Talvinen ihana aurinko helli, mutta saimme myös muistutuksen vuorten arvaamattomuudesta.
Niin jäimme väliasemalla kyydistä pois. Nautimme maisemista, jotka avautuivat eteemme, ja lämpimästä auringosta.
Jotenkin sitä Suomessa asuessa aina ihmetteli, kun näki kuvia talvella vuorilla vähissä vaatteissa aurinkoa palvovista ihmisistä. Nyt ei enää ihmettele, kun tietää kuinka lämmin on joulu- ja tammikuunkin aurinko jo ja nyt maaliskuussa se on kuuma. Edessämme istuva reipas nuorimies riisui shortsisilleen. Lämmintä oli, kun oli tyyntäkin aamusta.
Aikamme siinä oltuamme lähdimme talvivaellusreitille. Minusta tuo ei nyt kiertänyt aivan oikeaa reittiä. Oli yhdessä kohtaan varoitustalut ettei saanut mennä lumivyöryvaaran takia ja mehän emme menneet. Lumivyöryvaara-asteikko on 1-5. Nyt oli 2-luokan vaara eli kuitenkin aika pieni.
Istuttiin pitkään penkillä ja nautittiin tästä arkisesta elämästä tuon lyhyen reitin varrella. Toinen pariskunta istui viereisellä penkillä. Me tervehdimme tultuamme ja he sanoivat hyvästit lähtiessään aiemmin jatkamaan matkaa. Vieläkin tuo ihmetyttää kuinka ystävällisiä täällä ihmiset ovat toisilleen, aivan tuntemattomille. Sunnuntainkävelylläkin tuli aika paljon ihmisiä vastaan, niin ainoastaan yksi pariskunta ei tervehtinyt vaan katseli maahan. Olivatkohan he turisteja.
Kävellessä kuuntelin lumen alla virtaavan puron lorinaa, oi miten tuo oli kaunista musiikkia korvilleni.
Olisi niin mieli tehnyt mennä kävelemään Fellhornin harjanteelle, joka oli lähes lumeton ja moni oli tuolla kävelly, mutta jätimme nyt menemättä.
Hissillä ylös noustessa varoitettiin ja kiellettiin vapaalaskijoiden mennä vuoren luonnonsuojelualueille. Ylähissiasemalla oli tarinaa luonnosta. Monitoreista näki kauniita kolmiulotteisia kuvia alueen luonnosta ja eläimistä. Huoneessa oli lasiseinät ja ulkona seinustoilla tasanteita mistä oli hyvät näkymät ympäriinsä. Yhtäkkiä saimme mukavan yllätyksen, kun ympäri huonetta ikkunoissa olevat kaihtimet alkoivat laskeutumaan ja tuli elokuva Allgäu -alueen vuorista. Kaunista kuvaa alueen maisemista ja eläimistä, myös vuorilla kesäisin olevista lehmistä. Olimmehan juuri nähneet alueella olleen lumivyöryn jäljet. Näytettiin myös kuinka kesälläkin ukkosmyrsky ja vesisade pudottelee vuorilta kiviä ja saa aikaan maanvyörymiä. Hyviä muistutuksia jokaiselle vuorien arvaamattomuudesta ja suuruudesta. Vaikka vuoret lumoaa kauneudellaan, ne kätkevät rinteille salaisuuden ja ovat hyvin arvaamattomia, aivan kuin valtameri. Tuota arvaamattomuutta ei kannata kenenkään alkaa pelkäämään. Jos alkaisi, niin silloin jäisi niin monta huippukokemusta kokematta. Kerran Italiassa Garda-järvellä minua niin harmitti, kun jouduimme kääntymään takaisin. Alueelle johon tulimme oli suositus, että on hyvä käyttää klettersteig-varusteita. Olenkin joskus Miehelleni leikkimielisesti sanonut, että jos vuorilla minulle jotakin kauheata sattuisi, niin muista kertoa sitten kaikille, että lähdin kaikista onnellisempana. :)
Ihmettelimme ulos tultaessa terassin tyhjyyttä ja pian syy tuohon selvisi. Huipulla oli alkanut kovasti puuskittain tuulemaan. Paksu piponi oli ollut aivan liian lämmin tähän säähän, mutta nyt se oli tarpeellinen, kun viltin alla nautti vielä hetken tästä kaikesta.
Väliasemalle laskeuduttuamme ilma olikin taas paljon lämpimämpää, kun siellä ei tuullut.
Kuvia otin tämän muistorikkaan päivän aikana reilu kolmesataa ja tässä niistä noin sata kuvaa.
Olemme kyllä niin kiitollisia tästä kaikesta, koetusta ja nähdystä, mutta myös siitä, että saan jakaa tästä vuorielämästä jotakin! Opettelijoitahan me vielä tähän kaikkeen viiden vuoden jälkeenkin olemme.
Hieno paikka tämäkin ulkoiluun kesät talvet.
Suuntasimme päiväreissulle mökkiautolla taas Oberstdorfiin päin ja siitä Stillach-jokivartta pitkin etelään päin Fellhorn-Kanzelwand hissiaseman parkkipaikalle, niin kuin edellis sunnuntainakin 6.3.2016.
Yöllä oli ollut reilu kymmenen pakkasta ja laaksossa varjossa mittari näytti vielä kuutta pakkasastetta ajellessamme. Ilman oli tänään ennustettu olevan mitä parhaimman. Aamusta oli kylmän yön takia ilmassa vähän usvaisuutta, mutta sehän sai vuoret vaan näyttämään auringon noustessa kauniimmalta.
 |
| Laaksossa näkyy Oberstdorf. |
Kuvissa aina maisemat näyttää latteammilta. Aika vaatimattomaksi jää maisemien näkeminen laaksosta käsin ja tämän Fellhorn-vuorenkin näkeminen, jos tästä vain katselee. Vuoren huiput ei monesti edes näy alas asti. Vuorille nouseminen aina on suuri ahaa-elämys.
Ilma lämpeni nopeasti. Mökkiautossa tuli liian lämmintä ja aivan piti aukaista ovi, kun maaliskuun aurinko lämmitti niin kovasti.
Ostimme hissiliput ja nousimme vuorille. Fellhornbaanalla lähdetään nousemaan 920 metristä, väliasema on 1780 metrissä ja yläasema 1967 metrissä. Itävallan puolelta Riezlern-kylästä nousevan hissin Kanzelwand-yläasema sijaitsee 1957 metrissä. Pisin rinne täällä on reilut neljä kilometriä pitkä.
 |
| Kartta kopioitu näiltä sivuilta. |
Jotenkin sitä Suomessa asuessa aina ihmetteli, kun näki kuvia talvella vuorilla vähissä vaatteissa aurinkoa palvovista ihmisistä. Nyt ei enää ihmettele, kun tietää kuinka lämmin on joulu- ja tammikuunkin aurinko jo ja nyt maaliskuussa se on kuuma. Edessämme istuva reipas nuorimies riisui shortsisilleen. Lämmintä oli, kun oli tyyntäkin aamusta.
Aikamme siinä oltuamme lähdimme talvivaellusreitille. Minusta tuo ei nyt kiertänyt aivan oikeaa reittiä. Oli yhdessä kohtaan varoitustalut ettei saanut mennä lumivyöryvaaran takia ja mehän emme menneet. Lumivyöryvaara-asteikko on 1-5. Nyt oli 2-luokan vaara eli kuitenkin aika pieni.
Istuttiin pitkään penkillä ja nautittiin tästä arkisesta elämästä tuon lyhyen reitin varrella. Toinen pariskunta istui viereisellä penkillä. Me tervehdimme tultuamme ja he sanoivat hyvästit lähtiessään aiemmin jatkamaan matkaa. Vieläkin tuo ihmetyttää kuinka ystävällisiä täällä ihmiset ovat toisilleen, aivan tuntemattomille. Sunnuntainkävelylläkin tuli aika paljon ihmisiä vastaan, niin ainoastaan yksi pariskunta ei tervehtinyt vaan katseli maahan. Olivatkohan he turisteja.
Kävellessä kuuntelin lumen alla virtaavan puron lorinaa, oi miten tuo oli kaunista musiikkia korvilleni.
Täällä vuorilla ilmoitettiin 9.3. olevan lunta 95 senttimetriä. Tänään, 14.3., on 105 cm ja esim. Nebelhornissa 125cm. Lunta on riittävästi, kun loppuvuodesta 2015 ja alkuvuodesta Alppimaat kärsi lumipulasta. Runsas lumi ja erityisesti kevyt puuterilumi lisää lumivyöryjen mahdollista vaaraa. Sunnuntaina ihmettelimme, kun hissiasemalle tuli vauhdikkaasti vuorivahdin ja poliisin autot. Pian taivaalla pörräsi kaksi helikopteria, jotka välillä laskeutuivat hissiaseman lähellä olevalle pellolla ja taas vauhdilla kiisivät vuoren taakse. Ajattelimme, että siellä on joku loukannut itsensä, mutta puhuimme myös, että toivottavasti ei ole sattunut lumivyöryä. Myöhemmin kuulimme, että oli tapahtunut lumivyöry ja pelastajat olivat rinteen alla rivissä pistelemässä kepakoilla lunta. Joku silminnäkijä oli nähnyt, että lumen seassa vyöryssä oli vilahdellut sukset. Tilanne kuitenkin rauhoittui varsin pian, vajaassa tunnissa. Joku oli ilmoittanut, että hänellä oli kadonnut juuri tuolle lumivyöryalueelle aiemmin viikolla sukset. Onneksi kukaan hurjapää ei ollut nyt tuolla.
Nousimme hissillä yläasemalle.
Ylähissiasemalta sitten näimme sunnuntaisen vyöryn jäljet, joka on tuo pienempi oikealla oleva. Lunta oli myöhemminkin vyörynyt tuosta jyrkästä rinteestä paljon leveämmin vuorenrinnettä alas. Tuohan on kiellettyä aluetta, mutta kummallakin puolella näkyi paljon, erityisesti oikealla puolella vapaiden laskijoiden jälkiä. Lehtitietojen mukaan perjantaina jossakin tällä vuorialueella oli kuollut lumivyöryssä kokenut 73-vuotias vuoriopas. Surullista.
 |
| Oikealla kuvassa näkyy Hoher Ifen-vuori, jonne teimme tämän reissun helmikuun alussa. |
Olisi niin mieli tehnyt mennä kävelemään Fellhornin harjanteelle, joka oli lähes lumeton ja moni oli tuolla kävelly, mutta jätimme nyt menemättä.
Hissillä ylös noustessa varoitettiin ja kiellettiin vapaalaskijoiden mennä vuoren luonnonsuojelualueille. Ylähissiasemalla oli tarinaa luonnosta. Monitoreista näki kauniita kolmiulotteisia kuvia alueen luonnosta ja eläimistä. Huoneessa oli lasiseinät ja ulkona seinustoilla tasanteita mistä oli hyvät näkymät ympäriinsä. Yhtäkkiä saimme mukavan yllätyksen, kun ympäri huonetta ikkunoissa olevat kaihtimet alkoivat laskeutumaan ja tuli elokuva Allgäu -alueen vuorista. Kaunista kuvaa alueen maisemista ja eläimistä, myös vuorilla kesäisin olevista lehmistä. Olimmehan juuri nähneet alueella olleen lumivyöryn jäljet. Näytettiin myös kuinka kesälläkin ukkosmyrsky ja vesisade pudottelee vuorilta kiviä ja saa aikaan maanvyörymiä. Hyviä muistutuksia jokaiselle vuorien arvaamattomuudesta ja suuruudesta. Vaikka vuoret lumoaa kauneudellaan, ne kätkevät rinteille salaisuuden ja ovat hyvin arvaamattomia, aivan kuin valtameri. Tuota arvaamattomuutta ei kannata kenenkään alkaa pelkäämään. Jos alkaisi, niin silloin jäisi niin monta huippukokemusta kokematta. Kerran Italiassa Garda-järvellä minua niin harmitti, kun jouduimme kääntymään takaisin. Alueelle johon tulimme oli suositus, että on hyvä käyttää klettersteig-varusteita. Olenkin joskus Miehelleni leikkimielisesti sanonut, että jos vuorilla minulle jotakin kauheata sattuisi, niin muista kertoa sitten kaikille, että lähdin kaikista onnellisempana. :)
Ihmettelimme ulos tultaessa terassin tyhjyyttä ja pian syy tuohon selvisi. Huipulla oli alkanut kovasti puuskittain tuulemaan. Paksu piponi oli ollut aivan liian lämmin tähän säähän, mutta nyt se oli tarpeellinen, kun viltin alla nautti vielä hetken tästä kaikesta.
Väliasemalle laskeuduttuamme ilma olikin taas paljon lämpimämpää, kun siellä ei tuullut.
Kuvia otin tämän muistorikkaan päivän aikana reilu kolmesataa ja tässä niistä noin sata kuvaa.
Olemme kyllä niin kiitollisia tästä kaikesta, koetusta ja nähdystä, mutta myös siitä, että saan jakaa tästä vuorielämästä jotakin! Opettelijoitahan me vielä tähän kaikkeen viiden vuoden jälkeenkin olemme.
Hieno paikka tämäkin ulkoiluun kesät talvet.
Ihanaa alkanutta uutta viikkoa kaikille!
Soleil
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti