6-9.6.2014, ITÄVALLASSA , WOLFGANG-JÄRVELLÄ,

 ST.WOLFGANG IM SALZKAMMERGUTIN KAUPUNGISSA JA SCHAFBERGIN-VUORELLA!

-6.6.2014: Pääsimme lähtemään matkalle vasta varsin myöhään. Sinne suuntasimme nyt minne olimme jo Como-järven reissun viikonloppuna menossa, mutta Itävallassa oli silloin vesisadetta ja muutettiin viime hetkessä suunnitelmia. Nyt lupasi aurinkoa ja lämmintä.

 Juuri pääsiäislomalla puhuimme siitä, kun meidän kohdalle harvoin tulee ruuhkia tai ne ruuhkat ovat juuri toiseen suuntaan minne me olemme matkalla. Olemme niin eri polkuja kulkevia. Niin se meni pääsiäisenäkin. Saksan ja Sveitsin rajalla oli kilometrien jonot, mutta toiseen suuntaan kuin mihin me olimme matkalla. On myös niin, että tiedämme ja osaamme jo kiertää ruuhkapaikat. Vasta Mosel-laakson reissulla olimme pitkästä aikaa ruuhkissa, niinkuin on aina Stuttgartin lähellä niitä onkin. Toinen ruuhkapaikka on myös Münchenin etelä puoli. Ei sielläkään niitä ole aina. Nyt arvasimmekin, että ruuhkia on, koska Baijerin koululaisilla alkoi kahden viikon helluntailoma, Baden-Württembergissä viikon ja silloin perheet lähtee lomalle. Sekä maanantai on arkipyhä, niin muutkin lähtee pitkän viikonlopun viettoon. Niin siinä sitten kävi, että eteneminen oli hidasta, kun tietyötkin tekee niitä ruuhkapaikkoja. Jos kolme kaistaa on käytössä yhteen suuntaan, muttakun tietyön takia yksi kaista on käytössä vähemmän, se ruuhkauttaa heti liikenteen. Meille ruuhkat tuntuvat hyvin kotoisilta jo, eikä ne hyvässä seurassa tympäse eikä hermostuta. Kuuluvat välillä vain asiaan.

Niin päätimme jäädä yöksi pienelle stellplatzille Wolkersdorfiin. Ipadissä olevasta Adacin leirintäalue- ja stellplatz-ohjelmasta on aina niin hyvä näitä paikkoja katsoa matkalla. Stellplatzilla oli kymmenen asuntoauton paikkaa. Sähköä ja kaikki muu karavaanarille tarpeellinen löytyi ja hinta yöltä 5 euroa. Tämä paikka ei ollut mikään hieno paikka, muttei sen tarvikaan pelkän yöpymisen takia ollakaan. Vieressä oli teollisuusrakennuksia ja caravan kauppa, vaunuja, autoja ja kaikkea karavaanarille tarpeellista tavaraa.  

-7.6.2014: Toiseen suuntaan näkyi sängystämme Alpit. Kävimme aamulla suurehkosta caravan-tarvikekaupasta ostamassa jotakin pientä tarpeellista tavaraa, jonka jälkeen jatkoimme matkaa.

Ja baanalla oli ruuhkaa. Monta tuntia meni alle sadan kilometrin matkalla.

Edessä näkyy Wolfgangsee järvi.

Menimme St.Wolfgang im Salzkammergut-kaupunkiin. Emme olleet varanneet paikkaa leirintäalueelle etukäteen. Otimme aivan tietoisen riskin tuosta asiasta. Yritimme ensin pienelle ja viehättävän näköiselle Seeterrassencampingille mutta niinhän siinä sitten kävi, että se oli jo täynnä. Jonka jälkeen suuntasimme kaupungin toisella puolella olevalle isolle leirintäalueelle, Camping Appesbachiin. Sekin oli jo niin täynnä, että peltopaikan ensin saimme, mutta leirintäalueen vanhempi isäntä pian ilmoitti, että saisimme paikan respan läheltä. Olimme vasta sähköjohdon autoon vetäneet, joten siirto oli helppo. Tämä oli sitten mieluinen yllätys ja näkymäkin tästä oli paljon parempi. Löytyi myös 10 ampeerin sulakkeet ja saimme ilmastointilaitteen päälle.

Pian leiriydyttyämme ihmettelimme mikä pörinä kuuluu ja mistä? Pian vieressämme oli tämmöisiä veneautoja, amfibioautoja. 

Leirintäalueen rannasta nousi ylös noin 50 näitä kovin erilaista menopeliä. Ajajilla ja yleisöllä oli hauskaa, kun joistakin kulkupeleistä ammuttiin vesipyssyillä. Retkikuntaan kuului jopa iäkkäämpiäkin ihmisiä ja lapsiperheitä.

Amfibioautoja oli useasta eri maasta.

Kolmenkymmenen asteen helteestä huolimatta lähdimme  St. Wolfgang im Salzkammergutin kaduille iltapäiväkävelylle. Leirintäa-alueelta tuonne oli matkaa pari kilometriä. Kaupungissa on asukkaita alle kolmetuhatta. Kaupunki on keskiajalla ollut osa Saksan Baijeria. Kaupungin kapeilla kujilla oli mukava kävellä.

Tämä rakennus on itävallan suositumpia hotelleja, Im Weissen Rössl. Tämä hotelli on yli 500 vuotta ollut toiminnassa ja tullut kuuluisaksi Ralph Benatzkyn operetista kansainvälisestikin.

Tästä alhaalta kuvasta klikkaamalla näkee lisää kuvia kaupungista!

7.6.2014, ST.WOLFGANG IM SALZKAMMERGUT

-8.6.2014: Heti aamusta lähdimme kävellen kaupunkiin ja sen toiselle puolelle. Vaikka kovasti pidän mukavista keskiaikaisista kaupungeista, niin kyllä paljon mieluummin lähden vuorille. Tuonne ylös.

Kaupungilla oli ihmiset perinnevaatteet päällä ja kansanmusiikki soi. Oli paikallista ruokaakin aamusta jo tarjolla. Kiva olisi ollut jäädä tähän istumaan, nauttimaan tästä tunnelmasta ja maistamaan jotakin, mutta meillä oli kiire junalle.

Päivästä vaikutti tulevan erityisen lämmin.

Kovin olisimme halunneet lähteä vuorille kävellen, mutta helteisessä säässä tuo tuntui suurelta suoritukselta ja olisihan tästä tullut reilusti yli kilometrin nousu eli meidän ennätys nousu. Aikaakin olisi mennyt tuohon reissuun kävellen monta tuntia pitempään.

 Niin suuntasimme sitten höyryjunalla ylös Schafbergin-vuorella 1783 metriin.  Junamatka on vajaat kuusi kilometriä pitkä ja menee paikoin 35% nousuna. Junamatkalla näin muutaman vaeltajan kävellen nousevan junareittiä pitkin, eli oli aikamoinen urakka heillä. Vaellusreitit menevät loivemmasti mutta paljon pitemmän matkan. Juna on tuonne vuorenhuipulle kulkenut jo vuodesta 1893. Junia kulki vuorelle kahdenkymmenen minuutin välein. Menijöitä vuorelle oli koko ajan, mekään emme ensimmäiseen junaa mahtuneet. Junassa oli kaksi vaunua ja ihmisiä kerralla mahtui noin sata. Kyyti höyryjunalla ylös oli aika nykivän pompottava.

Tämä hotelli ylös on rakennut jo 1862, Berghotel Schafbergspitze. Hyvällä ilmalla erittäin hienolla paikalla oleva yöpymispaikka.

Ylhäällä on kolme eri terävää vuoren harjannetta, joista alas on pystysuora kallionjyrkänne. Schafbergin-vuoren päältä on panoraamanäkymä ympäriinsä. Järviä vuoren ympärillä on seitsemän. Näkymä on hyvin kaunis.

Täältäpäin katsottuna tuo terävä jyrkänne näytti aika hurjalta, mutta siellä kävely ei sitten sitä ollutkaan.

Ja lisäksi neljäntenä tämä. 

Niinkuin Saksassa myös Itävallassa on loistavat vaellusreitistöt.

 Tässä olimme "taivaanportilla" mistä oli mutkainen polku alas taivaista tai nousu taivaisiin. Tuo oli kiinnostava rinteessä mutkitteleva polku, tässä polulla kulki vaijeri mihin kulkija voi itsensä laitaa kulkiessaan kiinni, kun käyttää turvavaljaita. Tässä linkki nettisivuille laaksossa ja rinteillä olevista vaellusreiteistä.

Kun kävelee täällä vuoren harjanteilla se on suurta nautintoa ja iloa, ja erityisesti tällaisella ilmalla. Varovainen saa kuitenkin olla.

 Polun reunassa kitukasvuisten havupensaiden piilossa on tässä railo. Miten siinä voisi käydä jos varomattomasti kulkisi tai polulta horjahtas jalka tuonne? Harjanteella näimme muistokukkia ja yhden yhdeksänvuotiaan pojan muistoristinkin. 

Alpeilla on ihmisillä tapana tulla vuorenhuipuille kävellen, hissillä tai vuoristojunilla nauttimaan auringosta ja maisemista. Yksinäiset, pariskunnat ja perheet tulevat viettämään tänne laatuaikaa. Lisäksi ilman sääskiä, paarmoja, polttaraisia ja mäkäräisiä. Jotkut ovat liikkeellä omien eväiden kanssa, mutta aina vuorten huipuilla on myös ravintoloita.

Alhaalta kuvasta klikkaamalla pääsee höyryveturilla matkalle ja ihastelemaan maisemia Schafbergin-vuorelle!

8.6.2014, HÖYRYJUNALLA SCHAFBERGIN HUIPULLE 1783 METRIIN

Hieno päivä ja siitä suuri kiitos! 
Ainoastaan mikä jäi vähän harmittamaan oli se, että vuoren päällä olisi voinut viettää aikaa paljon pitempään. Aina vaan on huoli toisista karavaanareista, niistä karvaisista autossa. Heillä ei ollut taaskaan mitään hätää mukavan sopivassa viileydessä. Katsoivat vaan, että palvelijat ovat käyneet hikoilemassa ja jatkoivat vielä tunteja uniaan. 

9.6.2014: Maanantai ja arkipyhä, kotiinpäin oli lähdettävä vaikka mieluusti tänne olisi jäänyt.

Kotona oli lähtiessä diisseli 1.32 euroa, mutta täällä Itävallassa vielä halvempaa.

Kotimatkalla ei sitten ruuhkia ollutkaan. 

Tämäkin paikka oli oikein mukava käyntikohde ja täältä löytyy paljon nyppylöitä ja nähtävää lisää. Saamme tuonnekin järvialuelle monta eri reissua tehdä, eikä nähtävä ja koettava lopu heti tuoltakaan.

Soleil