sunnuntai 13. syyskuuta 2015

4-6.9.2015: KUVIA LINNASTA, APINOISTA JA VANHASTA KAUPUNGISTA

Yli 200 apinan kanssa 20 hehtaarin aitauksessa.

Kuvat Heiligenbergin keskustasta.

Ajelimme perjantai-iltana vajaan kolmen tuhannen asukkaan Heiligenbergiin ja menimme stellplatzille yöksi, jossa olemme joskus aiemminkin yöpyneet. Rauhallinen paikka ja hinta viisi euroa. Miedän lisäksi yöpymässä oli vain toinen saksalainen mökkiauto ja yksi tsekkiläinen.
Heiligenberg sijaitsee 700-800 metrin korkeudella, joten tästä on hyvällä ilmalla hyvät näkymät Bodenseelle ja Alpeille, terassinäkymät.

Aamukävely tehtiin kylille. Tässäkin kylässä on myös oma linnansa, Schloss Heiligenberg. Linnassa sanotaan olevan yksi Saksan hienoimmista renessanssiaikaisista saleista. 1200-luvulla on ensimmäiset rakennukset tähän kylään rakennettu. Nykyisin linnan omistaa Fürstenbergin Prinssi. Meidän oli aikomus käydä katsomassa linnaa, mutta linna olikin suljettu poikkeuksellisesti 2-8.9., joten tuon salin näkeminen jäi toiseen kertaan.

Sveitsin kilvissä oleva auto meni linnaan.

Tässä lähistöllä on vielä näyttävämpi kokonaisuus rakennuksineen ja puutarhoineen, Kloster und Schloss Salem. Olemmekin kahtena ensimmäisenä täällä asumisen vuotena käyneet Salemissa, joten jätettiin nyt tämä väliin.

Ihmeteltävää riittää meille maalaisille. Olemme olleet täysin tietämättömiä täällä lähistöllä olevasta apinavuoresta, Affenberg Salemista, kunnes vähän aikaa sitten sain tämän tietoon. Kiitos! Apinathan piti nähdä pian, sillä rakastan suuresti katsella heidän touhuilua.
Affenberg Salemin alueen ulkopuolella olevien piharakennuksien katoilla oli haikarat pesimispuuhissa.
Alueella mennään ensin puistoon jossa on lintulampi. Yli kaksisataa apinaa ovat alueen sisällä omassa 20 hehtaarin aitauksessa. Tuohon aitaukseen mennessä kerrotiin turvallisuus ohjeet, apinoita ei saa silittää, ei saa mennä metriä lähemmäs, alle kuusi vuotiaita lapsia pitää aikuisen pitää kädestä sekä omasta käsilaukusta kannattaa pitää huoli. Alueen läpi kulkee 600 metrin kävelyreitti jonka saa kävijät itsekseen omaa tahtia kulkea. 

Alueelle mennessä sai kourallisen apinoille erityisesti valmistettuja popcorneja.

Ei pitkälle tarvinnut kävellä, kun näitä magotti- eli berberiapinoita istuskeli aidan kaiteilla, kaksi söi maassa.

Berberiapinat ovat uhanalainen laji. Näitä elää Algeriassa ja Marokossa noin 10 tuhatta sekä Euroopassa Gibraltarin niemellä noin 200 yksilön lauma.

Apinavuoren henkilökuntaa oli reitin varrella tiheään.

Syötin suosikkiapinoille matkan varrella popcornit. Olin ajatellut apinan ottavan nopeasti ja vähän niin kuin varkain ihmisen kädestä herkkupalansa, mutta se ottikin hyvin rauhallisesti.

Lämmin käsien kosketus.


Apinat eivät tulleet kerjäämään popcorneja. Kaikessa rauhassa vain istuskelivat ja ainoastaan silloin, kun ihminen ojensi kätensä ja se näki siinä olevan popcornin otti rauhallisesti sen siitä suuhunsa.



Apinoita, kun katseli näin läheltä, silmästä silmään, huomasi hyvin niiden olevan aivan erinäköisiä. Tämä näytti vanhalta-herralta.

Uhanalainen tämä laji on metsienhakkuiden ja metsästyksen takia. Vuosittain satoja poikasia myydään myös lemmikeiksi ja sirkuksiin.

Perhe onnea. Taustalla oleva näytti vanhalta tai sitten oli vain karvanlähtö aika.

Magotti apinat ovat noin 70cm pituisia ja 8-10 kilon painoisia. Tämä oli kyllä suuremman kokoinen. Istuskeli kuin isännät konsanaan penkillä ja katseli  ympärillä olevaa elämänmenoa.

Minulla on niin hyviä kuvia, kun Mieheni istahti tämän viereen, mutta en ole saanut lupaa kuvien julkaisuun.

Näin leikattuna nämä ei ole alkuperäisiin verrattuna olenkaan niin hyviä.

Ystävykset katselevat toisiaan ja välillä kameraani. Ihana rauhallinen hetki.

Viellä yksi, nam.

Täällä puussa riitti vipinää, kun kaksi pientä poikasta ja vähän isompi mennä viipotti vauhdilla.

Välillä käytiin emon nisillä ruokailemassa, että jaksettiin heittää oksalla kuperkeikkaa.

Tämä 20 hehtaarin metsäalue on apinoille melkein kuin he eläisivät luonnossa vapaana. Apinoita näkyi korkealla puissa reitin varrella. Jotkut juoksivat, hyppelivät ja ääntelivät kauempana metsässä.

Reitin varrella oli noin viitisenkymmentä kaikista yli kahdestasadasta apinasta.

Päivän aikana on muutamia syöntinäytöksiä. Tähän tuli vain noin kymmenkunta apinaa.



Tarkkaa hommaa tämä välipalan syöminen.

Syömistä jatkaa kivellä emo jolla poikanen roikuu selässä.

Ihastuttava.

Uros parittelee useiden naaraiden kanssa eli poikasten isistä ei ole tietoa, mutta uroksella on aina suosikki lapsensa.

Tämä tuli järsimään jotain kuoria meistä parin metrin päähän.


Vieressämme olevalla tytöllä oli popcorneja vielä kädessä ja tämä apina tuli niitä syömään.









Berberiapinoista opastauluja apinoiden alueen ulkopuolella. Tämä apinavuori oli ehdottomasti kokemisen ja näkemisen arvoinen paikka. Se, että sai olla yksi apina itsekin siellä aitauksessa ja nähdä niin läheltä näitä viehättäviä elukoita.


Täällä lintulammessa oli vesi sameaa ja paljon suuria karppeja.

Hanhet ja muut linnut pitivät kovaa meteliä.

Tässä oltiin kauriiden aitauksessa.



Ajelimme ihanaan pikku kaupunkiin Meersburgiin. Tämä kaupunki on ehdoton suosikkin Bodenseen rannalla. Stellplatzeilla ei ollut mökkiautolle paikkaa, joten ajelimme järvenrantaa länteen ja Überlingen kaupungin kupeessa olevalle Camping Überlingeniin. Leiriydyimme ja tottakai pian alkoi satamaan. Sateen loputtua lähdimme kolmisen kilometrin päässä olevaan keskustaan, vanhaankaupunkiin, kävelylle. Überlingenissa on reilut 21 tuhatta asukasta ja kaupungista löytyy ensimmäinen merkintä jo vuodelta 770. Eli tämä kaupunki on vanhempi kuin Lindau. Kaupungista löytyy myös kylpylä, niin kuin useasta saksalaisesta kaupungista.
Muistimme kuinka ensimmäisenä tai toisena täällä asumisen vuotena olimme käyneet täällä ajelulla johonkin ohimennessä. Kaupungissa oli tuolloin paljon ihmisiä liikkeellä ja emme löytäneet tuolloin mökkiautollemme parkkipaikkaa. Puhuimme jo tuolloin, että kaupunki näytti erittäin mukavalta ja täällä pitää tulla käymään, mutta tuo oli aivan unohtunut.

Laitan kuvia kaupungista esille näin. Ohjelma pienensi omapäisesti kuvien koon ja kuvien laatu kärsi.
Kaupunki taloineen ja katuineen oli erittäin mukava saksalainen vanhakaupunki.


Heiligenbergissä lauantaiaamuna kävelyllä huomasimme mainoksia Ravensburgissa viikonloppuna olevista autonäyttelyistä, motoMarkt. Miestäni nuo tietysti kiinnostivat, enkä asiaa itsekään vastustanut, että sunnuntaina kävisimme katsomassa mitä siellä näkyy. Kun on käynyt, Mieheni kahdesti, näillä Stuttgartin Retro Classics-messuilla, niin noiden jälkeen tämmöiset messut tuntuivat vaatimattomilta, oli Miehenikin mielipide.

Kun saavuimme Ravensburgiin vettä vähän tihrutti. Messukeskuksessa oli pihallakin muutamia autoja ja traktoreita. Tässä muutama autokuva sitten Miehille. :)

Tämä vanha Bemari oli pihan vanhin auto ja kaunotar, johon ei saanut edes koskea.

Ulkona oli monta ruokakojua ja sisällä muutamia rompemyyjiä.

Mitähän nämä autot ja Saabbi täällä tekee?
Opel Kadett D, vuodelta 1979, museokilvissä, ajettu tällä orginaalilla vain 25 tuhatta kilometriä ja hinta 5400.


Hienoja nämä ovat.


Vanhoja, mutta hyväkuntoisia "kotteroita".


Tämä Mersu oli ehdoton sisätilan komistus.

Mercedes-Benz, 190 SL, vuodelta 1959, ajettu 29.500km ja hinta 139 tuhatta.


Parkkipaikan kaunistus tämä hybridiauto. Hintaa tällä i8:lla on Saksassa uutena 130 tuhatta euroa ja Suomessa vähän käytettynä 180 tuhatta.


Elävien pehmolelujen lisäksi mökkiautomme tuli yksi matkalainen apinavuorelta lisää.


Mukava viikonloppu, kiitos!

Soleil

2 kommenttia:

Jaaskarit kirjoitti...

Hei taas! Syksy on koittanut ainakin tänne ja kesän hienot vaellusreissut ovat enää muisto vain:) Eteenpäin on kuitenkin katsottava ja siihen liittyen tuli mieleen kysymys: Onko Bayrischzell tuttu paikka teille millään tavalla? Olemme tässä pohtineet ensimmäistä talvimatkaa Alppien kupeeseen, mutta aika on rajallinen eikä Itävallan puolelle oikein ehdi. Sitten katselimme Baijerin aluetta ja törmäsimme tuohon. Kyseessä on joulunaika, joten vaihtoehtoja ei taida olla hirveästi eli olemme aika myöhään liikkeellä. No, kuitenkin ajattelimme kysyä jos vaikka olisitte ajelleet Bayrischzell-nimien paikan nurkilla, että jäikö jotain mieleen? Mukavaa syksyn jatkoa:)!

Soleil kirjoitti...

Hei Jaaskarit!
Kyllä koti-Saksassa tuli jo syksyn tuntua, jo aikaisin syyskuussa.
Olemme 2012 tammikuussa ajelleet Bayrischzellin kautta katsomaan Bischofshofenin mäkihyppykisoja. Tuolla reissulla oli tarkoitus jatkaa matkaa pitemmällekin, mutta vuorilla tuli monta metriä lunta parissa päivässä, joten palasimme. Bayrischzellistä ei ole jäänyt mitään muistikuvia. Katselin netistä kuvia paikasta. Vuoret eivät ole kovin korkeita, mutta ylhäällä näyttää kivan näköiseltä. Jos olette laskettelemaan menossa, niin näyttäisi rinteet olevan tuhannen ja tuhannenviiden sadan metrin korkeudella ja paljon rinteitä. Paikka varmasti voittaa Suomi rinteet. Me ei lasketella, joten ei tiedetä noista laskettelupaikoista. Monesti ohi ajaessa vain totean, että tuokin voittaa Rukan rinteet. Olen lasketellut ennen selkäleikkausta. Bayrischzell voisi olla aivan kiva paikka viettää Joulun aika. Ehkäpä rauhallisempi kuin Garmisch-Partenkirchenin ja Oberstdorfin seudut.
Olemme kahtena Joulun aikaan käyneet vuorilla ja kaksi Joulua on vietetty Espanjassa. Toisena Jouluna oli vuorilla pilvistä, mutta toisena paistoi aurinko. Ilma oli lämmön puolella, kuin huutikuussa pohjois-Suomessa.
Varmasti lomapaikat täyttyvät nopeasti, kun koululaisilla on lomaa ja vanhemmat myös Joulun aikaan pitävät lomia. Mukavia lomasuunnitelmien tekemisiä sinne! Meillä on reilusti vielä lomia pitämättä tälle vuodelle. Vähän harmittaa, kun niitä jäi näin loppuvuoteen. Meidän vuoriloma hienossa paikassa Sveitsissä vaihtui nyt järvilomaan. Terveiset täältä järven rannalta Italiasta!:)