KOTONA DOLOMIITEILTA UUSIEN KOKEMUSTEN KANSSA

Ja yli 2100 uuden kuvan kanssa, joita olen vain pintapuolisesti vähän katsonut. Kuvat ovat minulle aarteita reissun mukavista hetkistä ja kauniista maisemista. Saan niiden kanssa elää tämänkin reissun aina uudestaan, muistellen. :)

Niin se äkkiä taas 11 päivän ja yön reissu meni, aina vaan se menee liian äkkiä. Meillä oli vahvana reissun suuntana itä-Saksan alue, mutta kun etelä-Tiroliin lupasi hyviä ilmoja teimme viimehetken suuntamuutoksen, joka kyllä kannatti. Saimme nauttia helteisestä ilmasta, jopa yli 2000 kilometrin korkeudessa oli lämmintä yli 20 astetta. Iltapäiväsateet ovat ilmeisesti Dolomiiteilla aina, niin se oli viime syksyn kahden viikon lomalla ja nytkin. Yksi kova ukonilma koettiin ja nyt on mökkiautomme katto pieniä lommoja täynnä, onneksi isoja rakeita ei satanut paljoa. Mitenkähän niissä vaunuissa ja autoissa joissa näytti olevan kattoluukku auki, vettä tuli taivaan täydeltä yli tunnin ajan. Tuossa oli myös onnea ja sattumaa mukana, että lähdimme vuorilta pari tuntia aiemmin ja olimme mökkiautossa tuon ukkosen aikaan, sillä Karvaisilla-Karavaanareilla vähän pelotti kova meteli jonka sade ja rakeet saivat aikaan.

Tässä kuvassa näkyy vain pieniä, noin 2cm läpimitaltaan olevia jääpalloja. Itse olin suihkureissulla, kun niitä suurempia oli lennellyt taivaalta.

Nyt me matkalla tavattiin kaksi suomalaista matkailuautoa. He olivat 5. ja 6. suomalainen karavaanari autokunta täällä asumisen aikana siis neljän ja puolen vuoden aikana jotka olemme tavanneet, kun ei oteta mukaan viime joululomalla Espanjassa tavattuja "muuttolintuja". Mukavia juttutuokioita kiireessä näiden Ihmisten kanssa vietimme, kiitos. Toisen autokunnan Herra oli reissujemme seurailija. Hänhän tiesikin meistä aika paljon. Kun suomalainen olen niin juuri tuollaisen tapaamisen jälkeen pohdin vähän, mitä minusta ajateltiin. Aitona itsenäni kohtaan ihmisiä ja kirjoitan näitä meidän reissujuttuja.

Paluumatkalla kotiin seurailin taas tuttuun tapaan autojen rekisterikilpiä, siellä oli maita edustettuna useita, jopa pohjoismaalaisia muttei suomalaisia. Olimme Itävallan puolella, mutta jo Saksan rajan tuntumassa Füssenin lähellä, kun tuo ihme ensimmäisen kerran tapahtui, että suomalainen matkailuauto tuli vastaan. Juuri tuli kolme italialaista vastaan, jotka eivät kättään nostaneet, niin kuin heillä ei ole tapanakaan, kun taas muut kansallisuudet yleensä tervehtivät. Tästä suomalaisesta nostettiin. Tämä matkailuauto oli Bürstner-merkkinen. Terveiset teille vaan, jos olette blogissani vierailevia. Kiva olisi jos jättäisitte viestin, sillä olette ainutlaatuisia. :) :)

En ole tänä keväänä sairastanut flunssaa, kun sen tapana on aina iskeä siitepölyaikaan.

No, nyt se sitten tuli, joka vähän haittasi kulkemista. Miestäni huoletti kovasti, että jos saan sydänlihaksen tulehduksen.

Minä häntä muistutin, että muista sitten kertoa, että onnellisena minä sain viimeiset hetket elää täällä vuorilla.

Tässä tämmöinen ajatus. Varmasti joku ihmettelee tapaamme kulkea Kissat mukana, mutta nyt minä ihmettelin yhtä pariskuntaa. He olivat vuorilla ja tulivat hissillä alas, emännällä kainalossa pyyhkeen mutkassa marsu. Pariskunnan valkoiset paidat rinnan kohdalta värjäytyneet keltaiseksi, ilmeisesti rakkaan marsun tuotoksista. No, eihän helteessä eläintä voinut autoon jättää. No, kissamme voi, kun heidän sopivasta lämmöstä huolehtii ilmastointilaite. Vielä enemmän ihmettelin, kun muutaman päivän päästä olimme kävelyllä yhdellä järvellä, niin sama pariskunta oli marsu pyyhkeen mutkassa myös tuolla kävelyllä. No, jos joku kulkee kissojensa kanssa, niin miksei joku voi lomailla marsu kainalossa. Jokainen elää tätä elämää omalla parhaaksi katsomallaan tavallaan. Kuvia ja juttua tulee lisää tästä hienosta alueesta aikanaan lisää.

Mukavaa Juhannuksen aikaa! :)

Soleil