21-23.2.2014, TALVINEN VIIKONLOPPU ALPPIEN JUURELLA

Sanon ja kirjoitan samaa, mutta kun itse tiedän miksi minä sen teen, mitä kaikkea siihen sisältyy ja mikä matka on kuljettu, että tähän on päästy. Niin sanon ja kirjoitan kyllä tästä usein. On vain mukava toistella sitä suurenmoista tunnetta siitä, että saan elää tätä elämän jaksoa täällä rakkaassa uudessa kotimaassani ja saan nauttien ihmetellä tätä elämää. On kannattanut haaveilla ja unelmoida pikku-tytöstä asti tästä asiasta. Tämä suurenmoinen tunne vain joka reissulla lisääntyy, kun kuljen katselemassa menneen historian ihmeitä ja kun saan kulkea tuolla ihanilla Alppiteillä. Tämä on kokemusrikasta elämää, unelmaani ja meidän yhteistä unelmaa, sanon se taas. :)

No, asiaan ja menneeseen viikonloppuun. Taas kyttäilin ilmoja, lämpötiloja, sateita ja auringon paistamista. Alku suunnitelma oli mennä sisämaahan Itävaltaan tai Berchtesgadeniin mutta noihin paikkoihin ja moneen muuhunkin paikkaan etelä-Saksan alueelle lupasi viitisen astetta kylmempää sekä perjantaille ja lauantaille lumisadetta. Niin suuntasimme sitten lähelle ja niin tuttuun Füsseniin.

Kaupungissa on 14 tuhatta asukasta. Historia kaupungilla ulottuu jo roomalaiskaudelle. Ensimmäinen kirkko tähän kaupunkiin rakennettiin jo 800-luvulla. Maailmankuulut linnat Neuschwanstein ja SchlossHohenschwangau sijaitsevat kaupungin läheisyydessä mutta kaupungissa niin kuin yleensä saksalaisissa kaupungeissa riittää paljon nähtävää. On hienoja vanhoja rakennuksia, museoita, linnoja, luostareita ja kirkkoja.

Tämä Füssenin seutu on yksi monista suosikkiseuduistamme. Siinä on lähellä useampi kaunis pieni järvi, jotka tekevät seudusta viehättävän. Emme olleet ennen yöpyneet Hopfensee-järvellä Füssenin kupessa, joten menimme sitten sinne ja Hopfen am See-kylään. Järven ympärillä on useampikin leirintäalue, me menimme nyt Camping Hopfenseelle.

Lauantaiaamuna kuuntelin jo sängyssä maatessani, kun ulkona pikkulinnut sirkuttivat ja sorsat kaakatti. Kissatkin nokat ikkunoissa kiinni innokkaina ulos katselivat. Illalla satoi vettä mutta ilma oli yöllä sen verran kylmentynyt, että olikin satanut valkoisen lumipeitteen koko tienoolle. Yllätys olikin suuri, kun ikkunasta ulos katsoin ja tämän näin. En lunta kaipaa mutta koko tienoo näytti kyllä entistä kauniimmalta.

Tässä pieni pala meidän mukavasta viikonlopusta valokuvaelokuvana. Olisikohan jo kuudes tai seitsemäs kerta kun kaupungissa kävimme ja nyt näissä kaikissa käymissämme paikoissa kävimme ensimmäisen kerran. Kuvien tekstit häviävät vähän liian nopeasti pois.

Alhaalta kuvasta likaamalla pääsee valokuvaelokuvaan.

Soleil