Kerrankin asiaa Iltalehdessä: "Ei ole väärin kertoa
saavutuksistaan ja olla ylpeä niistä. Facebookissa jaettu hehkutus saattaa
saada kateellisten kielenkannat aukeamaan, mutta oikeat ystävät ovat onnellisia
läheisensä puolesta."
http://www.iltalehti.fi/pinnalla/2014101618747821_iq.shtml
Eilen uhkasin jo koko lehden lukemisen lopettaa. ;)
Ja toiseen asiaan.
Törmäsin lehtijuttuun, kuinka bloggaajat voivat tienata kuussa 5000e,
olen valtavan iloinen kyllä tuosta ja onnea toivotan joka elättää itsensä tällä työllä:), ja sitä kautta törmäsin Suomen yhteen suosituimpaan matkablogiin,
joka ei kuitenkaan elätä itseään bloggaamisella.
Itse en saa tästä sentin senttiä, vaan rakkaudesta elämään ja muistoihin tätä teen,
muistokirjaksi.
En ole tässä, http://tamamatka.pallontallaajat.net/ , blogissa aiemmin käynyt. Blogin
kirjoittajan tekstistä pisti silmään tämä.
Kopio hänen
tekstistä: "Matkabloggaajien joukossa vakiintuneena blogina voidaan pitää
blogia, joka kerää n. 2000 yksittäistä lukijaa kuukaudessa. Jos blogi kerää yli
4000 lukijaa, se on jo hyvä, yli 7000 on jo todella hyvin. Pitää muistaa, että
ns. lifestyle, kokkaus ja mamma-blogeja luetaan joka päivä, koska aiheet
liittyvät jokapäiväiseen elämään. Matkablogeja luetaan silloin kun ollaan
lähdössä matkalle tai haaveillaan siitä."
No, itsellä heräsi tietysti mielenkiinto, että mitkä on omat
tilastot ja tässä ne nyt leväytän esille.
Mitenhän tuo bloggeri
laskee nuo käynnit? Hämmästynyt olen, kun 4000 kävijän raja on
ylitetty. En kyllä tiedä onko tämä sitten vähän vai paljon, pitäskö nauraa vai itkeä. Eihän tällä ole oikeastaan mitään merkitystä. :)
Olen monessa paikassa törmännyt juttuihin millainen on hyvä blogi, siihen on tietynlainen tyyli, ei liikaa kuvia, pitää pysyä aiheessa ja asiassa, pitää olla monipuolinen, facebookissakin pitäisi olla,.. pitäisi laittaa kuvia itsestään ja mitä enemmän kertoo itsestään ja elämästään sitä kiinnostavampi blogi kuulemma on.
No, olen viimeaikoina poikennut vähän vanhasta tyylistäni, kun tänne olen kengänkärjistä kuvia laittanut, suklaarasia hanskakädessä ja profiilikuvakin saanut naamataulustani puolikaan. Hah. Oikeastaan kerron itsestäni aika paljon. ;)
Minusta tuntuu, että reissussa otan aivan liikaa kuvia. Se kamera kädessä kulkeminen on niin mukavaa ja tuntuu suurelta rakkaudelta, kulkee aivan käsikädessä Alppirakkauden kanssa.
Itse otan viikonlopun aikana 300-500 kuvaa, nyt kahden viikon lomalla 2300 kuvaa ja vuodessa noin 20000 kuvaa. Pidän kuvamäärääni suurena. Tiedän, että 2300 kuvan läpi käyminen on jo melkoinen urakka.
Mutta että ja Huh. En voi muuta sanoa, että oikeat bloggaajat ovat palkkansa ansainneet, jos he viikon lomareissulla ottavat 5000 kuvaa. On hänellä ja heillä, oikeilla bloggaajilla, loistavan kauniita kuvia ja upeasti ajatuksella kirjoitettuja tekstejä kyllä, ihailen tuotakin suuresti.
Minusta tuntuu, että reissussa otan aivan liikaa kuvia. Se kamera kädessä kulkeminen on niin mukavaa ja tuntuu suurelta rakkaudelta, kulkee aivan käsikädessä Alppirakkauden kanssa.
Itse otan viikonlopun aikana 300-500 kuvaa, nyt kahden viikon lomalla 2300 kuvaa ja vuodessa noin 20000 kuvaa. Pidän kuvamäärääni suurena. Tiedän, että 2300 kuvan läpi käyminen on jo melkoinen urakka.
Mutta että ja Huh. En voi muuta sanoa, että oikeat bloggaajat ovat palkkansa ansainneet, jos he viikon lomareissulla ottavat 5000 kuvaa. On hänellä ja heillä, oikeilla bloggaajilla, loistavan kauniita kuvia ja upeasti ajatuksella kirjoitettuja tekstejä kyllä, ihailen tuotakin suuresti.
Minulla ei ole mitään kiinnostusta ryhtyä matkimaan ketään tai tehdä tietyllä tapaa, en edes osaa kirjoittaa hyvää asiatekstiä. Tällä omalla tavallani pohdin välillä vähän elämää ja maailmaa, marmatan ja purnaankin, runojakin viskaan johonkin, laitan omille silmille kauniilta näyttäviä kuvia tänne esille ja niitäkin aivan liian paljon, mökkiautolla kurvailufilmejä sekä valokuvaelokuvia musiikin kera. Alkutaipaleen harjoittellija olen kuvaamisessa ja noiden valokuvaelokuvien tekemisessä. Ne on silti minulle kuin pieniä taideteoksia, tarinaa meidän matkasta ja muistoja. Vaikka aika erilainenhan matkablogi tämä on, niin tällä omalla persoonallisella tavalla tulen jatkamaan.
Minulla on täällä tapana aina kiittää, elämää, Miestäni, Kissojani ja olenpa tainnut joskus kiittää itseänikin.
En muista olenko koskaan kiittänyt teitä rakkaita Lukijoitani. En voi muuta kuin olla ilonen, että noin moni on käynyt täällä kurkkimassa ja sanon teille,
SUURET KIITOKSET JOTKA OLETTE JÄLKENNE JÄTTÄNEET, OLETTE IHANIA!!
KIITOKSET TEILLE JOTKA OLETTE KÄYNEET LUKEMASSA, OLETTE MUKAVIA!
Kaikkea hyvää ja mukavaa toivon päiviinne! :)
Auf Wiedersehen!
Soleil
Minulla on täällä tapana aina kiittää, elämää, Miestäni, Kissojani ja olenpa tainnut joskus kiittää itseänikin.
En muista olenko koskaan kiittänyt teitä rakkaita Lukijoitani. En voi muuta kuin olla ilonen, että noin moni on käynyt täällä kurkkimassa ja sanon teille,
SUURET KIITOKSET JOTKA OLETTE JÄLKENNE JÄTTÄNEET, OLETTE IHANIA!!
KIITOKSET TEILLE JOTKA OLETTE KÄYNEET LUKEMASSA, OLETTE MUKAVIA!
Tykkään teistä. :)
Kaikkea hyvää ja mukavaa toivon päiviinne! :)
Auf Wiedersehen!
Soleil
Ps. Yritän saada otettua teille seuraavalla reissullamme taas ihan kivoja kuvia, toivottavasti onnistaa.
4 kommenttia:
Moi :) Olen iloinen puolestasi! Totta kai täällä käydään, kuvat on niiin henkeäsalpaavan ihania matkakuvia. Ja juu, kun blogista pilkistää intohimo asiaansa, se on kiva. Saa ja pitääkin olla siis omannäköinen :) Kiitos sinulle, Soleil!
-Hellu ja Blackie Kahden Naisen Loukussa
Olkaapas nyt hyvät vain! Kiitos, Helena ja Blackien, teidänlaisia on harvassa. :)
Mukava myös kuulla, että täältä välittyy intohimo asiaan. Silloin olen onnistunut, vaikken nyt ihan kaikella voluumilla sitä täällä huudakaan.
Hyvää loppusyksyä sinne teille!
Moikka Soleil! Täällä myös yksi joka kiittää blogistasi, kuvat ovat hienoja ja blogissasi yhdistyy kivasti elämä uudessa maassa ja matkailu! Pysy vaan omannäköisessä blogissa ja kuvia saa minun puolesta olla vaikka kuinka paljon, kivahan niitä on katsella :).
Ole hyvä vain ja kiitos! :)
Pysyn kyllä omana itsenäni. :)
Lähetä kommentti