Neandertalinihmiset ja mammutit elivät täällä 50.000-70.000 vuotta sitten.
Sunnuntaiajelulla pysähdyimme helteisessä säässä, 32-35 asteessa, sunnuntaikävelylle Lonetalin laaksoon. Tällä Neandertalerwegin reitillä on pituutta 11.6 kilometriä.
Tämä aluehan kuuluu Schwäbische Albin alueeseen. Tällä ylänköalueella on tippukiviluolien lisäksi paljon tavallisia luolia, jotka pitävät uumenissaan muistoja, jopa paljon ennen ihmisen elämää. Tässä hyvät sivut, GeoPark Schwäbische Alb.
Muitakin oli kävelyllä, vaikka kuvissa ei näykään, pyöräilijöitä enemmän. Lähdimme seuraamaan luolamiehen opastamaa reittiä, Neandertalerwegiä, hänen jalanjäljille.
Sillan alta meni Lone-puro. Tämä vähävesinen puro oli kuukausien hellesäässä kuivanut tyhjäksi. 200 miljoonaa vuotta sitten täällä Lonetalissakin oli trooppinen Jurassic-meri.
Hohlensteinin luolat
Bärenhöle on 89 metriä pitkä luola.
Täältä karhuluolasta on löytynyt 1800-luvulla paljon karhunluita.
Kleine Scheuer -luola.
Stadel on 69 metrin pituinen luola.
Täältä luolasta on löytynyt ennen toista maailmasotaa norsunluuhun kaiverrettu Löwenmensch-leijonaihminen ja neandertalilaisen ihmisen reisiluun palanen. Löwenmensch-leijonaihminen on ollut 35-40 000 tuhatta vuotta vanha.
 |
| Kuva kopioitu Wikipedian sivulta Löwenmensch. |
Kävelimme tämän reilun yhdentoista kilometrin matkalla monenlaisissa metsissä ja peltojen reunoilla.
Tämä lehtikuja oli romanttinen. Puista ja luonnosta näki kuivuuden tehneen tehtävänsä, lehtiä tippui maahan ja lehdet lupsottivat täälläkin.
Korkealla puussa oli iso linnunpönttö, jonka pesäaukko oli arviolta 15-20cm halkaisijaltaan. Minkähän linnun kotimökki tämä sitten olikaan.
Jyrkästi laskeuduttiin alas seuraavalle luolalle.
Bocksteinhöhlen luola on toiminut neandertalinihmisten suojana. Täältä on löytynyt kaivauksissa yli 8000 vuotta vanhat lapsen ja naisen luurangot. Paljon myös eri eläinten luita, esim. karhujen, luolaleijonien, hyeenoiden, mammuttien, sarvikuonojen ja villihevosten.
Kyllä se kivi siinä pysyy.
Kaukana joku ajeli hevoskärryjen kanssa.
Tässä nuotiopaikan läheisyydessä oli roomalaiset muurin jäänteet.
Vähän epäselväksi jäi missä ne olivat, kun ei ollut mitään kylttejä missään.
Aika usein sunnuntaina näkee tällaisen näyn, että ollaan sunnuntaiajelulla entisaikojen malliin.
Kesäkuun lopussa ja heinäkuun alussa on ensimmäiset viljat puitu. Tähän on jo uusi kylvös laitettu.
Kauas kaukaisuuteen näkymää.
Täällä aina peltoaukeamien laidoilla metsän reunassa on näitä tähystysmajoja. Tämänkin reitin varrella oli jotain 20-30 erilaista.
Käpyjä oli runsaasti kuusissa.
Hauskan näköinen puumatto metsässä.
Tultiin pitkän metsäretin jälkeen viimein ihmisten ilmoille. Peltoaukeaman takana Stetten ob Lontalin pikkukylä, joka kuuluu Niederstotzingenin kaupunkiin.
Täällä pienessä kylässä on tietysti oma linnansa, Schloss Stetten ob Lontal. Tämä renesanssityylinen linna on rakennettu 1646. Linna on ollut vuodesta 1976 yksityisomistuksessa, eikä ole avoin yleisölle.
Joka kylässä on aina oma kirkko, tässä kylässä Maria-Himmelfahrt Stetten
Alttarin takana pieni muistokappeli.
Sepän talo
Syksyllä 2011 ohikulkumatkalla kävimme kukkulalla olevalla luolalla, Vogelherdhöhlellä, nyt luolalle ei päässyt kuin, ARCHÄOPARK VOGELHERD, arkeologisen teemapuiston kautta opastetulla kierroksella. Varmasti mielenkiintoinen paikka ja aikamatka kymmenien jopa satojamiljoonia vuosia taaksepäin.
Jaloissamme tuntui vähän raskaalta tämä hellekävely, olimme hikisiäkin joten jätimme käymättä. Kukkulan ohi kävellessä, jossa Vogelherd-luola on, kuului sellaisia ääniä, että siellä taidettiin metsästää oikeasti mammutteja ;)
Keväällä kävimme Eselsburger Talissa, jonne on tästä matkaa vain 6.4 kilometriä.
Olikohan tänä viikonloppuna tämän kesän viimeiset yli 30 asteen kelit?
Mukava oli tämä kävelyretki, vaikka hellesää tekikin vähän raskaan tuntuisen, oman rakkaan luola-Mieheni kanssa!
Mukava oli tämä kävelyretki, vaikka hellesää tekikin vähän raskaan tuntuisen, oman rakkaan luola-Mieheni kanssa!
Soleil
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti