12.12.2015-6.1.2016 Joululoma: 4-osa, JOULUN VIETTOA

Päivät 23-27.12.2015. Mahatautia ja pyöräilyä.

Näkymä Coksista kukkulalta.

- 23.12, Torre la Salassa aamu oli pilvinen. Olimme jo illalla purkaneet etuteltan ja kaikki muutkin romppeet oli laitettu takatalliin, joten jouduimme aamupalan syömään sisällä. Aamupuuhastelujen jälkeen suuntasimme nokkamme kohti moottoritietä. Piletin ottaminen automaatista aukaisee portin baanalle ja pois pääsee, kun maksaa automaattiin rahalla tai kortilla. Käytiin matkalla kaupassakin ostamassa jouluherkkuja. Espanjalaisen ruokakaupan hintataso on kalliimpaa kuin saksalaisen. Ulkona syöminen on edullisempaa Espanjassa kuin Saksassa, ei tuossa kuitenkaan suurta eroa ole.

Jotenkin oli outoa ajella taas lähes tyhjillä teillä. Valèncian kiertotiellä oli muutama rekka liikenteessä ja se loi kotoista mukavaa tunnetta. Me emme koe moottoriteitä turvattomaksi ja vaarallisiksi paikoiksi.

Meillä oli taas mielessä kaksi paikkaa ja varapaikkana kolmas. Santa Polan ja Guardamar del Seguran kaupunkien välissä La Marina Camping ja Marjal Guardamar Camping. Hyvä pyöräillä kumpaankin kaupunkiin ja aivan uutta seutua, ajattelimme. En tiedä mikä meihin meni, mutta La Marinaan emme halunneet mennä. Porteilta alue näytti niin kuin olisi rotkossa ollut, kun alueen ja meren välissä oli metsä. Niin käännyimme portilta pois. Menimme Marjalista kysymään, mutta heillä ei ollut kuin viideksi yöksi paikkaa vapaana. Jatkoimme matkaa Elcheen päin ja tähän varapaikkaan.

Ajelimme tuttuun Marjal Costa Blanca Campingille, jossa Joulun ja Uuden Vuoden vietimme vuosi aiemminkin. Respassa olikin tietomme valmiina tietokoneella, onhan heiltä sähköpostiakin tullut vuoden aikana. Jotenkin tuntui mukavalta tulla taas tänne viihtyisään paikkaan. Aluehan on suuri, 1220 tonttipaikkaa ja lisäksi mökkejä. Kun edellinen leirintäalue oli ahtaan oloinen ja huoltotiloissa pienet vessat ja suihkukopit, täällä on tilaa. Alueella on leveitä käytäviä palmuineen ja koristuksineen. Tilavia lämpimiä ja siistejä huoltotiloja on niin monta ettei koskaan niissä ole ollut tungosta, vaikka alue onkin ollut lähes täysi. Monesti on saanut olla ainut käyttäjä. Palvelujakin löytyy monenlaisia. Vuorokausihinta alennuskortilla 18 euroa.

On joku käsitys tullut 29 vuoden aikana leirintäalueista, kun niissä on käynyt yli 20:ssä maassa, välillä pohjois-Norja ja etelä-Kroatia. Suurimmassa osassa maita leirintäalueet ovat paljon parempia kuin Suomessa. Suomessa ei ole yhtään korkeamman eurooppalaisen viiden tähtiluokituksen aluetta. Me emme vietä aikaa reissuillamme leirintäalueilla. Se on tukikohta, jonne on hyvä jättää Kissamme mökkiautoon reissuja tehdessämme. Jos ei olisi Kissoja, matkaisimme varmasti vähän eri tyylillä. Yksi kaksi yötä on aivan sama missä ne viettää, mutta muutaman päivän tukikohtapaikassa tykkäämme, että siellä on viihtyisää.

Ajamista tänään tuli reilu 300 kilometriä ja tässä on päivän ajoreittimme.




- 24.12, "Jouluaatto on nyt herttainen, tähtitaivas on sininen,"... taivas oli sininen ja aurinkoinen, mutta en tiedä oliko se niin herttainen.

Heräsin pirteänä ennen viittä Kissojen aamupuuhien ääniin. Ajattelin, että ihanaa, tänään saa herkutella ja teemme taas erilaista jouluruokaa ja ajatus siitä että, pian nousen laittamaan jouluvalot päälle, tuntui niin jouluisalta. Pian ihmettelen vatsan kurinaa ja oloani. Mies söi muutama päivä aiemmin kalaa ja sai siitä mahataudin, kun on kalalle allerginen. Se taisikin olla hänellä sitten jotakin muuta ja tarttuvaa. Joulu meni sitten maha- ja oksennustaudissa, lämpökin vähä nousi.

Kissoistamme Prinsessa on vallan erikoinen kissa. Hän rakastaa kaikkea kaunista. Erityisesti Joulua ja sitä kun kaivetaan koristelaatikot esille. Kotona hän kurnutteli ja vauhtimutkia juoksi, kun koristelaatikot esille otettiin. Mökkiautossakin hän ihasteli pää kallellaan valoja.

Ruokaa ei aattona tehty. Sairaanakin oli mukava istua peiton alla etuteltassa. Ovet auki mittari näytti jouluaatoksi oikeen mukavaa lämpöä. Mieheni köllisteli auringossa. 
Illalla klo 21- 23 saimme ilmaisen Joulukonsertin, kun naapureiden, englantilaisten, etuteltasta kuuluvaa joululaulu, soittoa ja puhe-esitystä. Nainen oli kyllä ennenkin laulanut.

- 25.12, Oleilua ja vötkistelyä, pieni kävelyretki leirintäalueella. Tehtiin uusi ennätyskin tämän Joulun aikaan, kun vietimme kaksi kokonaista päivää leirintäalueella. Suunnitelmat eivät kävely- ja pyöräretkistä näinä kahtena päivänä toteutuneet.

Illalla tuli tv:stä hieno suosikkilaulajani Helene Fischerin konsertti. Jätkäkin katsoi silmät tapillaan, kun Helene lauloi ja keinui katossa. Muori pienenä suunnitelee miten tuon rusetin yltäisi repimään pois, kun nuo isot kaverit sitä ovat jo repineet.

- 26.12, Tapaninpäivä alkoi töllöä katsellessa. Mustat-Tytöt seurasivat lastenohjelmia. Niin, pitkään vastustimme ajatusta tv:n laittamisesta ja siitä on niin paljon iloa Kissoillekin, kyllä ehdottomasti kannatti.

Elämä tuntui alkavan voittamaan ja aamupalakin vähän maistui. Kaksi päivää meni aivan hukkaan, harmitti minua, mukavaakin tosin oli. Oli jo aika lähteä pyöräilemään. Katselimme karttaa ja päätimme käydä Coxin pikkukaupungin takana kukkulalta näkymiä katselemassa. Siellä on myös joku linna ja kappeli.

Niin pyöräilimme maalaismaisemissa peltoaukeamilla ja pikkukylissä ja pikkukaupungeissa. Pyöräily täällä tasaisella oli niin helppoa, vaikka jalkani meneekin aina turraksi. Vuosi aiemmin pyöräilimme Elcheen, jonne loivaa nousua tuli, mutta sekin oli helppoa kotimaisemiin verrattuna. Liikennettäkään ei paljoa ollut. Coxin kylän keskustassa kävimme lisää ostamassa vettä ja muutaman kahvileivän. Vanha myyjämies tuli meille pihalle juttelemaan espanjaa, eikä yhteistä kieltä ollut. Selväksi tuli hyvin, että hän oli leirintäalueen kylpylässä käynyt uimassa. Ilmeisesti hän piti myös hyvänä, kun pyörämme ei olleet sähköavusteisia. Kukkulalla linnan juurella istuimme ja ihastelimme maisemia. Kaukana näkyvät vuoret olivat ilo silmillemme. Paluumatkalla kävimme Catralissa ruokakaupassa. Pyöräilyä tuli 32 kilometriä.

Ihana lämmin ja aurinkoinen päivä. Suuri ilo oli, kun vihdoin pääsi katselemaan ympäristöä!

- 27.12, taas lähdimme pyöräretkelle. Vuosi aiemmin kävelimme ja pyöräilimme luonnonpuisto Parc Natural El Fondón alueelle. Alueella on muutamia erikokoisia järviä, mikä tekee alueesta tärkeän lintujen pesimisalueen. Nyt kiersimme koko tämän alueen. Oli kyllä makeata ajella tiellä, kun kummallakin puolella kasvoi reheviä palmuja. Lintutornissa bongailimme lintuja. Luontokeskukseen jätimme pyörät parkkiin ja kävimme vielä pienellä iltakävelyllä järven kävelyväylillä. Pyöräilyä tuli tänäänkin noin 32 kilometriä.

Vähän harmi, kun päivä oli puolipilvinen, mutta eipähän tienvieruksien roskaläjät niin paistaneet näkyvästi silmiin.

Näitä roskaläjiä oli pyöräreitimme varrella tienpintareella koristuksena. Italialaiset ovat mestariroskittajia, mutta heille on tämän vuoden alussa tullut laki. Tupakantumpinkin heittämisestä maahan saa sakot ja hyvä niin. Jos italialaiset osaa roskittaa, niin espanjalaiset ovat vielä "parempia" tässä asiassa. En voi käsittää ja ymmärtää miksi he ovat näin sottapyttyjä. Ilmeisesti ajatellaan, kun roskat on omista silmistä pois, niin silloin on kaikki hyvin. Autolla on ajettu ja  pysähdetty tienvarteen, siihen on sitten jätetty peräkärrystä tai takakontista koristusläjä. Vieressä voi olla puutarha, kasvimaa tai aidan takana talo. Kukahan on tuon vauvankoppansakin tuohon viskannut, Elcheen menevän tien varteen.

Seuraavina päivinä meillä oli käytössä vuokra-auto. Kurvailu tietää aina iloa ja mukavia päiviä.

Soleil

12.12.2015-6.1.2016 Joululoma: 3-osa, MEREN RANNALLA

Päivät 18-22.12, Orpesassa, Torre la Salsassa ja Natural del Prat de Cabanes-Torreblancalla.

Aurinkoiseen, mutta savuiseen aamuun saimme hiljaisuudessa, mutta niin kauniissa vuori- ja järvimaisemissa Camping la Nogueralla viimeisenä aamuna herätä. Mielessä oli kovasti ajatus, että jos tästä jatkaisimme pohjois-Espanjan vuorille päin matkaa. Toinen houkutteleva vaihtoehto oli myös meri ja lämpimämmät ilmat, joka sitten sai voiton kulkureiden mielissä ja jatkoimme matkaa etelään päin. Mukavat muistot ja ikävä tätä seutua kohtaan lähti täältä mukaan.

Pitkälle ei ajettu, kun Balaguer-kaupungin laitamilla kävimme kaupassa. Aamuinen auringonpaiste muuttui pian pilvisyydeksi ja ylängöllä ajelimmekin pitkään aivan sumussa. Kuitenkin tuo sumu suureksi iloksemme hälveni. Sopivasti tuli eteemme näköalapaikka mihin pysähdyimme kahvit keittämään. Siinä oli karvaisilla-karavaanareilla maisemissa taas ihmettelemistä ja siinä missä nyt ollaan. Hekin ilahtuvat aina uusista maisemista ja erityisesti vesistöistä ja vuorista. Jos maisemat ovat tasaisia ja leirintäalueella yöllä pimeää, niin se ei ole kissoista ollenkaan mukavaa.

Ebro-jokivarsi vuorineen oli kaunista seutua. Ebro on vesimäärältään suurin ja 930 kilometrin pituudella pisin joki Espanjassa. Joki alkaa 1980 metrin korkeudelta Kantabrian vuorilta ja laskee Cambrilsin ja Peñíscolan puolessa välissä Välimereen.

 Meistä on mukava olla lähes aina eri leirintäalueilla. Näin saamme tehdä vertailuja ympäristöjen, nähtävyyksien ja alueiden välillä. Mennä hyvälle seudulle toisenkin kerran. Olemme olleet Cambrilsissa ja Peñíscolassa aiemmin. Erityisesti olemme pitäneet Peñíscolan ranta-alueesta, missä on noin kymmenen kilometriä hyvää pyörätietä siistillä ranta-alueella. Meillä oli kaksi leirintäaluetta mielessä mihin menisimme seuraavaksi, ykkösenä Camping Playa Tropicana Castellón ja toisena reilun kahdenkymmenen kilometrin päässä etelämpänä oleva Camping Torre la Sal 2. Vähän arpaa heittäen sitten suuntasimme Camping Torre la Sal 2:een.

Lomalla karavaanarit ovat ja siitä nautitaan.
Surullinen näky, kun pihalla mustalla kissalla oli vain yksi silmä.

Tässä päivän ajoreittimme, joka kulki kauniiden maisemien halki.

Leirintäalue sijaitsi kahta puolta tietä. Alueella oli paljon muitakin kissoja, kuin tuo silmäpuoli, ainakin meidän puolella. Niitä näytti loikoilevan karavaanareiden pihoilla ja jopa etuteltoissa. Vaikka olen kissaihminen, niin en salli kulkukissojen tulla meidän etutelttaan. Olen jopa hyvin tarkka kengistä miten niitä pidetään ja käsitellään ettei meidän karavaanarikissat saisi jotakin tarttuvaa tautia pihalta. Kahtena aamuyönä, päivälläkin jonkin verran, pitivat sellaista tappeluhuutoa/lemmenhuutoja nuo irtokissat, että eipä siinä nukkua voinut. Meidän porukkaa tuo meteli huoletti kovasti, mammalle oli paljon asiaa. En tiedä mitä alueella tehtiin, mutta seuraavina öinä kissojen ränkymisiä ei kuulunut.

Leirintäalue oli aivan rannan tuntumassa, tuolla metsässä.

Aamut olivat täällä jo niin lämpimiä, että aamupalan söimme etuteltassa. Katsomme paikan tilanteen mukaan, että paistaako aurinko mökkiauton eteen aamulla vaiko illalla tai mahdollisimman paljon koko päivän aikana.

Me olemme mestareita sotkemaan vaatteita tai sitten sottapyttyjä tai totuttu vain vaihtamaan niitä usein. No, oli meillä lakanan vaihtopäiväkin. Viikko reissussa on hyvä lakanoiden vaihtoväli, vaikka joka aamu kyllä tarrarullalla alulakanasta karvat poistan ja peittoja puistellaan pihalla. Tämä on yksi asia minun aamupuuhasteluista. Täällä me pyykkäsimme kahtena päivänä. Andorrasta mukaan lähti kauppakeskuksesta pieni matkahöyrysilitysrauta ja oikein kevyt tyroksinen silityslauta, joka oli valmistettu Saksassa. Mökkiautossa kissat siristelivät tyytyväisenä silmiään, kun mamma silitti ja tuttu höyryn tohina kuului.

Pyöräiltiin yhtenä päivänä. Ilma vaan oli tuolloin pilvisen synkkä. Espanjassa on rannat täynnä hotelleja. Talvella nämä alueet ovat niin aavemaisen hiljaisia. Kesällä espanjalaiset tulevat lomalle merenrannalle ja tuolloin alueet kuhisevat täynnä elämää. Nytkin pyöräillessä Orpesaan oli niin hiljaista. Matkalla oli kuitenkin puistoja, joissa joku liikkui. Vähän hoitamaton iso puistoalue, jossa erityishuomio kiinnittyi penkkeihin. Niitä oli erittäin paljon ja erilaisin kuvioin pienistä erikokoisista laatanpaloista pinta tehty, mosaiikkikuvioita. Oli jos minkälaista kuvaa, tekstiä ja penkin mallia. Mosaiikkikuviointi on tyypillistä espanjalaista koristelua.

Ennen Orpesan kaupunkia oli paljon hienon näköisiä hotelleja. Rannan ja hotellien välissä oli kaunis ja hoidettu puisto, Jardines de Marina D'Or. Kasveja täällä kasvaa viideltä eri mantereelta. On kanava, jossa uiskenteli vesilintuja ja kaloja, kauniita vesiputouksia sekä suihkulähteitä. Ihana puisto täynnä kaikkea kaunista, rakkauslintujen kera, rentouttava kaunis paikka. Täällä oli penkit ehjiä ja puhtaita, mutta vessat surkeassa kunnossa. 

Käytiin Orpesan vanhassa kaupungissa kukkulan päällä olevalla linnalla, joka oli remontissa, mutta sunnuntaisin alueelle olivat portit auki.
Kiva pyöräretki tämäkin ja kun tulomatkalla maisteltiin paikallista kebabia, niin ei nälkäkään ollut mökkiautolle palatessa. :)

Yhtenä päivänä käytiin rauhallinen reilun kahdeksan kilometrin kävelylenkkillä pohjoisessa päin, luonnonpuisto Prat de Cabanes-Torreblancassa. Tämä alue on osittain suomaista kosteikkoa, heinikkoa. Istuttiin rannalla ja roomanaikaisilla raunioilla, syötiin pieni välipala, katseltiin ja kuvattiin lintuja sekä nautittiin meren läheisyydestä ja sen mukavista äänistä. Kivivallilla oli pehmoista kävellä, kun ajan muovaavat soikeat kivet painuivat mukavan kuuloisesti jalkojen alla. Paluumatkalla käveltiin mandariiniviljelmien keskellä. Vastaan tuli vanha paikallinen mummo joka iloisesti tervehti.
Ihana lämmin ja aurinkoinen lomapäivä! :)

Leirintäalueen kahdessa ravintolassa, kummallakin puolella tietä, oli aivan hyvää ruokaa. Menuissa oli joka päivälle useampi vaihtoehto alku-, pää- ja jälkiruuasta. Kymmenen euron hintaan kuului myös juoma. Nämä oli myös kauniisti laitettu lautaselle esille ja tietysti tarjoiltiin myös pöytiin.

Täällä tapasimme ja juttelimme myös talvea viettävien Suomalaisten karavaanareiden kanssa. Terveisiä sinne! Kaikkea mukavaa ja hyvää teille toivottelemme! Nauttikaa keväästä! :)

Seuraavana päivänä meidän matkamme taas jatkui.

Soleil