Uusimpien Bemareiden, moottoripyörien sekä yli 700 matkailuvaunun ja -auton.
Vaikka Münchenissä olisi paljon muutakin kiinostavaa nähtävää ja kaupunki itsessään on meille aika tuntematon, niin aina haluaa näitä Bemareita uudestaan katselemaan tänne BMW Weltiin. Onhan tämä rakennuksenakin niin hieno ja aina on jotakin uuttakin esillä.
Tämä BMW Weltin puoli on ilmainen yleisölle, ainoastaan Museon puoli ja talon alla oleva pakkihalli ovat maksullisia. Karavaanari saa autonsa parkkiin Olympiastadionin parkkipaikalle jossa on kaupungin ainut stellplatz, jossa voi samalla yöpyäkin. Kävelymatkaa tänne Bemareiden mekkaan on tuolta noin 1.4 kilometriä.
Aina kun täällä käy, niin pitää pysähtyä katselemaan tätä keskusaukiota monen muun tavoin.
Täältä voi käydä lunastamassa itselleen uuden Bemarin eri hakupaketein, mm. tehdaskierroksen, lounaan kera, tietysti 500-1000 euroa lisähintaan.
Auton luovuttaja ja onnelliset uuden auton omistajat tulevat ylhäältä portaita pitkin. Se oma uusi auto pyörii jalustalla, sitä katsellaan jo portaista, mutta myös joka puolelta vierestä. Kaikkien suut ovat korvia myöten hymyssä tässä vaiheessa. Niin kuin saksalaisessa merkkiliikkeessä niin tässäkin annetaan perusteellinen neuvonta auton kaikista nappuloista. Siinä testataan luukkujen sähköiset toiminnat ja katsotaan konepellin alle. Kun kaikki on käyty huolellisesti läpi, niin näkyvät luovutusallekirjoitukset tekevän tablettitietokoneelle. Joku sai vielä tässäkin lahjoja, auton luovuttaja kuvasi uuden auton omistajat autonsa kanssa ja avaimet vaihtoivat kätösiä. Lopuksi kätellään ja auton luovuttaja toivottelee vilkutellen hyvää matkaa, kun uuden auton omistaja kurvaa pois. Joku kiersi ennen ulosajoa ensin pyöreän näyttely tasanteen.
Muutama kuva autoista ja moottoripyöristä.
Täällä on aina vierailijoita ympäri maailmaa.
Tämä hybridiauto on kyllä aika makee.
Tämä ruma moottoripyörä on Saksan eniten myydyin.
Täällä oli joku tapahtuma. Hienot oli tarjoilut heillä pöydissä.
Tämä erikoisenmallinen näyttelytilarakennus oli nyt remontissa.
Tien toisella puolella on Bemarin tehdas.
Kupin muotoinen rakennus on BMW Museum. Siellä olemme kerran käyneet ja voisi käydä kyllä toisenkin kerran, mutta tuohon kannattaa olla varattuna monta tuntia aikaa.
Kaikki saksalaiset automuseot ovat hienoja paikkoja ja naisellekin käymisen arvoisia paikkoja, suosittelen. Sekä tämä karavaanarin automuseo.
Sitten Sulzemoosiin.
Vuonna 2000 tämä alue on ollut vielä peltoa. Nyt Der Freistaatissa toimii viisi kauppiasta, Glück, Hymer, Caravan Zellerer, CRM ja Hofstetter. Kun katseltavana ja myytävänä on yli 700 vaunua ja autoa sekä on karavaanari tarvikkeiden liike niin tämä kokonaisuutena on karavaanarille melkoinen taivas. Renkaiden potkimista riittää. Der Freistaatilla on myös oma nettikauppa. Täältä voi myös vuokrata vaunun tai auton käyttöönsä.
Pihasta löytyy 40:lle alle 8 metriä pitkälle asuntoautolle ilmainen stellplatz. Vedestä ja sähköstä joutuu maksamaan oman käytön mukaan jos niitä tarvitsee.
Tässä muutama kuva pihalta. Sisätiloissakin on muutama auto.
Tämän hintaluokan mökkiautossa tuollainen letkuviritys. Onkohan tuo tehdastekoa?
Ohikulkiessa usein käymme tässä caravankaupassa, josta löytyy myös tavaraa ja vaatetta retkeilyyn. Myös karttoja ja muuta kirjallisuutta. Emme kuitenkaan pariin vuoteen ole käyneet täällä rakennuksen takana, jonne olikin tullut suuri katos ja piha oli asfaltoitu.
Eräällä suomalaisella keskustelupalstalla oli vinksollaan oleva kuva tästä kyltistä sen pystytysvaiheesta, kun kyltti oli tuettu pystyyn ja apuvälineinä käytetty alumiinitikkaita ja puulavoja, kun renkaiden sisus odotti ilmeisesti betonia. Moititiin tuosta syystä kyseinen merkki. Siistihän tuo oli ja kukkaistutus alla. Ihan tuon takia etsin pihalta tämän paikan, mutta tuohon keskusteluun en voi tätä kuvaa liittää.
Soleil
Ps. Vähän karavaanareiden arjestakin välillä. Jokainen reissukin on kyllä arkea.
Maanantaina kirjoitin viimeiset lauseet Fellhorn-juttuun lopulle 39 asteen kuumessa. Tuon jälkeen olinkin kaksi vuorokutta punkan pohjalla, kun särkylääkkeistä huolimatta kuume huiteli 38.5-39.5 välillä. Tupsukorva Kissat ovat olleet hyvin huolissaan mammastaan, erityisesti Sisarukset. Jätkällä on suurin sydän. Hän otti tiistaipäivän isännän vastuun. Piti poskea minun poskea vasten, tassua kädelläni ja välillä antoi suukon otsalleni. En tiedä miksi hän kaksi ketaa minut herätti päivätorkuilta, mitä hän ei ole ennen tehnyt. Hyppäsi minun kyljen päälle, kovasti kehräsi ja puski. Ilmeisesti nukkuminen ei ollut normaalia ja hänellä tuli suuri huoli, mikä minulla on. Pahimpana yönä kävin huuhtelemassa poskionteloita kannulla, Jätkä seurasi huolestuneen näköisenä.
Oli pientä flunssan poikasta ennen futismatsia ja luulin tämän tulleen pelissä leijuvasta voimakkaasta tupakansavusta, kun tuo savu saa minun keuhkoputket heti reagoimaan, mutta eilen liittyi Miehenikin punkanpohjalle seurakseni. Ja kun eilen Mieheni saapui seurakseni Jätkä tuntui heti huojentuvan ja lähti toiseen kerrokseen nukkumaan. He ovat kyllä niin suloisia karavaanareita, Miehenikin. Vaikka parasta seura on, niin alan olla lopen kyllästynyt makoiluun.
Nyt tuntuu jo vähän elämä voittavan, kun on vain 37.6 lämpöä ja pystyin jotakin jo kirjoittamaan, kun kahteen päivään ei voinut edes katsella mitään. En edes eilisiltaista mestareiden liigan peliä, jonka suosikkijoukkueemme voitti jatkoajalla.
Pääsiäislomamme olemme suunnitelleet viettävämme Alppien toisella puolella. Nyt on varmasti tämä järkyttävä virus vienyt niin voimia, ettei olla missään vuorten valloituskunnossa. Toivon sydämestäni, että edes vähän pääsemme vuorilta järvelle katselemaan ja jospa ennen lomaa kerkiäisin tekemään jutun ikimuistoisesta futispelistä.
Ulkona on 12 lämmintä ja aurinko porottaa, mutta kun ei oikein voi noin kirkasta ilmaa ulos katsella. :)
Ps. Vähän karavaanareiden arjestakin välillä. Jokainen reissukin on kyllä arkea.
Maanantaina kirjoitin viimeiset lauseet Fellhorn-juttuun lopulle 39 asteen kuumessa. Tuon jälkeen olinkin kaksi vuorokutta punkan pohjalla, kun särkylääkkeistä huolimatta kuume huiteli 38.5-39.5 välillä. Tupsukorva Kissat ovat olleet hyvin huolissaan mammastaan, erityisesti Sisarukset. Jätkällä on suurin sydän. Hän otti tiistaipäivän isännän vastuun. Piti poskea minun poskea vasten, tassua kädelläni ja välillä antoi suukon otsalleni. En tiedä miksi hän kaksi ketaa minut herätti päivätorkuilta, mitä hän ei ole ennen tehnyt. Hyppäsi minun kyljen päälle, kovasti kehräsi ja puski. Ilmeisesti nukkuminen ei ollut normaalia ja hänellä tuli suuri huoli, mikä minulla on. Pahimpana yönä kävin huuhtelemassa poskionteloita kannulla, Jätkä seurasi huolestuneen näköisenä.
Oli pientä flunssan poikasta ennen futismatsia ja luulin tämän tulleen pelissä leijuvasta voimakkaasta tupakansavusta, kun tuo savu saa minun keuhkoputket heti reagoimaan, mutta eilen liittyi Miehenikin punkanpohjalle seurakseni. Ja kun eilen Mieheni saapui seurakseni Jätkä tuntui heti huojentuvan ja lähti toiseen kerrokseen nukkumaan. He ovat kyllä niin suloisia karavaanareita, Miehenikin. Vaikka parasta seura on, niin alan olla lopen kyllästynyt makoiluun.
Nyt tuntuu jo vähän elämä voittavan, kun on vain 37.6 lämpöä ja pystyin jotakin jo kirjoittamaan, kun kahteen päivään ei voinut edes katsella mitään. En edes eilisiltaista mestareiden liigan peliä, jonka suosikkijoukkueemme voitti jatkoajalla.
Pääsiäislomamme olemme suunnitelleet viettävämme Alppien toisella puolella. Nyt on varmasti tämä järkyttävä virus vienyt niin voimia, ettei olla missään vuorten valloituskunnossa. Toivon sydämestäni, että edes vähän pääsemme vuorilta järvelle katselemaan ja jospa ennen lomaa kerkiäisin tekemään jutun ikimuistoisesta futispelistä.
Ulkona on 12 lämmintä ja aurinko porottaa, mutta kun ei oikein voi noin kirkasta ilmaa ulos katsella. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti