Lähdimme viikonloppureissulle vaikkakin olimme kumpikin hieman flunssaisia. Alpeille lupasi lämmintä ja auringonpaistetta joten
ei voinut olla lähtemättä. Flunssakin reissulla meni kuitenkin parempaan
suuntaan, eikä kuume noussut.
Olimme tälle Natterer See-leirintäalueelle suunnitelleet menevämme usean
kerran mutta aina on suunnitelmat muuttuneet viime hetkillä ilman tai muun asian
takia. Viikonlopun reissuissa on aina se, ettei kerkiä nähdä paljoa. Viikon
voisi aina viettää yhdessä paikassa, että kerkiää paremmin paikkoihin
tutustumaan. Nytkin jäi leirintäalueen ympäristön ulkoilureitit aivan
tutkimatta ja kaupungista niin monta kirkkoa ja muuta nähtävyyttä näkemättä ja tutkimatta. Voi mennä hyvin uudestaankin ja vielä monet kerrat. Viimeaikaiset
kaupunkireissut Füsseniin ja Kempteniin ovat todistaneet kuinka ei monellakaan
tutustumisreissulla ehdi kaikkea näkemään, aina löytyy uutta katseltavaa.
Joskus tulee vain tunne, että kaikki mukava pitää nähdä heti ja nyt.
Meillä oli kaksi viikkoa sitten upea sunnuntaikävely
maisemat Alppien juurella mutta nyt saimme kävellä sunnuntaikävelyn Alppien
rinteillä. Alpit saavat aina iloitsemaan ja tuntemaan vielä enemmän, tätä
mukavaa elämää. Alpit antavat aina uusia kokemuksia ja elämyksiä paljon. Tuolla
sunnuntaikävelyllä muistelimme menneitä myös, kun katselimme alhaalla menevää moottoritietä
joka menee Italiaan päin ja edessämme näkyi Brennerinsolalle päin. Muisteluissa elettiin
vuotta 2000 ja kesäkuuta. Olimme ensimmäisellä mökkiautoreissullamme täällä Alppimaisemissa, Lapsoset tietysti mukanamme. (Henkilöautolla olimme ensimmäisen
kerran 1993.) Olimme käyneet katselemassa Garmisch-Partenkirchenia ja
hyppyrimäkiä. Lähdimme sieltä nousemaan sillä meidän pienimoottorisella
mökkiautollamme, oli silloin myös yli kolmekymmentä lämmintä. Pian Itävallan puolella Seefeld
in Tirolin jälkeen missä sunnuntainakin ajettiin tuli valtava ukkoskuuro. Siinä
hyvin jyrkässä alamäessä satoi peukalonpään kokoisia rakeita. Pysähdyimme siihen
yhteen isoon mutkaan, siinä on myös varalaskeutumispaikka jos jarrut menee. Vaikka
rakeita ja vettä tuli paljon, kävin katsomassa alas laaksoon kaiteiden reunalta.
En ikinä unohda kuinka kauniilta siellä näytti ukkospilvien alla. Ohitimme Innsbruckin ja käännyimme kohti Italiaa ja Garda-järveä,
meillä oli kiire.
No juuri tuossa nousussa ja sillä pienellä heikkotehoisella moottorilla ei kyllä vauhtikaan päätä huimannut. Piti tuon pitkän sillan
jälkeen pysähtyä huoltamolle moottoria jäähdyttelemään. Tuo huoltamokin näkyi nyt sunnuntaikävelyllemme. Meillä oli mukavaa vaikka lämmöt nousi
vähän mutta pian alkoi sitten alamäki ja illalla saavuttiin Gardalle. Eipä sitä tiedetty silloin vaikka haaveet kyllä elivät, että maaliskuussa 2014 me muistelemme tuota reissua tuolta vuorilta sunnuntaikävelyllämme.
Kuvia taas tuli muutama otettua, reilut viisisataa. Tässä niistä reilu sata.
Soleil
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti