Päivät 23-27.12.2015. Mahatautia ja pyöräilyä.
- 23.12, Torre la Salassa aamu oli pilvinen. Olimme jo illalla purkaneet etuteltan ja kaikki muutkin romppeet oli laitettu takatalliin, joten jouduimme aamupalan syömään sisällä. Aamupuuhastelujen jälkeen suuntasimme nokkamme kohti moottoritietä. Piletin ottaminen automaatista aukaisee portin baanalle ja pois pääsee, kun maksaa automaattiin rahalla tai kortilla. Käytiin matkalla kaupassakin ostamassa jouluherkkuja. Espanjalaisen ruokakaupan hintataso on kalliimpaa kuin saksalaisen. Ulkona syöminen on edullisempaa Espanjassa kuin Saksassa, ei tuossa kuitenkaan suurta eroa ole.
Jotenkin oli outoa ajella taas lähes tyhjillä teillä. Valèncian kiertotiellä oli muutama rekka liikenteessä ja se loi kotoista mukavaa tunnetta. Me emme koe moottoriteitä turvattomaksi ja vaarallisiksi paikoiksi.
On joku käsitys tullut 29 vuoden aikana leirintäalueista, kun niissä on käynyt yli 20:ssä maassa, välillä pohjois-Norja ja etelä-Kroatia. Suurimmassa osassa maita leirintäalueet ovat paljon parempia kuin Suomessa. Suomessa ei ole yhtään korkeamman eurooppalaisen viiden tähtiluokituksen aluetta. Me emme vietä aikaa reissuillamme leirintäalueilla. Se on tukikohta, jonne on hyvä jättää Kissamme mökkiautoon reissuja tehdessämme. Jos ei olisi Kissoja, matkaisimme varmasti vähän eri tyylillä. Yksi kaksi yötä on aivan sama missä ne viettää, mutta muutaman päivän tukikohtapaikassa tykkäämme, että siellä on viihtyisää.
Ajamista tänään tuli reilu 300 kilometriä ja tässä on päivän ajoreittimme.
- 24.12, "Jouluaatto on nyt herttainen, tähtitaivas on sininen,"... taivas oli sininen ja aurinkoinen, mutta en tiedä oliko se niin herttainen.
Heräsin pirteänä ennen viittä Kissojen aamupuuhien ääniin. Ajattelin, että ihanaa, tänään saa herkutella ja teemme taas erilaista jouluruokaa ja ajatus siitä että, pian nousen laittamaan jouluvalot päälle, tuntui niin jouluisalta. Pian ihmettelen vatsan kurinaa ja oloani. Mies söi muutama päivä aiemmin kalaa ja sai siitä mahataudin, kun on kalalle allerginen. Se taisikin olla hänellä sitten jotakin muuta ja tarttuvaa. Joulu meni sitten maha- ja oksennustaudissa, lämpökin vähä nousi.
Kissoistamme Prinsessa on vallan erikoinen kissa. Hän rakastaa kaikkea kaunista. Erityisesti Joulua ja sitä kun kaivetaan koristelaatikot esille. Kotona hän kurnutteli ja vauhtimutkia juoksi, kun koristelaatikot esille otettiin. Mökkiautossakin hän ihasteli pää kallellaan valoja.
Ruokaa ei aattona tehty. Sairaanakin oli mukava istua peiton alla etuteltassa. Ovet auki mittari näytti jouluaatoksi oikeen mukavaa lämpöä. Mieheni köllisteli auringossa.
Illalla klo 21- 23 saimme ilmaisen Joulukonsertin, kun naapureiden, englantilaisten, etuteltasta kuuluvaa joululaulu, soittoa ja puhe-esitystä. Nainen oli kyllä ennenkin laulanut.
- 25.12, Oleilua ja vötkistelyä, pieni kävelyretki leirintäalueella. Tehtiin uusi ennätyskin tämän Joulun aikaan, kun vietimme kaksi kokonaista päivää leirintäalueella. Suunnitelmat eivät kävely- ja pyöräretkistä näinä kahtena päivänä toteutuneet.
Illalla tuli tv:stä hieno suosikkilaulajani Helene Fischerin konsertti. Jätkäkin katsoi silmät tapillaan, kun Helene lauloi ja keinui katossa. Muori pienenä suunnitelee miten tuon rusetin yltäisi repimään pois, kun nuo isot kaverit sitä ovat jo repineet.
 |
| Näkymä Coksista kukkulalta. |
- 23.12, Torre la Salassa aamu oli pilvinen. Olimme jo illalla purkaneet etuteltan ja kaikki muutkin romppeet oli laitettu takatalliin, joten jouduimme aamupalan syömään sisällä. Aamupuuhastelujen jälkeen suuntasimme nokkamme kohti moottoritietä. Piletin ottaminen automaatista aukaisee portin baanalle ja pois pääsee, kun maksaa automaattiin rahalla tai kortilla. Käytiin matkalla kaupassakin ostamassa jouluherkkuja. Espanjalaisen ruokakaupan hintataso on kalliimpaa kuin saksalaisen. Ulkona syöminen on edullisempaa Espanjassa kuin Saksassa, ei tuossa kuitenkaan suurta eroa ole.
Jotenkin oli outoa ajella taas lähes tyhjillä teillä. Valèncian kiertotiellä oli muutama rekka liikenteessä ja se loi kotoista mukavaa tunnetta. Me emme koe moottoriteitä turvattomaksi ja vaarallisiksi paikoiksi.
Meillä oli taas mielessä kaksi paikkaa ja varapaikkana kolmas. Santa Polan ja Guardamar del Seguran kaupunkien välissä La Marina Camping ja Marjal Guardamar Camping. Hyvä pyöräillä kumpaankin kaupunkiin ja aivan uutta seutua, ajattelimme. En tiedä mikä meihin meni, mutta La Marinaan emme halunneet mennä. Porteilta alue näytti niin kuin olisi rotkossa ollut, kun alueen ja meren välissä oli metsä. Niin käännyimme portilta pois. Menimme Marjalista kysymään, mutta heillä ei ollut kuin viideksi yöksi paikkaa vapaana. Jatkoimme matkaa Elcheen päin ja tähän varapaikkaan.
Ajelimme tuttuun Marjal Costa Blanca Campingille, jossa Joulun ja Uuden Vuoden vietimme vuosi aiemminkin. Respassa olikin tietomme valmiina tietokoneella, onhan heiltä sähköpostiakin tullut vuoden aikana. Jotenkin tuntui mukavalta tulla taas tänne viihtyisään paikkaan. Aluehan on suuri, 1220 tonttipaikkaa ja lisäksi mökkejä. Kun edellinen leirintäalue oli ahtaan oloinen ja huoltotiloissa pienet vessat ja suihkukopit, täällä on tilaa. Alueella on leveitä käytäviä palmuineen ja koristuksineen. Tilavia lämpimiä ja siistejä huoltotiloja on niin monta ettei koskaan niissä ole ollut tungosta, vaikka alue onkin ollut lähes täysi. Monesti on saanut olla ainut käyttäjä. Palvelujakin löytyy monenlaisia. Vuorokausihinta alennuskortilla 18 euroa.
On joku käsitys tullut 29 vuoden aikana leirintäalueista, kun niissä on käynyt yli 20:ssä maassa, välillä pohjois-Norja ja etelä-Kroatia. Suurimmassa osassa maita leirintäalueet ovat paljon parempia kuin Suomessa. Suomessa ei ole yhtään korkeamman eurooppalaisen viiden tähtiluokituksen aluetta. Me emme vietä aikaa reissuillamme leirintäalueilla. Se on tukikohta, jonne on hyvä jättää Kissamme mökkiautoon reissuja tehdessämme. Jos ei olisi Kissoja, matkaisimme varmasti vähän eri tyylillä. Yksi kaksi yötä on aivan sama missä ne viettää, mutta muutaman päivän tukikohtapaikassa tykkäämme, että siellä on viihtyisää.
Ajamista tänään tuli reilu 300 kilometriä ja tässä on päivän ajoreittimme.
- 24.12, "Jouluaatto on nyt herttainen, tähtitaivas on sininen,"... taivas oli sininen ja aurinkoinen, mutta en tiedä oliko se niin herttainen.
Heräsin pirteänä ennen viittä Kissojen aamupuuhien ääniin. Ajattelin, että ihanaa, tänään saa herkutella ja teemme taas erilaista jouluruokaa ja ajatus siitä että, pian nousen laittamaan jouluvalot päälle, tuntui niin jouluisalta. Pian ihmettelen vatsan kurinaa ja oloani. Mies söi muutama päivä aiemmin kalaa ja sai siitä mahataudin, kun on kalalle allerginen. Se taisikin olla hänellä sitten jotakin muuta ja tarttuvaa. Joulu meni sitten maha- ja oksennustaudissa, lämpökin vähä nousi.
Kissoistamme Prinsessa on vallan erikoinen kissa. Hän rakastaa kaikkea kaunista. Erityisesti Joulua ja sitä kun kaivetaan koristelaatikot esille. Kotona hän kurnutteli ja vauhtimutkia juoksi, kun koristelaatikot esille otettiin. Mökkiautossakin hän ihasteli pää kallellaan valoja.
Ruokaa ei aattona tehty. Sairaanakin oli mukava istua peiton alla etuteltassa. Ovet auki mittari näytti jouluaatoksi oikeen mukavaa lämpöä. Mieheni köllisteli auringossa.
Illalla klo 21- 23 saimme ilmaisen Joulukonsertin, kun naapureiden, englantilaisten, etuteltasta kuuluvaa joululaulu, soittoa ja puhe-esitystä. Nainen oli kyllä ennenkin laulanut.
Illalla tuli tv:stä hieno suosikkilaulajani Helene Fischerin konsertti. Jätkäkin katsoi silmät tapillaan, kun Helene lauloi ja keinui katossa. Muori pienenä suunnitelee miten tuon rusetin yltäisi repimään pois, kun nuo isot kaverit sitä ovat jo repineet.
- 26.12, Tapaninpäivä alkoi töllöä katsellessa. Mustat-Tytöt seurasivat lastenohjelmia. Niin, pitkään vastustimme ajatusta tv:n laittamisesta ja siitä on niin paljon iloa Kissoillekin, kyllä ehdottomasti kannatti.
Elämä tuntui alkavan voittamaan ja aamupalakin vähän maistui. Kaksi päivää meni aivan hukkaan, harmitti minua, mukavaakin tosin oli. Oli jo aika lähteä pyöräilemään. Katselimme karttaa ja päätimme käydä Coxin pikkukaupungin takana kukkulalta näkymiä katselemassa. Siellä on myös joku linna ja kappeli.
Niin pyöräilimme maalaismaisemissa peltoaukeamilla ja pikkukylissä ja pikkukaupungeissa. Pyöräily täällä tasaisella oli niin helppoa, vaikka jalkani meneekin aina turraksi. Vuosi aiemmin pyöräilimme Elcheen, jonne loivaa nousua tuli, mutta sekin oli helppoa kotimaisemiin verrattuna. Liikennettäkään ei paljoa ollut. Coxin kylän keskustassa kävimme lisää ostamassa vettä ja muutaman kahvileivän. Vanha myyjämies tuli meille pihalle juttelemaan espanjaa, eikä yhteistä kieltä ollut. Selväksi tuli hyvin, että hän oli leirintäalueen kylpylässä käynyt uimassa. Ilmeisesti hän piti myös hyvänä, kun pyörämme ei olleet sähköavusteisia. Kukkulalla linnan juurella istuimme ja ihastelimme maisemia. Kaukana näkyvät vuoret olivat ilo silmillemme. Paluumatkalla kävimme Catralissa ruokakaupassa. Pyöräilyä tuli 32 kilometriä.
Ihana lämmin ja aurinkoinen päivä. Suuri ilo oli, kun vihdoin pääsi katselemaan ympäristöä!
- 27.12, taas lähdimme pyöräretkelle. Vuosi aiemmin kävelimme ja pyöräilimme luonnonpuisto Parc Natural El Fondón alueelle. Alueella on muutamia erikokoisia järviä, mikä tekee alueesta tärkeän lintujen pesimisalueen. Nyt kiersimme koko tämän alueen. Oli kyllä makeata ajella tiellä, kun kummallakin puolella kasvoi reheviä palmuja. Lintutornissa bongailimme lintuja. Luontokeskukseen jätimme pyörät parkkiin ja kävimme vielä pienellä iltakävelyllä järven kävelyväylillä. Pyöräilyä tuli tänäänkin noin 32 kilometriä.
Vähän harmi, kun päivä oli puolipilvinen, mutta eipähän tienvieruksien roskaläjät niin paistaneet näkyvästi silmiin.
Näitä roskaläjiä oli pyöräreitimme varrella tienpintareella koristuksena. Italialaiset ovat mestariroskittajia, mutta heille on tämän vuoden alussa tullut laki. Tupakantumpinkin heittämisestä maahan saa sakot ja hyvä niin. Jos italialaiset osaa roskittaa, niin espanjalaiset ovat vielä "parempia" tässä asiassa. En voi käsittää ja ymmärtää miksi he ovat näin sottapyttyjä. Ilmeisesti ajatellaan, kun roskat on omista silmistä pois, niin silloin on kaikki hyvin. Autolla on ajettu ja pysähdetty tienvarteen, siihen on sitten jätetty peräkärrystä tai takakontista koristusläjä. Vieressä voi olla puutarha, kasvimaa tai aidan takana talo. Kukahan on tuon vauvankoppansakin tuohon viskannut, Elcheen menevän tien varteen.
Seuraavina päivinä meillä oli käytössä vuokra-auto. Kurvailu tietää aina iloa ja mukavia päiviä.
Soleil
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti