Viimeinen tämän reissun päivä Ranskan Rivieralla ja kotimatka.
Lähdimme pyöräilemään Antibesiin päin. Liikenne oli rauhallisempaa, kuin mitä se oli sunnuntaina, joten saatoin nauttia näistä merimaisemista täysillä.
Menimme katsomaan Antibes-kaupungin kupeessa niemessä olevaa Le Fort Carré -linnaketta. Linnaketta ympäröi neljän hehtaarin puisto. Tämä massiivinen tähden muotoinen puolustuslinnake sijaitsee 26 metrin korkeudella merenpinnasta.
Ruotsalaispariskunnan kanssa opastettua kierrosta odotellessa tuli kierrokselta joku pariskunta, joka kiitti opastaan, nuorehkoa miestä, hyvästä englanninkielen taidosta. Meidän oppaamme puhuikin sitten vain ranskaa, vaikka pitikin olla englanninkielinen kierros. Jos pääsymaksu olisi ollut kalliimpi, oli 3 euroa, niin tästä olisi kyllä pitänyt valittaa.
Tässä oli originelleja nämä, kirkko, vessa, puuhella ja kirjoitukset. Jotenkin oli hupaisaa, kun opas silitteli noita kirjoituksia ja sanoi vain "originel". En minä ainakaan voinut häntä silmiin katsoa, kun oli niin naurussa pitelemistä.
Linnakkeen muurin päältä 43 metrin korkeudesta oli upeat näkymät ympäriinsä.
Ja minun silmiähän miellytti tietysti eniten Nizzan takaa kauniisti näkyvät lumiset Alppien huiput, jotka eivät tule näissä kuvissa esille.
Tuli kyllä kaikesta huolimatta kiiteltyä tätä hupaisaa opasta. Kaikkea sitä näkeekin.
Kurvasimme ennen Genovaa pois rannikolta tielle E25.
Välillä tie meni tasasissa maisemissa. Savu tuoksui täällä vielä enemmän kuin mitä se alkoi heti aamulla Italian puolelle tuoksumaan. Pellolla poltettiin olkia.
Kun Italian puolella otimme moottoritien maksulipun, niin maksu oli vasta lähellä Maggiore-järveä, kun poistuimme moottoritieltä. Tämä noin 340 kilometrin matka maksoi 37,40 euroa. Jos olisimme kierrelleet maksuttomia teitä niin olisimme saaneet lähteä ainakin jo pari päivää aiemmin, joka olisi ollut lomailuajasta pois. Ajaa pitkät päivät kylien läpi keskinopeuden jääden hyvin alhaiseksi. Moottoritiellä on hyvää ajaa mökkiautolla 110 vauhtia ja sitä, kun saa ajaa.
Kaunista Maggiore-järven rantaa emme ole aiemmin ajelleet länsipuolelta.
8.11.2015:
Tultiin Sveitsiin. Järven pohjoispäässä Tenerossa vietimme Pääsiäisloman 2013, josta pieni juttu onkin tässä.
Tästä jatkoimme niin jo tutulle, mutta erittäin mukavalle San Bernardino -tielle. Viimeksihän tämä ajettiin, kun palasimme kesälomalta Iseo-järveltä reilu kuukausi aiemmin. Tästä jutusta löytyy kuvia enemmän.
Tämä tie vaan on niin mukava aina kulkea, se vie kotiin kauniiden maisemien halki.
Kuva näköalapaikalta/parkkipaikalta alas laaksoon vasten aurinkoa.
Me pidämme taukoja aina matkalla aika tiheään. Joskus kissatkin antavat komennuksen, että on pysähdyksen paikka vessahädän takia. Jos Kissat nukkuvat levollisina, niin hyvin onnistuu kuskilta muutaman tunnin ajopätkä.
Pieni venyttely on kaikille kuitenkin aina paikallaan. Kissatkin saavat katsella ikkunoista maisemia. Hehän aina kiirellä kiiruhtavat ikkunoihin katselemaan, missä nyt ollaan ja mitä näkyy, kun pysähdymme. Matkailu avartaa kissojenkin elämää. Kyllä siinä Jätkällä oli silmät tapillaan ja ihmettelemistä, kun mökkiauton yläpuolelta taivaalta tippui muutama laskuvarjohyppääjä taukopaikkamme pihalle Thusisissa, istui kuin miehet konsanaan etupenkillä. Pian pihasta lähti vähän suuremmat voimat omaava urheiluauto, jota piti kiirehtiä aivan sivuikkunasta vielä katsomaan. Hassuja kissoja nämä karavaanarit ovat kyllä.
Thusisista asti kuljetaankin aina Boodenseelle Rhein-jokivartta pitkin.
6.11.2015:
Mukava on ollut syödä aamupala ulkona ja vieläpä näin marraskuun alussa.Lähdimme pyöräilemään Antibesiin päin. Liikenne oli rauhallisempaa, kuin mitä se oli sunnuntaina, joten saatoin nauttia näistä merimaisemista täysillä.
Menimme katsomaan Antibes-kaupungin kupeessa niemessä olevaa Le Fort Carré -linnaketta. Linnaketta ympäröi neljän hehtaarin puisto. Tämä massiivinen tähden muotoinen puolustuslinnake sijaitsee 26 metrin korkeudella merenpinnasta.
Ruotsalaispariskunnan kanssa opastettua kierrosta odotellessa tuli kierrokselta joku pariskunta, joka kiitti opastaan, nuorehkoa miestä, hyvästä englanninkielen taidosta. Meidän oppaamme puhuikin sitten vain ranskaa, vaikka pitikin olla englanninkielinen kierros. Jos pääsymaksu olisi ollut kalliimpi, oli 3 euroa, niin tästä olisi kyllä pitänyt valittaa.
Tässä oli originelleja nämä, kirkko, vessa, puuhella ja kirjoitukset. Jotenkin oli hupaisaa, kun opas silitteli noita kirjoituksia ja sanoi vain "originel". En minä ainakaan voinut häntä silmiin katsoa, kun oli niin naurussa pitelemistä.
Linnakkeen muurin päältä 43 metrin korkeudesta oli upeat näkymät ympäriinsä.
Ja minun silmiähän miellytti tietysti eniten Nizzan takaa kauniisti näkyvät lumiset Alppien huiput, jotka eivät tule näissä kuvissa esille.
Tuli kyllä kaikesta huolimatta kiiteltyä tätä hupaisaa opasta. Kaikkea sitä näkeekin.
Pyöräilimme vielä Antibesin keskustassa kaupassa, katselimme satamassa veneitä ja paluumatkalla istuimme merenrannalle katselemaan merta, kalastajia ja Nizzan lentokentälle laskeutuvia lentokoneita.
Leirintäalueella olikin vuorossa leirin purkaminen.
7.11.2015:
Aurinkoinen aamu. Yölämpötila oli viimeisinä öinä
laskeneet alle kymmeneen asteeseen. Viikon aikana oli myös ruska tullut tänne.
Jätkä kysyvänä nytkö jo me lähdemme kotiin, emmekö saa katsella puista
tipahtelevia värikkäitä lehtiä. Kotiin on mentävä välillä elämään arkea, vaikka
niin mukava olisi olla enemmän reissussa.
Niin jäi taaksemme Ranskan riviera, Monaco ja Ventimiglia. Ventimiglian seudulla otettiin moottoritielippu mukaan. Käytiin tankkaamassa dieseliä ja pysähdyttiin taukopaikalla keittämään toiset aamukahvit ja ihasteltiin näköalapaikalta vielä merta. Ahmin mukaan meren tuomaa positiivistä energiaa.
Kurvasimme ennen Genovaa pois rannikolta tielle E25.
Välillä tie meni tasasissa maisemissa. Savu tuoksui täällä vielä enemmän kuin mitä se alkoi heti aamulla Italian puolelle tuoksumaan. Pellolla poltettiin olkia.
Kun Italian puolella otimme moottoritien maksulipun, niin maksu oli vasta lähellä Maggiore-järveä, kun poistuimme moottoritieltä. Tämä noin 340 kilometrin matka maksoi 37,40 euroa. Jos olisimme kierrelleet maksuttomia teitä niin olisimme saaneet lähteä ainakin jo pari päivää aiemmin, joka olisi ollut lomailuajasta pois. Ajaa pitkät päivät kylien läpi keskinopeuden jääden hyvin alhaiseksi. Moottoritiellä on hyvää ajaa mökkiautolla 110 vauhtia ja sitä, kun saa ajaa.
Kaunista Maggiore-järven rantaa emme ole aiemmin ajelleet länsipuolelta.
Aurinko alkoi laskemaan. Olisimme voineet ajaa aivan hyvin pimeässä hyvää tietä kotiin asti, mutta emme kiirehtineet. Jäimme yöpymään Cannobio-kylän kupeessa joenrannassa olevalle stellplatzille, Area Sosta Camperille. Siellä oli noin kolmisenkymmentä muutakin yöpyjää. Kissat saivat katsella jokea ja karavaanareiden koiria ikkunoista.
Reilun 400 kilometrin ajoreittimme tänään.
Yö oli ollut ulkona kylmin kahteen viikkoon. Aamupalan
jälkeen käytiin pieni aamukävely ennen matkamme jatkamista.
Tultiin Sveitsiin. Järven pohjoispäässä Tenerossa vietimme Pääsiäisloman 2013, josta pieni juttu onkin tässä.
Tästä jatkoimme niin jo tutulle, mutta erittäin mukavalle San Bernardino -tielle. Viimeksihän tämä ajettiin, kun palasimme kesälomalta Iseo-järveltä reilu kuukausi aiemmin. Tästä jutusta löytyy kuvia enemmän.
Tämä tie vaan on niin mukava aina kulkea, se vie kotiin kauniiden maisemien halki.
Kuva näköalapaikalta/parkkipaikalta alas laaksoon vasten aurinkoa.
 |
San Bernardinon pieni laskettelukylä. |
Viimeksi ajelimme vanhan San Bernardino -passotien, mutta nyt ajoimme nopeasti 6.6 kilometrin tunnelin läpi. Tämä tunneli muuttaa monesti sään tai lumitilanteen. Nytkin maisema muuttui. Vuorenvarjossa maa oli kuurassa ja tie suolattu. Mittari näytti vain 3 astetta lämmintä. Taisipa San Bernardino -passotie olla jo suljettuna, kun lunta näkyi vuorella sielläpäin olevan. Auringon paiste ja laskeutuminen vuorilta sai ilman pian lämpenemään.
Me pidämme taukoja aina matkalla aika tiheään. Joskus kissatkin antavat komennuksen, että on pysähdyksen paikka vessahädän takia. Jos Kissat nukkuvat levollisina, niin hyvin onnistuu kuskilta muutaman tunnin ajopätkä.
Pieni venyttely on kaikille kuitenkin aina paikallaan. Kissatkin saavat katsella ikkunoista maisemia. Hehän aina kiirellä kiiruhtavat ikkunoihin katselemaan, missä nyt ollaan ja mitä näkyy, kun pysähdymme. Matkailu avartaa kissojenkin elämää. Kyllä siinä Jätkällä oli silmät tapillaan ja ihmettelemistä, kun mökkiauton yläpuolelta taivaalta tippui muutama laskuvarjohyppääjä taukopaikkamme pihalle Thusisissa, istui kuin miehet konsanaan etupenkillä. Pian pihasta lähti vähän suuremmat voimat omaava urheiluauto, jota piti kiirehtiä aivan sivuikkunasta vielä katsomaan. Hassuja kissoja nämä karavaanarit ovat kyllä.
Thusisista asti kuljetaankin aina Boodenseelle Rhein-jokivartta pitkin.
Mukava ja kokemusrikas oli tämäkin reissu. Aivan kaikkea emme nähneet mitä suunnittelimme näkevämme, esim. Sanremo ja Cannes, mutta ne jäivät seuraaville reissuille. Tämä reissuvauhti oli hyvä, ei tullut kiireen tuntua.
Kotiin oli kiva tulla kiitollisina uusien muistojen kanssa. Auringon paiste ja 17 asteen lämpö tekivät paluusta mukavan. Paluu kotiin myös tietää aina uusia suunnitelmia ja reissuja.
Kiitos!
Soleil
Reissun aikaisemmat
osa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti