KILPAILUTUNNELMAA KOTIKYLÄSSÄ

Oli eräs viikonloppu heinäkuussa, kun kotimme ohi pyöräili satoja kilpailijoita. Kuvat ovat olleet jo pitkään valmiina luonnoksena, joten on jo aika tämäkin muisto tallentaa tänne.


Kotikylämme saapuessa kilpailijat otetiin vastaan hurjin rummutuksin.

Heinäkuussa olivat pihlajanmarjat jo punaisina.

Ensin tulivat reitin tarkastajat moottoripyörillä ja autoilla. Yksi kotimäkeemme jätetty auto aiheutti poliisille vaivaa, eikä omistajaa löytynyt vaikka lähitaloista käytiin kyselemässä kenen auto tämä on. Viikolla oli tullut jokaiseen postilaatikkoon kirje kilpailusta, suljetuista teistä ja siitä kuinka kilpailureitille ei saa autoja jättää. Ennen kilpailijoiden tuloa muutama kyläläinen ajoi mäen ylös polkupyörällä saaden hurjaa iloista kannustusta osakseen ja hauskaa oli kaikilla.

Kilpailijoiden kannustaminen oli ihailtavaa, taputettiin ja huudettiin kannustushuutoja. Eniten huudettiin sille jolla näytti mäen nouseminen raskaalta. Suomalaisena tuollaista riemuitsemista ei vaan osaa, vaikka kuinka haluaisikin.

Kaikille kilpailijoille ei menestyminen ollut tärkeintä. Tavallinen pyörä ja reppu selässä, niin kuin sunnuntaipyöräilyllä olisi ollut. Olikohan eväät repussa? Tärkeintähän on osallistuminen. 

Yhdestä haaveesta vähän. Mehän emme ole tulleet täällä Saksassa vain käymään, asumaan vain tietyn aikaa, vaan heti alusta asti tulimme jäädäksemme. Olemme lähes alusta asti haaveilleet omasta pienestä saksalaisesta talosta, noin 100 neliöisestä ja aivan pienestä pihasta. Suuri piha on jo 500 neliöinen, jollaista ei karavaanarit riesakseen halua. Tuon haaveen toteutuminen on osoittanut vaikeaksi monestakin syystä. Täällä asuntoja ja taloja tulee myytäväksi hyvin vähän. Saksalainen on yleensä kotipaikkarakas ja ilmeisesti täällä erotaankin suhteellisen vähän, joten käsitykseni mukaan tarjonta on pientä näistä syistä. Saksalaiset asuvat Suomeen verrattuna suuremmissa taloissa ja asunnoissa. On yhden perheen taloja, mutta myös paljon 2-4 perheen. Rivitalojakin on ja niissä minua viehättää se, että täällä jokainen saa maalata oman puolensa mieleisensä väriseksi tai laittaa ikkunat, ulko-ovet, parvekkeet ja ulkokuorenkin haluamansa laiseksi. Se on viihtyisän näköistä. On kerrostalojakin, mutta sellaiseen emme kotia halua ainakaan tässä vaihessa elämäämme.

Jos vertaan Suomeen, asumiskustannukset täällä ovat halvemmat, mutta talojen ja asuntojen hinnat kalliimpia. Eikä kooltaan ja hinnaltaan sopivaa ole vielä kotikylästämme löytynyt. Pari rivitaloakotia on ollut harkinnassa, mutta ne eivät ole tuntuneet kodilta. Aina, kun katselemme vähän kauempaa tulee tunne ettemme halua tästä rakkaasta kotikylästä lähteä mihinkään. Jo 30 kilometrin päässä hintataso olisi halvempi. Vanhemman talon projektikin hetkittäin kiinnostaa, mietimme olisko meistä moiseen. Viime viikolla sitten vähän innostuin. Muutaman kilometrin päässä olisi pikkutalo myytävänä, hinta ja kokokin ok. Talo oli 10 vuoden sisällä sisältä täysin lämmityksiä ja ikkunoita myöten remontoitu. Ainoastaan ulkoapäin ei. Kun ajelimme tuota katsomaan niin taas tuli se tuttu tunne kummallekin, ettemme me rakkaasta kotikylästä halua minnekään lähteä. Onneksi talo oli huonolla paikalla, joka selitti hintatasoakin. Talo oli niin jyrkässä rinteessä ettei tieltä edes taloa nähnyt, pihaan ei päässyt autolla, yksi autotalli oli tien toisella puolella ja alapuolella taloa isohko käytössä oleva maatila josta pienelle rehevälle noin 300 neliön tontille varmasti tuli tuoksuja, ainakin aika ajoin. Tuon sai unohtaa noista syistä heti. Unelmoiden, haaveillen ja suunnitellen on kuitenkin paljon mukavampi elää. Eikä kukaan halua rakkaimmasta paikasta, kotikylästä mihinkään lähteä.

Porukalla on nautittu helteisestä kesästä.

Ilmat ovat suureksi harmiksemme viilentyneet. Yöllä jopa on ollut alle kymmenen lämmintä. Kissatkaan eivät ole päivällä pilvisellä ilmalla ja alle kahdenkymmeneen asteen lämmössä parvekkeella pitkään viihtyneet, mutta kun aurinko paistaa haluavat heti nauttimaan lämmöstä. Ennusteiden mukaan ilmojen luvataan lämpenevän, aivan 28 asteen kelejä tänne etelä-Saksaan, niin kuin syyskussa kuuluukin vielä olla. Koululaisilla alkaa koulut ensi viikolla. Vuorilla on jo satanut ensilumet, parikymmentä senttiä.

Toinen suuri haave on myös mielessä, loma ja lomat! Saa nähdä milloin ehdimme kiireiltämme noita pitämään, jospa kuitenkin jossakin välissä ja tänä vuonna.

Seuraavaksi kuitenkin ihania apinakuvia ja Miehille muutama autokuva.

Toivottelen kaikille kaikenlaista hyvää ja mukavaa, ajatuksia ja tekemisiä, parasta loppu kesää ja syksyä!


Soleil