Tämän loman viimeiset päivät: 11-14.6.2015
11.6.2015:
Tre Cimeä saattoi katsella myös kattoikkunan kautta.
 |
| Aamupalan jälkeen on aina aamupuuhastelut, järjestelyä ja siivousta. Tänään oli lakanoiden vaihtopäivä. Sain tuohon työhön tietysti innokkaita apulaisia mukaan, niinkuin aina. Päättäväisen näköiset kaverukset olivat sitä mieltä, että tämä on heidän valloitettu vuorensa. Mustat-Tytöt ihastelivat maisemia. |
Karavaanareilla vauhti oli melkoinen, mutta vielä vauhdikkaammin ne urheiluautot ja moottoripyörät alas vuorelta laskettelivat.
11.6.2015: ASUNTOAUTOLLA
AURONZOHÜTTELTÄ VAUHDIKAASTI ALAS
Tämä filmi on ehdottomasti parempi kuin ylösnousu. Tulee maisemat paremmin esille. Jotenkin tuota katsellessa mieleni valtaa automatkailun rentous, mukavuus ja suuri vapaus. Mutkan takaa avautuvat aina uudet maisemat ja itse saa päättää mitä teitä ajelee - maailma on vapaa ja teitä täynnä.
Jo tulomatkalla pysähdyimme kauniin Lago di Misurina järven rannalla pienessä Misurinan Alppi-kylässä.
Misurina-järvi sijaitsee 1754 metrin korkeudella.
Nyt vietimme aikaa kylässä muutaman tunnin. Käveltiin järvi ympäri ja käytiin kaupoissa. Täällä oli tullen mennen aasialaisiakin turisteja liikkeellä.
Istahdimme usein ihastelemaan järven ympärillä olevia vuoria. Jostain kahvilasta kuului tämäntyyppistä musiikkia, kansanmusiikkia, joka on Alppimaille tyypillistä, ei vain etelä-Tirolille. Jo ensimmäisenä Saksassa asumisen vuonna kovasti ihastuin tähän kansanmusiikin kauniineen joikumisineen. Tämä musiikki tuntuu kotoiselta, tuo vuoret mieleen ja hymyn huulille.
Tre Cime, jonka juurellla olimme vasta olleet ja vuori näytti taas aivan toiset kasvonsa.
Tuntui, että minunkin yskäni alkoi helpottamaan sillä järven ilmasto-olosuhteiden sanotaan olevan suotuisat niille joilla on hengitystieongelmia. ;)
Jatkoimme vähän matkaa ja pysähdyimme Lago di Landro/Dürrenseen rannalla. Ilma oli todella helteinen.
Tässä näkyvät Tre Cimen huiput ja tästä Rienztalin laaksosta pääsisi sille putoukselle, joka jäi näkemättä.
Menimme Lago Di Dobbiaco/Toblacher-järven rannalla olevalle, Camping Lago Di Dobbiacoon, alue oli rauhallisen mukava siisteineen huoltotiloineen.
Näkymä tontiltamme oli järvelle tämä. Pian tuohon alapuolelle tulivat suomalaiset karavaanarit, jotka ovat paluumatkalla Kroatiasta Suomeen. Mukava oli heidän kanssa jutella. Miehelle olimmekin tuttuja blogin kautta. Terveiset teille. :)
Ajamista tänään tuli ainoastaan 24 kilometriä.
12.6.2015:
Luontopuisto Drei Zinnen jaetaan Innichen, Sexten ja Toblachin alueisiin. Dobbiaco-järvi sijaitsee aivan kahden luonnonpuiston, Sextenien Dolomiittien ja Fanes-Senes-Braies rajalla.
Lähdimme pyöräilemään pientä loivaa ylämäkeä Cortinaan päin.
Kävimme katsomassa ensimmäisen maailmansodan sotilashautausmaata. Tänne oli haudattu 268 venäläistä, 147 serbialaista, 145 puolalaista, 121 unkarilaista, 45 romaanialaista, 7 slovenia- ja belgialaista sekä 114 tuntematonta sotilasta.
Paluumatkalla laskettelimme vauhdikkaasti leirintäalueen ohi Toblachen keskustaan.
Tässä Alppikylässä on asukkaita noin 3500 ja kylä sijaitsee 1256 metrin korkeudella. Minulla oli taas tunne, ettemme ole Italiassa. Iso osa Dolomiitin alueesta on kuulunut Italialle vasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen.
Pian kuitenkin tuli virkistävä iltapäiväsade tämän kylän tutustumisen riesaksi.
13.6.2015:
Ensimmäinen leirintäalue Caravan Park Sexten sijaitsi 1520 metrin korkeudessa, sen jälkeen vietimme kaksi yötä 2330 metrissä ja Toblacher See sijaitsee 1259 metrin korkeudessa. Tämä loma on korkeanpaikanleiri.
Lähdimme kävelylle ja pitkälle emme pääseet, kun vettä taas tuli taivaasta kaatamalla, mutta kahvikupposet juodessa se jo meni ohi.
Järveä kiertää luontopolku, jonka varrella on infotauluja alueen kasvistosta, eläimistä ja luonnosta.
Täällä voi keväisin ja syksyisin tavata harvinaisia muuttolintuja.
Järvi muodostuu sateen- ja lumensulamisvesistä.
Tässä eläinten pituushyppypaikka, johon oli merkattu, kuinka pitkälle hyppäävät hiiri, näätä, jänis, kettu, orava, metsäkauris ja gemssi. Pisimmälle hyppää gemssi seitsemän metrin loikaisullaan.
Tätä kaunisäänistä laulajaa oli pysähdyttävä kuuntelemaan.
Kuvan vasemmasta reunasta järven takaa näkee kuinka vuorilta valuvat vedet tekevät syviä ja rumia uomia luontoon tuoden mukana kiviä ja hiekkaa.
Tämäkin järvi on kaunis, mutta minua häiritsi järven länsipuolella menevä tie ja tässä vedessä näkyvä putki. Kyllä lomamme ensimmäisenä päivänä käymämme Pragser Wildsee oli kauniimpi järvi. Siellä oli luonnonrauha ja korkeat vuoret ympärillä.
 |
| En tiedä onko nuo kaksi kukkaa orkideoja. |
Tässä olemme järven alapuolella jokivarressa Orchidia-puistossa. Tiesitkö, että Euroopassa kasvaa 250 eri orkidealajia ja niistä 55 lajiketta kasvaa täällä etelä-Tirolin aluella. Minä en ainakaan tiennyt ja yllätys oli suuri, että lajikkeita on noin paljon. Saksalaisissa kodeissa ikkunalaudat ovat täynnä orkideoja. Mielellään itsekin laittaisin, mutta kukka on myrkyllinen joten meillä on vain yksi muovinen orkidea.
Täällä vuorimaissa joudutaan rakentamaan omat järjestelynsä sade ja lumien sulamisvesille. Kun suuret vesimassat kuljettavat mukanaan hiekkaa, kiviä ja puita. Leirintäalueella oli vuosia aiemmin ollut vedenpaisumus. Nyt alueen takana oli tämmöinen alue, jota ei muuten huomannut kuin puuaidasta jonka arvelin olevan eläinaitauksen. Tämä isohko monttu oli katseilta piilossa. Tähän tuli kahdesta eri paikasta vuorilta vesien muovaamat urat joita pitkin veden mukana tulee keväällä roinaa. Oli siiviläportti johon suurimmat jää. Näytti siltä, että tästä montusta käytiin myös tuota maaaineesta hakemassa muihin käyttötarkoituksiin. Päätien toisella puolella näytti olevan askelmahidasteet jotka kiviä keräävät.
Kaunista.
14.6.2015:
Söimme aamupalan ulkona ja kun olimme saaneet tavarat takatalliin ja markiisin rullattua pois, alkoi taas sade.
Ja tuota sadetta kesti koko Italian matkan.
Italiassa moottoritien maksupaikalla oli vähän ruuhkaa. Suurin osa autoista saksalaisia.
Näillä unkarilaisilla moottoripyöräilijöillä litimärät tennarit jalassa.
Itävallassa sade sitten loppui. Kotona aurinko paistoi ja oli lämmintä.
 |
| Tämmöistä rentoa vötkistelyä |
 |
| ja maailman menon katselua on karavaanarien elämä. |
Kiitän rakkaitani, Miestäni ja tätä meidän muuta karavaanari porukkaa oikein mukavasta reissusta! Olette parasta matkaseuraa matkallani. :)
Soleil
10 kommenttia:
Huh! Piti ihan mutkissa väistellä, kun tuota alasmenoa katseli! :)
Toblach kuulostaa tutulta, varmaan kerran Gardanmatkan retkellä käytiin sielläkin...pieni paikkakunta, jossa rakennukset itävaltalaistyylisiä?
Pikkuhiljaa olen tehnyt hankintoja elokuun reissua varten! Kunnon kävelykengät täytyisi vielä löytää ja "sisäänajaa".
Kiitos taas kuvista ja tunnelmista!
No, toivottavasti et tuolilta tipahtanut kun kyydissämme kuljit. :)
Kiitos Irmelin ja ole hyvä! :)
Pohjois-Italia ja etelä-Tirolin alue on aivan eri asia kuin Italia yleensä. Tuo alue on hyvin paljon kun Itävalta ja ripaus myös Alppi-Saksaa, taloineen, tapoineen ja ruokineen.
Tarkoitatko kävelykengillä vaelluskenkiä? Niihin kyllä kannattaa panostaa. Minulla on Hanwagin Tingri Ladyt jotka ovat tarkoitetut kevyeen vaellukseen. Ovat todella hyvät jalassa, mutta noilla tuntien kivikkokävelyissä jyrkemmissä rinteissä huomaa, että vielä paremmat olisi varmasti vaativampaan vaellukseen tarkoitetut jäykemmät vaelluskengät.
Oli taas mahdottoman paljon tuttuja paikkoja :) Mukava katsoa toisen kuvia ja lukea mielipiteitä paikoista, joissa itsekin on käynyt. Misurinalta tuli mieleen yksi vinkki, jos sellaisen uskaltaa antaa? Järveltä pääsee hissillä hüttelle nimeltä Rifugio Col de Varda. Sieltä lähtee mahdottoman hieno panoramatie, joka johtaa Rifugio Citta di Carpille. Ei ole pitkä matka ja korkeuseroakaan ei tainnut olla kuin noin 100m. Jos haluat tarkastaa kohteen niin postaus löytyy blogistamme heinäkuultä 2014 otsikolla Lago di Misurina. Vaan onhan tuolla noita upeita paikkoja katseltavaksi jopa ylitarjontaan saakka :)
Niin, se tuntuu jotenkin jännältä, kun näkee toisten kuvista itselle tuttuja paikkoja.
Totta kait saa antaa vinkkejä. Me olemme vuorilla kulkijana vasta aloittelijoita. :)
Misurina järven toisessa päässä oli pieni leirintäalue jonka olemassa olosta en edes tiennyt, kun sitä ei leirintäalueoppaissa ollut. Jos tuo hissi olisi ollut auki niin olisimme jääneet tuohon leirintäalueelle ainakin yhdeksi yöksi ja nousseet hissillä sinne ylös vaeltelemaan. Kiitos tuosta tiedosta, että sinne kannattaa mennä ja sieltä löytyy hieno panoraamatie. Olen nyt huonojen nettiyhteyksien päässä, mutta pitää myöhemmin katsoa tuota teidän heinäkuun 2014.
On ylitarjontaan saakka, mutta se on niin hyvä ongelma. :)
Moi! Ihan tavallisen hyviä kävelykenkiä kaupunkikävelyille...ja joilla voisi poiketa vaikka pienelle polullekin välillä - tyyliiin Ecco tms.etsiskelen. Reissun päällä Iltasin tulee kierreltyä kaupungilla ja siihenkin tarvitsis kunnon vermeet väsyneille jaloille :)
P.S. Joo, noita Hanwagin kenkiä oon käyny kansa kattelemassa, Tatra Wide Lady vois olla sitten hankinta siitä eka eläkkeestä! :) Liekö ne miten kolhut käytössä, ainakin sellasen käsityksen oon saanut, että sopii keveämmille patikkareissuille?!
Hyvä kenkä eri tilanteisiin on tärkeä asia. Tykkäisin niin kulkea enemmän korkokengissä, mutta selkäni ei niistä tykkää. Saksaan muutettua aika pian löysin Riekerin kenkämerkin jossa on hyvin moneen tarkoitukseen kenkiä ja juuri leveämmällä lestillä. Ei kylläkään vaellukseen. Suomessakin noita kenkiä näyttää olevan jonkin verran, mutta kalliimpia kuin Saksassa.
Ihana, sitten eka eläkkeestä, mutta sehän on jo pian. :) Tatra Wide Lady on varmasti hyvä kenkä. Sen on B-luokan kenkä ja hyvä jo vaativaankin vaellukseen. Varmasti hyvä hankinta.
Omat nykyiset ovat heti jalassa olleen hyvät, eikä tämän reissun 11m kävelyllä mitään ongelmaa ollut, kun kävely oli polkua. Mutta silloin kun on kävelty kivikossa niin tulee puutumista varpaisiin, se voi kyllä johtua selästänikin, niin olen ajatellut että jäykempi kenkä olisi parempi kivipoluille. Itse olen katsonut B-C luokan Alaska Wide Ladya.
Nuo minun nykyiset eivät ole kolhut jalassa ja mitä olen sitten noita Alaska Wide Ladyä käyttänyt se tuntuu kolhulta kyllä, josta syystä en ole vielä uskaltanut niitä hankkia. Urheilukaupassa kun on ollut kivikkomaasto missä niitä testata, niin siinä ne on kyllä tuntuneet hyviltä. Tuohon kolhouteen kyllä varmasti pian tottuu ja jalka tykkää. Kumpiakin näkyy ihmisillä olevan ihan tuolla Alppiniityllä.
Aivan upea tuo ensimmäinen kuva, johon vuoret heijastuvat järveen! Komiat on maisemat taas!
Hei Nomadish, kiitos! :)
Kyllä tämän reissun komeimmat maisemat ovat tuolla toisessa osassa ja valokuvaelokuvassa, TRE CIME DI LAVAREDON SATUMAASSA, kivistä ja karua maisemaa, lunta ja se pilvinen ilma teki maisemista aivan upean satumaisen. Ja olihan se mahtava kokemus viettää 2330 metrissä kaksi päivää. Ei koskaan ole yövytty noin korkealla. Riesana oli vain minun flunssa. Mielestäni yksi kaunein järvi Alpeilla on Pragser Wildsee, josta kuvia ensimmäisessä osassa. :)
Lähetä kommentti