1-osa, 21-29.11.2014 ITALIA: LEVANTO JA CINQUE TERRE

Kiitollisena jälleen lähdettiin mökkiauto lastattuna romppeilla ja karavaanareilla, uusia kokemuksia keräämään elämän helminauhaan. Sanoin jopa ääneen lähdön hetkellä, että tämä on taas juhlahetki, kun kotipihastamme saimme lähteä kurvaillen matkalle. En tiedä mikä siinä on, mutta se aina vaan tuntuu niin mukavalta. Jo mökkiautossa pihassa käväisy saa mukavan tunteen rinnan alle. Mökkiauto on mahdollistanut meille ja antanut meidän toteuttaa niin monta asiaa, niitä pieniä unelmia, jotka ovat elämän suuria rikkauksia. Kiitos!

Ajoimme jälleen niin jo tutuksi tulleen San Bernardinon yli. Ylhäällä oli jo talvista menomatkalla, mutta paluumatkalla lunta ei juuri ollut enää kuin tiestä katsottuna ylempänä. Tämä tie on hyvä ajaa talvellakin Alppien yli. Mitään ruuhkia ei ollut matkalla. Pysähdyimme yöpymään stellplatzille, Camper Area Tamaro, Riveran lähelle. Kanssamme siinä vain yöpyi italialainen karavaanari. Maksun voi maksaa automaattiin euroissakin vaikka Sveitsissä ollaan. Aamulla taivas oli sininen ja lumihuiput näkyivät kauniina mökkiautomme ikkunasta.

Milanon seutuvilla taivas meni pilveen. Pellot näyttivät siltä, että täällä oli satanut paljon.

Hienoa oli nähdä meri edessämme. Siitä olikin aikaa, kun on viimeksi meri nähty, tammikuun alussa Joululomalla Espanjassa.

Olimme reilu kaksi vuotta sitten kolme viikon lomalla täällä etelämmässä Italiaa. Kävimme tuolloin vajaan sadan kilometrin päässä Roomasta. Tuolta reissulta mukavimpana jäi mieleen tämä koko rannikkoalue. Silloin käännyimme rannikolta pois Rapallon kohdalta. Yövyimme tuolla reissulla yhden yön Levannossa ja menimme nyt viikoksi tutulle Camping Acquadolcelle, joka on aivan keskustan tuntumassa. Tähän aikaan harvemmat leirintäalueet ovat enää auki.

Levannossa on viisi ja puolituhatta asukasta. Tässä Levannon ranta-aluetta.

Koko reissun lämpö oli noin 18 astetta, vaikkei aurinko paljoa paistanutkaan ja kun paistoi oli oikein mukavan lämmintä. Viimeisenä reissumme päivänä tuuli jo vähän enemmän ja lämmintä oli vain 16 astetta, niin piti ottaa pitkähihaista esille.

Tässä yhdeltä päivältä kävelyretkikuvia. Vaikka taivas oli synkän näköinen, niin vettä ei satanut. Olimme onnekkaita.

Levantosta pohjoiseen päin menee rannalla, Passeggaita a mare, vanhaa rautatie tunneleihin tehdyt kevyen liikenteen väylät. Tänä päivänä kävimme Bonassolassa ja siitä vielä vähän eteenpäin kävellen. Toisen retken teimme pyörillä Anzo-settan liepeille mistä onkin pieni juttu täällä.
  

Tällä matkalla pisin tunneli oli noin 600 metriä.

Tämä oli viihtyisä reitti ja sen varrella oli mukava usein istahtaa katselemaan ja kuuntelemaan.

Bonassolan pikkukaupunki jossa asukkaita on alle tuhat. Levannosta tänne on matkaa 2.6 kilometriä.

Täällä oli hiljaista, vain muutamia ihmisiä sunnuntaikävelyllä.

Olimme käyneet Levannon infopisteestä hakemassa esitteitä ja siellä Nainen kertoi, että täällä niemessä kannattaa käydä kävelyllä mukavien maisemien takia ja näköalapaikalla.

Täällä pienellä pyhällä kappelilla hän kehotti käymään, Madonnina della Puntalla.

Kaunis ja romanttinen tie ja näköalapaikka tämä oli kyllä.

Huviloita jyrkän kallion päällä.

St. Caterina-kirkko 1600-luvulta.

Punta Levannon kävelypolku.

Lahdessa Bonassola.

Alkuosasta polusta kaiteet oli erittäin hyväkuntoiset, mutta myöhemmin kaiteita puuttui ja tolpat olivat lahoja.

Ja reitin toisessa päässä olikin sitten kieltomerkki. :)

Nostatimme vähän pulssia ja kiipesimme melkoisen matkan kukkulan huipulle näkymiä katselemaan.

Levannon ranta ilta-auringossa.

Levanto, Loggia Medievale

Tässä valokuvaelokuvassa taas eri päivältä kuvia kävelyretkiltä Levannon kaduilta. Lähdimme kävelylle aivan leirintäalueen kulmilta. Harmitti vähän, kun linna oli kiinni sekä kellotornin alueenkin portit suljettuina, eikä jokaisen kirkonkaan ovet olleet auki. Kuitenkin tämä päivä oli täynnä matkailun iloa ja nautintoa, vaikka niitä autokuvia räpsin ja ihmettelimme niitä ruhjuisia autoja aina välillä. Olimme useampana päivänä katsoneet asemalle kulkiessa, että yksi kahvila on aina paikallista porukkaa täynnä. Niin sitten siellä kävimme kahvet juomassa ja nisut napostelemassa. Halpaa ja hyvää oli, mutta kuvia ei tuolta tullut otettua. Tunnelma oli vähän kuin Kiinassa, kova puheenporina kävi korviin.

Tämä tausta musiikki on mielestäni niin ihana, piano pompottaa ja viulu vinkuu, täynnä positiivisuutta. Tuo minulle ainakin tunnetta tuntea nuo kävelyt paremmin yhä uudelleen, kun uteliaana kuljen ja ihmettelen näitä maailman ihmeitä.
Lähde kanssani pienelle kävely kierrokselle ja käydään ihastelemassa kuun valossa Välimerta. :)

SYKSYINEN LEVANTO

Soleil

Ps. Jatkuu vielä toisella osalla. Laitan muistoksi meille muutaman mukavan paikan tänne ja vien Sinut lukijani mukaville kujille kävelylle "viiteen maahan".