15.5.2013, AJATUKSIA ENNEN MATKAA

TÄMÄ ON MINUN TARINAANI,...

Matkamme suuntautuu kohta synnyinmaahamme eli ulkomaan matkalle Suomeen olemme lähdössä piakkoin. Monenlaisia ajatuksia liikkuu mielessäni. Tuo matkahan pitäisi herättää vain iloa ja positiivisia fiiliksiä mutta asia ei vaan ole niin. On tietysti ikävä Lapsosia ja heitä on ihana nähdä ja viettää heidän kanssa laatuaikaa. Muutamia mutakin on mukava nähdä.  Meillä liittyy aivan erityistäkin ja hyvin ikimuistoistakin tapahtumaa reissuumme.  ;)  Juuri tuon takia me menemme nyt, eikä heinäkuussa, niin kuin oli alkuun suunnitelmissa.  Meidän piti nyt lähteä Kroatian kesään, kun emme ole sinne vielä kerineet ja viimeisemmästä käynnistämme on jo yli kymmenen vuotta aikaa.

Olen avoin ja positiivinen ihminen ja tapanani on myös kertoa asioista niin kuin koen ja näen ne. Olen alusta asti kertonut elämästämme ja uudesta kotimaastamme hyvin avoimesti tuttavilleni Suomeen. En tiedä mitä se on mutta kaikki ihmiset eivät ole vastanneet viesteihini. Jopa sellainen ihminen jonka kanssa viimeiset vuodet Suomessa olin eniten tekemisissä. Luulin häntä ystäväkseni mutta kahdesti hän on vain viestiini vastatut, ei edes ole Hyvää Joulua toivottanut. On vähän pettynyt ja hyväksikäytetty olo. Muutenkin olen kohdannut negatiivisyyttä. On tietysti ihmisiä jotka iloitsevat siitä, että tykätään tällä elää mutta ne muutamatkin negatiiviset jutut tekevät tästä Suomeen menemisestä vaikean tuntuisen. 

Kaikki tietävät, että olen aina puhunut tästä haaveesta, asumisesta ulkomailla. Olen puhunut asiasta ulkosuomalaistenkin kanssa ja jotkut ovat sanoneet, etteivät voi puhua asioista Suomessa tuttavilleen samalla tavalla kuin toiselle ulkosuomalaiselle. Miksi niin, ihmettelen minä. Kuulemma aiheuttaa pahennusta ja kateutta. Olen jopa kuulut, suomalaisen miehenkin surevan ennen Suomen lomareissua sitä asiaa, kuin ei voi puhua elämästään Suomi lomallaan. Miksi?  Minä en oikein edes ymmärrä sanaakaan kateus.  Itse en osaa olla kateellinen, olen sille sanalle niin allerginen ja se saa voimaan minut pahoin.

Olihan suomalaisessa lehdessäkin talvella juttua siitä kuinka ulkomailla asuneet perheet, joutuvat toisten ihmisten painostuksesta, Suomeen takaisin muuttaessa, vaikenemaan elämästään ulkomailla. Jutussa oli, että jopa lapset joutuvat. Onhan tuo niin väärin ja surullistakin. Elämä ulkomailla on jokaisen elämässä hyvin tärkeä ja ainutlaatuinen elämän vaihe, miksi siitä pitäisi vaieta?

Olisiko se silloin parempi jos ei tykkäisi ja valittaisi kaikesta? Ehkä se olisi monen suomalaisen mielestä silloin paremmin. Eihän kaikki tykkääkään asua ulkomailla, jotkut näkee vain huonoa kaikialla muualla kuin Suomessa. Joillekin jopa viikon ulkomaan matka on kärsimystä ja kaikki on lomakohteessa huonosti. Toinen tykkää eri asioista, sekin on rikkaus. Itse olen aina ajatellut ettei Suomi ole se paras paikka asua, ei huonokaan paikka mutta hyvä ja jopa parempiakin paikkoja asua on. Se on maku asia mistä tykkää ja mikä kiinostaa. Joidenkin suomalaisten on niin vaikea hyväksyä sitä, että jossain muuallakin voi olla hyvä asua ja elää. Ja se on paha jos kuulee, että asiat ovat vaikkapa paremmin. Eivät voi uskoa ja hyväksyä totuutta, että jossakin asiat tosiaan voivat olla vielä paremmin. Suomea ei saa arvostella negatiivisesti. Ei minua kyllä ole Suomessa asuessaankaan Suomen arvostelu satuttanut, eikä Suomea maana voi satuttaakaan. Oikeista asioista voi puhua oikeilla nimillä, oli ne positiivisia taikka negatiivisia. On paljon asioita jotka ovat kovasti ihmetyttäneet minua ja niistäkö ei saisi puhua?  Eihän se minun eikä muidenkaan ulkosuomalaisten vika ole jos asiat ovat jossain muualla paremmin kuin Suomessa?

Olen miettinyt ja pohtinut tätä asiaa, kun avoimuuteni tuntuu vihastuttavan joitakin. Pitäisikö minun muuttua? Itseäni on aina kovasti kiinnostanut tarinat ja jutut ulkomailla asuvista ihmisistä ja elämä ulkomailla. Olen kyllä jättänyt niille ihmisille jotka ei vastaile niin viimeisen vuoden jo kirjoittamatta, ne eivät ole ystäviäni, olin luullut väärin.

Eikö lomalle lähtö synnyinmaahan pitäisi olla vain positiivisia fiiliksiä tuovan? Pitäisi ja sitä se suuremmaksi osaksi onkin mutta jotenkin vain on hankalaa. En minä anna omaa aikaani kovinkaan paljon noille ilkeille ihmisille jotka ovat vain katkeria omaan elämäänsä, he eivät ole ansainnet sitä. Kerran täällä eletään ja pitää nauttia tästä hetkestä vaikkakin flunssa on juuri nyt. Eikä minun tarvitse muuttua puhumattomaksi ja sulkeutuneeksi. Se en olisi minä silloin. Minä voin päättää ketkä päästän lähelleni ja ketkä ovat ystäviäni.
Me nautitaan elämästä suomalaisina karavaanareina mailmalla,...

Odotan tulevaa. Jo nyt tulee ikävä tätä rakasta kotikylää, joka on niin etelässä, että kamelitkin pellolla elelevät. ;) Suomesta ei ole ikävä mitään paikkaa vain ihmisiä. 

OLEN ONNELLINEN,..

Soleil