6.7.2016: KOVA IKÄVÄ RAMSESTA

Älä ajattele, että elämä on lyhyt.

Ajattele: - miten erikoinen kokemus.

Kun siinä ei ole kysymys pituudesta lainkaan,

vaan että ylipäänsä on saanut kokea tämän.

-Eeva Kilpi-

Ramses, tänään tulee kolme kuukautta, kun sinun suuri ja kultainen sydämesi teki iloa täynnä olevan iltaleikin jälkeen aivan yllätäin viimeisen lyönnin. Ramses, meillä kaikilla on niin ikävä sinua. :(

Löysin filminpätkän jossa kuuluu lyhyt pätkä sinun niin ihanaa keräysääntä ja nuuskimista. Tuossa nuuskit kameraa, mutta juuri noin sinä kehräsit ja nuuskit meitä kaikkia puskien. Ystävien kuulen tuota filmin pätkää ei voi kuunnella, kun he menevät hyvin ihmetteleviksi. Kuningattaresi alkaa kutsumaan ja etsimään sinua.

Ramses, niin kaipaamme tuotakin tapaasi ja sitä iloa mitä toit ympärillemme.

Muistot elävät! :)


Soleil

Ps. Ramseksen muistojuttu, SUURI SYDÄN ON SAMMUNUT. 

1-3-7.2016: 1.Vaellus, TONAVAN LAAKSOSSA

Kuntoa kohottamassa ja vaeltamassa vuoden pisin matka.

En tiedä mitä tapahtui, kun tämä maanantaina 4.7 julkaistu juttu "1-3.7.2016: 1.Vaellus, TONAVAN LAAKSOSSA", meni jotenkin ihmeellisesti luonnokseksi ja muuttui samaksi jutuksi kuin "1-3.7.2016: 2.Vaellus, TONAVAN LAAKSOSSA" -juttu. Voi olla Bloggerin häiriöitä tai sitten itse toheloin huomaamatta. Palauttaminen ei onnistunut. Kun julkaisin tuon 2.Vaellus-jutun niin poistin sitten tästä 1.vaellus-jutusta. Harmittaa kyllä. 

 Laitan tähän juttuun kuvat, mutta uutta juttua en kirjoita, vain jotakin.

Sigmaringenista, jossa on yksi suosikki linnoistani, ajelimme tietä L-277 länteen päin Tonava-jokivartta pitkin Donautal-laaksoa. Tie oli kaunis ja romanttisen siitä tekivät lyhyet tunnelit.

Jäimme Hausen om Talenin pikku kylään Camping Wagenburgiin viikonlopuksi.

Leirintäalueen kulmilta lähti muutama vaellus- ja pyöräilyreitti.

Mekin lähdimme lauantaina vaellusreissulle.

Ensimmäiset linnanrauniot tässä näköalapaikalla.

Alhaalta leirintäalueelta oli tähän matkaa suoraan 300 metriä, mutta tulimme suorinta reittiä kävellen viiden kilometrin matkan.

Monenlaisten metsien läpi kävelimme.

Tässä St. Anna Felsenin näköalapaikka.

Tämä laho honka oli St. Anna Bildeiche muistomerkki.

Jo toisella mukavalla makkaranpaistopaikalla, eikä ollut makkaroita repussa.

Tältä näköalapaikalta näkyi Schloss WerenWager mukavasti laakson toiselta puolelta.

Etsimiseen meni, mutta löysimmekin tästä jyrkästä ja liukkaasta sammalmetsästä linnan rauniot.

Ja sain otettua kuvia vaikka jyrkkä reuna oli edessäni, jota mieheni varoitteli monet kerrat.

Matkalla oli luola ja korkeita kalliojyrkänteitä, kun laskeuduimme ylängöltä alas.

Tonavan rannalla oli lehmät laitumella.

Kaunis on tämä laakso, joka on Naturpark Obere Donauta.

Tälle tämän vuoden pisimmälle vaellukselle tuli matkaa 17.6 kilometriä ja nousumetrejä kertyi vain 422 metriä.

Hieno päivä ja niin kiitollinen olen tästä päivästä.

Soleil