TÄMÄ ON MINUN TARINAANI,...
Matkamme suuntautuu kohta synnyinmaahamme eli ulkomaan
matkalle Suomeen olemme lähdössä piakkoin. Monenlaisia ajatuksia liikkuu
mielessäni. Tuo matkahan pitäisi herättää vain iloa ja positiivisia
fiiliksiä mutta asia ei vaan ole niin. On tietysti ikävä Lapsosia ja heitä on
ihana nähdä ja viettää heidän kanssa laatuaikaa. Muutamia mutakin on mukava
nähdä. Meillä liittyy aivan erityistäkin
ja hyvin ikimuistoistakin tapahtumaa reissuumme. ;) Juuri tuon takia me menemme nyt, eikä
heinäkuussa, niin kuin oli alkuun suunnitelmissa. Meidän piti nyt lähteä Kroatian kesään, kun
emme ole sinne vielä kerineet ja viimeisemmästä käynnistämme on jo yli kymmenen
vuotta aikaa.
Olen avoin ja positiivinen ihminen ja tapanani on myös
kertoa asioista niin kuin koen ja näen ne. Olen alusta asti kertonut
elämästämme ja uudesta kotimaastamme hyvin avoimesti tuttavilleni Suomeen. En
tiedä mitä se on mutta kaikki ihmiset eivät ole vastanneet viesteihini. Jopa
sellainen ihminen jonka kanssa viimeiset vuodet Suomessa olin eniten
tekemisissä. Luulin häntä
ystäväkseni mutta kahdesti hän on vain viestiini vastatut, ei edes ole Hyvää
Joulua toivottanut. On vähän pettynyt ja hyväksikäytetty olo. Muutenkin olen
kohdannut negatiivisyyttä. On tietysti ihmisiä jotka iloitsevat siitä, että
tykätään tällä elää mutta ne muutamatkin negatiiviset jutut tekevät tästä
Suomeen menemisestä vaikean tuntuisen.
Kaikki tietävät, että olen aina puhunut tästä
haaveesta, asumisesta ulkomailla. Olen puhunut asiasta ulkosuomalaistenkin
kanssa ja jotkut ovat sanoneet, etteivät voi puhua asioista Suomessa tuttavilleen
samalla tavalla kuin toiselle ulkosuomalaiselle. Miksi niin, ihmettelen minä. Kuulemma
aiheuttaa pahennusta ja kateutta. Olen jopa kuulut, suomalaisen miehenkin surevan ennen
Suomen lomareissua sitä asiaa, kuin ei voi puhua elämästään Suomi lomallaan. Miksi? Minä en oikein edes ymmärrä sanaakaan kateus. Itse en osaa olla kateellinen, olen sille
sanalle niin allerginen ja se saa voimaan minut pahoin.
Olihan suomalaisessa lehdessäkin talvella juttua siitä
kuinka ulkomailla asuneet perheet, joutuvat toisten ihmisten painostuksesta,
Suomeen takaisin muuttaessa, vaikenemaan elämästään ulkomailla. Jutussa oli,
että jopa lapset joutuvat. Onhan tuo niin väärin ja surullistakin. Elämä ulkomailla on
jokaisen elämässä hyvin tärkeä ja ainutlaatuinen elämän vaihe, miksi siitä pitäisi vaieta?
Olisiko se silloin parempi jos ei tykkäisi ja valittaisi
kaikesta? Ehkä se olisi monen suomalaisen mielestä silloin paremmin. Eihän kaikki tykkääkään asua ulkomailla, jotkut näkee vain huonoa kaikialla muualla kuin Suomessa. Joillekin jopa viikon ulkomaan matka on kärsimystä ja kaikki on lomakohteessa huonosti. Toinen tykkää eri asioista, sekin on rikkaus. Itse olen aina ajatellut ettei Suomi ole se paras paikka asua, ei huonokaan paikka mutta hyvä ja jopa parempiakin paikkoja asua on. Se on maku asia mistä tykkää ja mikä kiinostaa. Joidenkin
suomalaisten on niin vaikea hyväksyä sitä, että jossain muuallakin voi olla
hyvä asua ja elää. Ja se on paha jos kuulee, että asiat ovat vaikkapa paremmin. Eivät
voi uskoa ja hyväksyä totuutta, että jossakin asiat tosiaan voivat olla vielä
paremmin. Suomea ei saa arvostella negatiivisesti. Ei minua kyllä ole Suomessa
asuessaankaan Suomen arvostelu satuttanut, eikä Suomea maana voi satuttaakaan.
Oikeista asioista voi puhua oikeilla nimillä, oli ne positiivisia taikka
negatiivisia. On paljon asioita jotka ovat kovasti ihmetyttäneet minua ja
niistäkö ei saisi puhua? Eihän se minun
eikä muidenkaan ulkosuomalaisten vika ole jos asiat ovat jossain muualla
paremmin kuin Suomessa?
Olen miettinyt ja pohtinut tätä asiaa, kun avoimuuteni
tuntuu vihastuttavan joitakin. Pitäisikö minun muuttua? Itseäni on aina kovasti
kiinnostanut tarinat ja jutut ulkomailla asuvista ihmisistä ja elämä ulkomailla.
Olen kyllä jättänyt niille ihmisille jotka ei vastaile niin viimeisen vuoden jo
kirjoittamatta, ne eivät ole ystäviäni, olin luullut väärin.
Eikö lomalle lähtö synnyinmaahan pitäisi olla vain positiivisia
fiiliksiä tuovan? Pitäisi ja sitä se suuremmaksi osaksi onkin mutta jotenkin
vain on hankalaa. En minä anna omaa aikaani kovinkaan paljon noille
ilkeille ihmisille jotka ovat vain katkeria omaan elämäänsä, he eivät ole
ansainnet sitä. Kerran täällä eletään ja pitää nauttia tästä hetkestä vaikkakin
flunssa on juuri nyt. Eikä minun tarvitse muuttua puhumattomaksi ja
sulkeutuneeksi. Se en olisi minä silloin. Minä voin päättää ketkä päästän
lähelleni ja ketkä ovat ystäviäni.
Me nautitaan elämästä suomalaisina karavaanareina mailmalla,...
Me nautitaan elämästä suomalaisina karavaanareina mailmalla,...
Odotan
tulevaa. Jo nyt tulee ikävä tätä rakasta
kotikylää, joka on niin etelässä, että kamelitkin pellolla elelevät. ;) Suomesta
ei ole ikävä mitään paikkaa vain ihmisiä.
Soleil
2 kommenttia:
Ymmärrän sinua täysin.
Mukavaa reissua ulkomaille Suomeen. :)
Kiitos! :)
Ihanainen Heidi, kun ymmärrät minua mutta sinä oletkin ulkosuomalainen ja tykkäät asua uudessa kotimaassasi. :)
Kaikkea hyvää toivon teille sinne ja toivottavsti sieläkin ilmat lämpiävät! Täällä on nyt 23 lämmintä. Nautitaan tästä elämästä! :)
Lähetä kommentti