sinulle tarjota myös tämän. :)

19.10.2014: AURINGON HYMYÄ JENNER-VUORELLA

Seuraava päiväretki: Edellisenä päivänä saimme ajatuksen, että tehdään eväsretki tuonne ympyrään kohdalle ja pienelle kukkulalle. Käydään syömässä eväät Itävallan puolella.

Kävelyä ei tullut kuin kuutisen kilometriä, nousua ja laskua kumpaakin viitisensataa metriä. Hiki nousi kuitenkin pintaan ja pulssi nousi tässä kivisessä ja jyrkässä ylämäessä.
Oikein mukava päivä, kävely ruskaisella - alppiniityillä, nauttimista lomasta.

 Taas vuoret ympärillä tois puolta alppiniittyjä näytti aivan erilaisilta.

Mukava eväsretkipaikka pienen kukkulan päällä Itävallan puolella.

20.10.2014: EVÄSRETKI ITÄVALTAAN

Kiitos näistä hetkistä Berchtesgaden ja Mieheni!

Soleil

Ps.Jatkuu,..

MIKÄHÄN BLOGGAAJA OLEN?

Kerrankin asiaa Iltalehdessä: "Ei ole väärin kertoa saavutuksistaan ja olla ylpeä niistä. Facebookissa jaettu hehkutus saattaa saada kateellisten kielenkannat aukeamaan, mutta oikeat ystävät ovat onnellisia läheisensä puolesta."

http://www.iltalehti.fi/pinnalla/2014101618747821_iq.shtml

Eilen uhkasin jo koko lehden lukemisen lopettaa. ;)

Ja toiseen asiaan.

Törmäsin lehtijuttuun, kuinka bloggaajat voivat tienata kuussa 5000e, olen valtavan iloinen kyllä tuosta ja onnea toivotan joka elättää itsensä tällä työllä:), ja sitä kautta törmäsin Suomen yhteen suosituimpaan matkablogiin, joka ei kuitenkaan elätä itseään bloggaamisella. 

Itse en saa tästä sentin senttiä, vaan rakkaudesta elämään ja muistoihin tätä teen, muistokirjaksi.

En ole tässä, http://tamamatka.pallontallaajat.net/ , blogissa aiemmin käynyt. Blogin kirjoittajan tekstistä pisti silmään tämä.

Kopio hänen tekstistä: "Matkabloggaajien joukossa vakiintuneena blogina voidaan pitää blogia, joka kerää n. 2000 yksittäistä lukijaa kuukaudessa. Jos blogi kerää yli 4000 lukijaa, se on jo hyvä, yli 7000 on jo todella hyvin. Pitää muistaa, että ns. lifestyle, kokkaus ja mamma-blogeja luetaan joka päivä, koska aiheet liittyvät jokapäiväiseen elämään. Matkablogeja luetaan silloin kun ollaan lähdössä matkalle tai haaveillaan siitä."

No, itsellä heräsi tietysti mielenkiinto, että mitkä on omat tilastot ja tässä ne nyt leväytän esille.

Mitenhän tuo bloggeri laskee nuo käynnit? Hämmästynyt olen, kun 4000 kävijän raja on ylitetty. En kyllä tiedä onko tämä sitten vähän vai paljon, pitäskö nauraa vai itkeä. Eihän tällä ole oikeastaan mitään merkitystä. :)

Viimeisen kuukauden kävijämäärä.

Viimeisen viikon kävijämäärä.

Olen monessa paikassa törmännyt juttuihin millainen on hyvä blogi, siihen on tietynlainen tyyli, ei liikaa kuvia, pitää pysyä aiheessa ja asiassa, pitää olla monipuolinen, facebookissakin pitäisi olla,.. pitäisi laittaa kuvia itsestään ja mitä enemmän kertoo itsestään ja elämästään sitä kiinnostavampi blogi kuulemma on. 

No, olen viimeaikoina poikennut vähän vanhasta tyylistäni, kun tänne olen kengänkärjistä kuvia laittanut, suklaarasia hanskakädessä ja profiilikuvakin saanut naamataulustani puolikaan. Hah. Oikeastaan kerron itsestäni aika paljon. ;)

Minusta tuntuu, että reissussa otan aivan liikaa kuvia. Se kamera kädessä kulkeminen on niin mukavaa ja tuntuu suurelta rakkaudelta, kulkee aivan käsikädessä Alppirakkauden kanssa.
Itse otan viikonlopun aikana 300-500 kuvaa, nyt kahden viikon lomalla 2300 kuvaa ja vuodessa noin 20000 kuvaa. Pidän kuvamäärääni suurena. Tiedän, että 2300 kuvan läpi käyminen on jo melkoinen urakka.
Mutta että ja Huh. En voi muuta sanoa, että oikeat bloggaajat ovat palkkansa ansainneet, jos he viikon lomareissulla ottavat 5000 kuvaa. On hänellä ja heillä, oikeilla bloggaajilla, loistavan kauniita kuvia ja upeasti ajatuksella kirjoitettuja tekstejä kyllä, ihailen tuotakin suuresti. 

  

Minulla ei ole mitään kiinnostusta ryhtyä matkimaan ketään tai tehdä tietyllä tapaa, en edes osaa kirjoittaa hyvää asiatekstiä. Tällä omalla tavallani pohdin välillä vähän elämää ja maailmaa, marmatan ja purnaankin, runojakin viskaan johonkin, laitan omille silmille kauniilta näyttäviä kuvia tänne esille ja niitäkin aivan liian paljon, mökkiautolla kurvailufilmejä sekä valokuvaelokuvia musiikin kera. Alkutaipaleen harjoittellija olen kuvaamisessa ja noiden valokuvaelokuvien tekemisessä. Ne on silti minulle kuin pieniä taideteoksia, tarinaa meidän matkasta ja muistoja. Vaikka aika erilainenhan matkablogi tämä on, niin tällä omalla persoonallisella tavalla tulen jatkamaan.

Minulla on täällä tapana aina kiittää, elämää, Miestäni, Kissojani ja olenpa tainnut joskus kiittää itseänikin.
En muista olenko koskaan kiittänyt teitä rakkaita Lukijoitani. En voi muuta kuin olla ilonen, että noin moni on käynyt täällä kurkkimassa ja sanon teille,


SUURET KIITOKSET JOTKA OLETTE JÄLKENNE JÄTTÄNEET, OLETTE IHANIA!!

KIITOKSET TEILLE JOTKA OLETTE KÄYNEET LUKEMASSA, OLETTE MUKAVIA!

Tykkään teistä. :)

Kaikkea hyvää ja mukavaa toivon päiviinne!  :)

Auf Wiedersehen!

Soleil

Ps. Yritän saada otettua teille seuraavalla reissullamme taas ihan kivoja kuvia, toivottavasti onnistaa.