30.1.2016: HOHER IFENIN JUURELLA

Meidän ensimmäinen talvivaellus kahden kilometrin korkeudessa lumisessa ihmemaassa.

Immenstadtin jälkeen liikenne alkoi vähän ruuhkautua.

Olen onnellinen ja kiitollinen niin monesta asiasta, mutta sää on asia, josta en aina voi kyllä iloita. Ihmettelen miten se voikaan olla niin, että viikolla aurinko porottaa, mutta viikonlopuksi tulee pilvistä ja sateista. Se menee niin usein näin, varsinkin alkuvuodesta ja tämä pilaa liian usein meidän suunnitelmia. No tämä ongelma on kuitenkin täällä sama kaikille.

Katselimme taas tulevia ennusteita. Halusimme lähteä viikonloppureissulle mökkiautolla, mutta ei se niin mukavaa ole talvella lähteä sateessa. Sade jos tulee lumena, niin sitä voi tulla paljon. Nyt oli onnekasta, kun perjantaille ja sunnuntaille ennusti sadetta, mutta lauantaille sinistä taivasta. Päätimme lähteä lauantaiaamusta pikkuautolla päiväretkelle.

Oberstdorfin vuoret näkyvät mukavasti edessä.

Niin kovin mielelläni hiihtäisin ja laskettelisin. Täällähän olisi tuohon niin upeat puitteet, mutta en uskalla selkäni takia. Nautitusta hiihtoretkestä merenjäällä kevätauringossa jääneet kuukausien kärsimysmuistot vuosien takaa eivät saa minua enää nousemaan suksille, vaikka tuota harrastusta niin rakastaisinkin. Nykytilannekin on se, että oireista päätellen selässäni on ykkös- tai kakkosvälissä pullistuma, joka messukävelyllä vähän paheni. Parasta lääkettä kuitenkin on kävely epätasaisella alustalla vuorilla näihin ongelmiin, jotka estävät niin monia mukavia asioita tekemästä.

Olin kuullut, että täällä on talvivaellusreittejä vuorillakin. Vasta alkuvuodesta olen tuota asiaa alkanut tutkimaan. Näiltä sivuilta katselin Winterwandern - talvivaellusreittejä. Reittejä löytyy aina myös lisää alueen omilta sivuilta, esim. tässä Oberstdorfista ja Kleinwalsertalista. Osa kulkee pelloilla, matalalla laaksossa ja metsässä, mutta löytyy myös reittejä tuhannen metrin nousukorkeudella vuorille. Lisäksi on omia reittejä kelkkailuun. Täällä harrastetaan vuorilta alaslaskemista puukelkoilla. On mm. umpihankihiihtoreittejä, lumikengillä kuljettavia reittejä, maastohiihtoreittejä, jääkiipeilyä, vapaalaskureittejä, perinteisiä maastohiihtoreittejä ja tietysti sitten paljon vuorenrinteillä laskettelukeskuksia tavalliseen lasketteluun, joiden ohessa on sitten tätä muutakin, mm. talvivaellus- ja kelkkareittejä. Täällä ihmiset ulkoilee mielestäni erittäin paljon ja siihen on tehty hyvät puitteet.

Saksasta ja Oberstdorfista tie 19 jatkuu tienä 201 Itävallan puolelle. Tämä 13 kilometriä pitkä tie kulkee laaksossa ja on umpikuja, josta ei pääse muualle Itävaltaan. Oberstdorfista Baadiin on Kleinwalsertal -laakso.

Tien varrella on mm. kylät Riezlern, Hirschegg, Mittelberg ja Baad, jotka sijaitsevat reilun kilometrin korkeudella. Tällä alueella on myös saksalainen postinumero. Ennen euro-aikaa täällä kävi valuuttana myös Saksan markka.

Tämän tien lähellä ja lähikylissä on paljon laskettelukeskuksia, niin kuin kyllä on koko Alppien alueella. Tämäkin alue antaa mahtavat puitteet kesät-talvet ulkoiluun hienoissa vuorimaisemissa.

Me olemme useat kerrat käyneet täällä Kleinwalsertalissa. Täältä blogista ei taida kuin tämä yksi juttu tältä alueelta löytyä.

Katselin karttaa ja talvivaellusreittejä Oberstdorfin alueelta. Untere See-Alpe reitti Oberstdorfissa Nebelhornin rinteillä kiinnosti, mutta tuolla päin me kesällä kävimme. Meillä oli aamulla lähtiessä useimpiakin reittejä mielessä, jos ilma olisi ollut pilvisempi, mutta auringon porottaessa suuntasimme Kleinwalsertaliin.

Kauniisti ja mielestäni niin dolomiittimaisesti kaukana näkyy Hoher Ifen-vuori.

Riezlernin laskettelukylä urheilukauppoineen ja hotelleineen. Kylät ovat aina talvisin laskettelijoita täynnä ja kesällä vaeltajia. Nytkin bussipysäkit olivat täynnä rinteille meneviä laskettelijoita.

Breitach-joen ylityksen jälkeen käännyimme päätieltä pienemmälle tielle ja Hoher Ifen -vuorelle päin.

Karavaanari ja linja-auto tien tukkona.

Hyvin mahtuivat kohtaamaan.

Lumi sulaa auringon paistaessa.

Täällä oli jo muitakin. Parkkimaksu kolme euroa, joka maksettiin liikenteenohjaajalle.

Ja muutaman minuutin kuluttua kengän vaihdon jälkeen oli jo parkkipaikka täynnä. Tästä oli hisseille matkaa noin 800 metriä.

Ja lähempänä hissejä oli vielä enemmän autoja.

Tämä laskettelukeskus on pieni. Ifenbahn 1280 metristä noustaan kahdella eri hissillä 2030 metriin. Pisin rinne on reilut neljä kilometriä pitkä.

Kun taas katsoo tätä kuvaa, niin kuvissa jää maisemat aina latteaksi, mutta niin ne jäävät paikanpäälläkin alhaalta katsellessa. Vaikka onhan tämä paljon suurempi kuin Ruka. Ensimmäisestä pitkästä hissistä näkyy vain osa.

Hissijonoa oli jonkin verran, 15 minuutin jonotuksen verran, samoin toisella hissillä. Kävelijät, joita oli aika paljon, ohjattiin täällä alhaalla hissikopin luona eri kaistalle. Täällä oli avohissit, joita oli vaijerissa tiheään ja hissit kulkivat paljon nopeammin mitä Suomessa.

Kengurukin menossa lepakkoystävänsä kanssa laskemaan.

Hoher Ifen-vuori on Allgäuer Alppi -alueen korkein vuori 2228 metrillä. Eipä olisi ollenkaan huono ajatus kesällä vuori valloittaa. Aika jyrkkä on kyllä ylösnousu ylängölle.

 Viisi vuotta asuttu täällä ja nyt vasta talvella hissillä ensimmäisen kerran menimme vuorille ja ensimmäiselle talvivaellukselle. Jo oli aikakin tämä elämys ihanuus kokea.

Tässä kartassa on lyhyempi reitti. Me kiersimme 3 ja 5 kilometrin reiteistä pidemmän eli ylhäällä tuli 5,9 kilometriä tallustelua, kun kävimme Hahnenköpflenin huipun ristillä 2085 metrissä mutkan. Jotenkin tuntui kävely raskaalta. Luminen kävelyväylä vähän antoi periksi jalan alla, joka vaikutti varmaan vähän, oli raskaampi kävellä kuin kesällä. Emmehän myös olleet pitkään aikaan kävelleet kahden kilometrin korkeudella ohuemmassa ilmassa.

Istuimme ja katselimme maisemia sekä lumikengillä kävelijöitä ja niitä jotka kulki vapailla lumilla laskettelusuksilla. Ihmettelin aluksi miten ne nousee jyrkää rinnettä sukset jalassa ylös niin ketterästi eivätkä sukset lipsu. Asia pian selvisi, ottivat suksien pohjasta tarramaisen kangaspohjan pois. Lisäksi laskettelusuksien siteiden takaosan käänsivät toiseen asentoon. Noustessa kanta oli irti, kun laskiessa alas rinteitä kiinni. Jotkut, yksi koirakin, kulkivat etukautta jyrkästä Hoher Ifen-vuoren huipulle asti. Tuo kyllä näytti vähän hurjalta.

Loppumatkasta kävelyä aurinko meni pilveen. Onneksi myöhemmin, kuin mitä sääennusteet lupasivat. Ilma oli lämmin auringon paistaessa, muutama aste plussan puolella. Auringon mentyä pilveen kylmeni ja tuli puuskatuulia. Kävelyn jälkeen menimme syömään keitot ja juomaan kahvit. Kun hissillä lähdimme laskeutumaan alas, alashan ei kävelyreittiä edes mennyt, aurinko tuli mukavasti aivan niinkuin lahjana esiin lämmittämään ja sai maisemat taas ympärillä loistamaan ilta-auringossa. Hissit menivät neljältä kiinni eikä ylösnousijoita enää montaa ollut. Huomioitavaa oli, että lähes jokaisella täällä oli päässä kypärä, n.95%:lla, ja ne joilla ei ollut, olivat vanhempia miehiä.

Kartta kopioitu näiltä sivuilta.

Olen aina sanonut, että vuoret ovat kauneimmillaan lumisina, niin se on vaikken lumesta niin tykkääkään. Näitä haluaa kokea lisää, niin paljon ilon ja positiivisen ajatuksen hetkiä tästä sai.

Taustamusikkina Can You Feel It/ Tunnetko sen.

Kyllä tunnen sen, vuorten, lumen tuoman kauneuden ja arvaamattomuuden, suuren rakkauden ympärilläni. Niin paljon kaunista ja hyvää. Tunnen myös musiikista tulevan tuulen ohi kiitävän äänen ja lumen kimellyksen.

Kiitos jälleen näille maisemille ja tallustelukaverilleni, Miehelleni!

Kun YouTubeen lataa filmin, se itse valitsee filmistä kolme kansikuvaa joista voi itse valita parhaan, mutta monesti ne kaikki on omasta mielestä huonoja. Olisin tähänkin halunnut laittaa paremman.

Seuraavana päivänä tämä luminen ihmemaa oli webcamerakuvien mukaan lumisateen täyttämä.

Soleil

Ps. Täällä oli maanantaina 14 lämmintä, mutta tänään vain 3-7 astetta. Viikonlopuksi lupaa TAAS kurjaa keliä, joten emme taida lähteä taaskaan mökkiautolla liikkeelle. Pitää testata uusia vaellus-sauvoja. Me emme ole sauvoja käyttäneet, mutta nyt hankimme yhdet uudet säädettävät. Selälleni ei ole ainakaan kovalla ja tasaisella kävelyalustalla kävelysauvat aiemmin sopineet, mutta pitää nyt kokeilla noita epätasaisilla alustoilla. Olen kuullut sauvoja niin kehuttavan ja niistä paljon hyötyä olevan.

Espanjan reissu on pahasti kesken. Espanjan jutut ei nyt eikä vuosi aiemmin ole näyttänyt kovin lukijoita kiinnostavan. Laitan kyllä tuon muistoksi loppuun pikkuhiljaa.