Kuntoa kohottamassa ja vaeltamassa vuoden
pisin matka.
En tiedä mitä tapahtui, kun tämä maanantaina 4.7 julkaistu juttu "1-3.7.2016: 1.Vaellus, TONAVAN LAAKSOSSA", meni jotenkin ihmeellisesti luonnokseksi ja muuttui samaksi jutuksi kuin "1-3.7.2016: 2.Vaellus, TONAVAN LAAKSOSSA" -juttu. Voi olla Bloggerin häiriöitä tai sitten itse toheloin huomaamatta. Palauttaminen ei onnistunut. Kun julkaisin tuon 2.Vaellus-jutun niin poistin sitten tästä 1.vaellus-jutusta. Harmittaa kyllä.
Laitan
tähän juttuun kuvat,
mutta uutta juttua en kirjoita, vain jotakin.
Sigmaringenista, jossa on yksi suosikki linnoistani, ajelimme tietä L-277 länteen päin Tonava-jokivartta pitkin Donautal-laaksoa. Tie oli kaunis ja romanttisen siitä tekivät lyhyet tunnelit.
Jäimme Hausen om Talenin pikku kylään Camping Wagenburgiin viikonlopuksi.
Leirintäalueen kulmilta lähti muutama vaellus- ja pyöräilyreitti.
Mekin lähdimme lauantaina vaellusreissulle.
Ensimmäiset linnanrauniot tässä näköalapaikalla.
Alhaalta leirintäalueelta oli tähän matkaa suoraan 300 metriä, mutta tulimme suorinta reittiä kävellen viiden kilometrin matkan.
Monenlaisten metsien läpi kävelimme.
Tässä St. Anna Felsenin näköalapaikka.
Tämä laho honka oli St. Anna Bildeiche muistomerkki.
Jo toisella mukavalla makkaranpaistopaikalla, eikä ollut makkaroita repussa.
Tältä näköalapaikalta näkyi Schloss WerenWager mukavasti laakson toiselta puolelta.
Etsimiseen meni, mutta löysimmekin tästä jyrkästä ja liukkaasta sammalmetsästä linnan rauniot.
Ja sain otettua kuvia vaikka jyrkkä reuna oli edessäni, jota mieheni varoitteli monet kerrat.
Matkalla oli luola ja korkeita kalliojyrkänteitä, kun laskeuduimme ylängöltä alas.
Tonavan rannalla oli lehmät laitumella.
Kaunis on tämä laakso, joka on Naturpark Obere Donauta.
Tälle tämän vuoden pisimmälle vaellukselle tuli matkaa 17.6 kilometriä ja nousumetrejä kertyi vain 422 metriä.
Hieno päivä ja niin kiitollinen olen tästä päivästä.
Soleil
2 kommenttia:
Haloo, ei todellakaan ole "vain 422 metriä" kun pituuskilometrejäkin on lähes 18! Hieno patikka! Se on hauskaa täällä, kun päivän aikana tulee käveltyä sellaisia reissuja mitä Suomessa ei voisi kuvitellakaan. Emme edes voisi ajatellakaan kävelevämme Turusta Naantaliin (noin 15km), mutta täällä se tehdään päivittäin kohtuullisten korkeuserojen kuorrutuksella:)
Kiitos kommentista Jaaskarit! :)
No on se kyllä vähän, vain. :) Hyvin kiitollinen olen kyllä tuostakin. Toivon ja odotan vaan niin sitä päivää, kun reilun tuhannen metrin ennätysnousu rikkoutuisi.
Jotenkin se kävely ja luonnossa liikkuminen Suomessa oli niin erilaista.
Pohjoisessa riesana runsaasti kaiken maailman öttiäisiä, joita aina niin inhosin. Ei sitä nauttinut, kun joka paikkaan änkeää mäkäräisiä, polttiaisia, hyttysiä ja paarmoja. Täällä niitä on sitten hyvin vähän, yksi tai kaksi, yleensä ei ollenkaan.
Vuoret lumoavat kauneudellaan. Kävely vuorilla on kyllä niin hienoa! Täällä myös metsissä ja kukkuloilla on mukava kävellä , kun ei ole niitä öttiäisiä. Täällä on luotu niin hienot puitteet kävelylle ja pyöräilylle. Joka kylän ja peltoaukeaman laidassa on merkitty parkkipaikka ulkoilureiteille lähtijöille. Saksan pellot ja metsät ovat täynnä karttoihin merkittyjä ulkoilureittejä aivan samalla lailla kuin Alpitkin. Vai osaako sitä vaan täällä nauttia elämästä ja sen hetkistä enemmän. Kaikki on niin mukavaa ja ihanaa aidosti.
Taidetaan viikonloppuna johonkin taas lähteä, ainakin päiväreissulle.
Mukavia vaelluksia teille sinne, niitä parhaita hetkiä! Siellä on niin huipun kaunista.
Lähetä kommentti