Ihanan Garda-järven rannalla Linfano-kylässä.
Vuosi aiemmin jouduimme pakosta pääsiäisen viettämään kotona. Niin se vaan näytti nytkin, että tämäkin pääsiäinen vietettäisi kotona, kun ärhäkkä flunssa iski. Kuusi päivää kuumetta ja särkylääkkeistä huolimatta mittari näytti pari päivää 38.5- 39.5. Tuntui jo, ettei tästä taida edes selvitä, kun yhdessä makasimme voivotellen kuumeisena ja yskäisenä vierashuoneen sängyllä. Huoneen vaihto päivällä oli suuri elämys, kun makuuhuone ja sohva alkoivat tuntua jo liian tutuilta ja tylsiltä paikoilta. Kissatkin meitä ihmettelivät ja erityisesti Jätkällä tuntui olevan kova huoli. Portaiden nouseminen yläkertaan tuntui lähes vuoren valloitukselta, kun henkeen kävi. Ei tällaista tautia ole ollut kuin joskus 20 vuotta sitten, kun joku aasialainen flunssa riehui.
Yli viikko vierähti sisällä, kun keskiviikkona viimein pääsi käymään kaupassa. Ja jotakin jo pakkasimme mökkiautoon. Miehelläni oli antibioottikuuri, mutta tuosta huolimatta kun hän jotakin teki kuulosti siltä, että hän yskään tukehtuu. Torstai aamuna hänen vointi oli jo paljon parempi, mutta minusta tuntui, etten jaksa mökkiautoa pakata loppuun. Jotenkin minustakin alkoi aamupäivästä tuntumaan, että voimat alkaa palautumaan pikkuhiljaa. Saimme kuin saimmekin mökkiautoon romppeet kannettua. Oli kyllä elämän raskaimmalta tuntunut pakkaaminen, mutta silti halusimme reissuun.
Ja niin olimme neljän jälkeen iloisen onnellisena matkalla kohti pohjois-Italiaa. Mökkiautolla emme olleet käyneet tammikuun jälkeen Itävallassa, joten ostimme Saksasta jo hyvissä ajoin ennen Itävallan rajaa huoltoasemalta moottoritietarran, Vignetten. Vigneten voi ostaa 10 päivän, 2 kuukauden tai vuoden ajaksi. Me olemme ostaneet joka vuosi vuodeksi, sillä niin paljon ajelemme mökkiautolla Itävallassa, niin tuo antaa meille vapauden ja helppouden ajella millä teillä vain, kun ei tarvitse ajatella onko tie maksullinen vai maksuton tie.
Meille jo niin tutuksi käynyttä reittiä ajelimme, Fernpassin kautta ja Innsbruckin kupeesta nousimme Brennerinsolalle ja Italiaan. Liikennettä oli erityisesti loppumatkasta paljon liikkeellä, kun ajelimme Italian puolella, mutta se eteni vauhdikkaasti. Jos tieltä olisi otettu saksalaisautot pois niin montaa autoa ei olisi tiellä kulkenut. Saksalaiset olivat lähteneet pääsiäislomalle, mutta myös koululaisilla on kahden viikon loma, niin kuin on toukokuun lopussakin ja tämä näkyy luonnollisesti joka paikassa, aina Italiassa asti.
25.3 perjantai: Jäimme illalla hyvissä ajoin Vipiteno Sterzingiin Wohnmobilstellplatz Autohofille yöksi. Tässä yövyimme kesällä Dolomiiteille mennessä. Tuolloin olikin rauhallista vaikka yöpyjiä oli enemmän kuin nyt, mutta viellä yöllä yhden lopulla heräsin, kun monta karavaanaria kurvasi vauhdilla matkaparkille yöpymään ja taas he olivat aamu seitsemältä menossa. Yöpyjiä oli varmaan noin kolmisen kymmentä. Me ei aamulla pidetty kiirettä ja kaikki olikin jo melkein lähteneet, kun me pääsimme matkaan muiden saksalaisten sekaan.
Usein sanotaan, että moottoritiet ovat tylsiä mutta tuosta olen toista mieltä ettei kaikki ole. Tämä tie Italiaan on minusta kaunis. Tie kulkee suureksi osaksi Innsbruckista asti korkealla laakson ylä puolella siltatienä. Näkymät on hyvät vuorille ja laaksoon, kun taas alhaalla laaksossa ajaessa ei paljon vuorille näe. Kylläkin kyliä kylän perään, mutta laaksossa eteneminen on hidasta.
Morin kohdalla käännyimme Autostrada del Brennero E45:selta pois ja maksoimme moottoritiemaksua noin 12 euroa. Lähdimme ajelemaan tietä SS240 kohti Gardajärveä.
Tämä tie tuo aina mieleen mukavia muistoja vuodelta 2000, kun perheenä ajelimme ensimmäistä kertaa tätä. Olimme aamulla lähteneet Garmisch-Partenkirchenistä ja ajaneet hirvittävässä ukkosmyrskyssä läpi Itävallan. Vettä ja rakeita tuli taivaan täydeltä. Italiaan saavuttaessa pian tuli helle vastaan. Oli jo pimeä, kun laskeuduimme tämän mukavan tien Gardalle. Valot rannoilla loistivat timantin tavoin, kaikki näytti niin kauniilta ja tuntui niin mahtavalta. Kyllä siinä maalaisilla pohjoisesta tulleilla oli ihmettelemistä, kun illalla yhdentoista aikoihin oli vielä yli 30 lämmintä. :)
Vieläkin tänne saapuminen joka kerta tuntuu oikein mukavalta. Nythän meillä oli tänne oikein ikävä ollut, kun emme kiireiltämme olleet ehtineet yli kahteen vuoteen käymään.
Olisimme
halunneet nyt mennä Limone Sul Gardan, kylään jossa asuu vanhoja ihmisiä
eikä kylän ihmisillä ole geenimuunnoksen takia sydänsairauksia, mutta emme
saaneet leirintäalueelta paikkaa mökkiautollemme, kun se oli reilulla
seitsemällä metrillä liian pitkä.
Paikan
sitten varasimme ja saimme Linfano-kylästä Camping Maroadista.
Hyvä myös, että varasimme, kun portilta joku karavaanari joutui kääntymään
pois, kun paikkoja ei ollut. Järven pohjoispään kaikki leirintäalueet näyttivät
olevan täynnä. Täällä vietimme pääsiäisenä 2012 yhden yön matkalla etelämmäs.
Muutama kuva leirintäalueelta ja keskikuva meidän pihalta, johon vuoret
näkyivät kauniisti.
26.3 lauantai: Olimme jo illalla katselleet rannassa veneitä ja kun niitä suuret määrät järven pohjoisrannalle järveltä saapui. Tämä aluehan on surffaajien, purjehtijoiden, maastopyöräilijöiden, kiipeilijöiden, vaeltajien, sukeltajien paratiisi. Erityisen suosittu paikka saksalaisille. Pääsiäisen aikoihin täällä on suuri purjedustapahtuma.
Optimistijollia pelkästään oli mukana n. 900. Näillä pienillä purjeveneillä purjehtivat 7-15 vuotiaat.
 |
| Leirintäalue järveltä päin. |
Lähdimme rauhalliselle löntystelykävelylle, vaikka keuhkoissa ja kurkussa tuntui, Riva del Gardan kaupunkiin. Istuttiin usein, nautittiin maisemista ja lopulle 20 asteen lämmöstä. Ihmeteltiin kuinka paljon noita purjeita oli horisontissa kaukana.
Mehän olemme täällä järvellä käyneet muutaman kerran täällä asumisen alkuaikoina. 2012 käytiin pääsiäisenä ja syksyllä vietimme muutaman päivän matkalla etelämmäs Italiaa. 2013 vietimme viikon näissä vuori- ja järvimaisemissa. Mielestäni tämä pohjoispää on järven kauneinta seutua. Etelähän on tasaisen tylsää. Malcesinen seutu vielä myös kaunista.
23.11-1.12.2013, Garda-järvi
Edessä kohoavat vuoret tarjoaa, niin monta kiinnostavaa polkua. Meille aivan liian vaikeitakin. Kuinka olimme suunnitelleet kokevamme tuolla vuorilla jotakin uuttakin, mutta nyt ei flunssan takia uskaltanut, eikä ollut kyllä voimiakaan. Katsellessa pyöräretkikuvia Pregasinan-kylään syyslomamme 2013, kun tuolla vuoren seinämässä menee vanhatie tuonne ympyrään ja kylään. Tiellä ei aina kovin paljon leveyttä ollut, kaide puuttui ja välillä mentiin tunnelissa. Päivä oli mahtava.
Toinen mahtava päivä, kokemus ja muisto eletiin, kun nousimme Santa Barbaran kappelille tuonne ympyrän kohdalle. Siitä jatkoimme matkaa ylöspäin, olimme alueella, jossa suositeltiin käytettävän klettersteig-varusteita ja kun vastaan tuli korkeat portaat käännyimme, kun noita varusteita meillä ei ollut. Polku oli paikoin kivinen, mutta ehkäpä joskus tuolta nuolelta voisi matkaa varusteiden kanssa jatkaa. Ihastella vielä korkeammalta näkymiä. Olla myös makkarat mukana, kun makkaranpaistopaikkakin löytyi.
Ranta-alue on kaunista seutua. Kaikkialla Italiassa ei ole näin siistiä eikä rakennukset ole hyvässä maalissa niin kuin on täällä.
Matkalla oli muutama kohta mihin nämä veneilijät oli jättäneet romppeitaan ja olivat lähteneet rannasta vesille sekä palasivat myös. Tuossa muutaman kärryn läjässä oli suomalaisten kilpailijoiden kärryjä.
Riva del Garda kaupunki alkoi jo näkymään. Muutama kuva kaupungilta.
Vaikka oli lämmintä, jotkut kulkivat lyhythihasissa paidoissa ja shortseissa, kun taas jotkut untuvatakeissa. Kesäulkoilutakki riitti suomalaiselle hyvin vaikka vähän tuulikin.
Purjeita näkyi kaukana järvellä paljon.
Jotkut tuli rantaan jo. Kolme suomalaisvenettäkin bongattiin. Päivän noin seitsemän kilometrin kävely oli tässä kunnossa loistava saavutus.
27.3 sunnuntai: Lähdimme Torbolen kaupungin puolelle kävelylle. Leirintäalueen rannassa olimme jo kahtena päivänä seuranneet näitä saksalaislasten ja -nuorten touhuja. Apujoukot mukana saattelemassa purjehtijat järvelle.
Ilma oli lämmin, mutta aurinko ei paljoa päässyt paistamaan paksun harsopilven takaa. Kuvistakin tuli älläkkeitä.
Tässä juttua, kun tuon kallion päälle nousimme ja seurasimme paikallisten sadonkorjuuta oliivipuista syyslomalla 2013. Voi kuinka nytkin olisimme halunneet tuolta maisemia katselemaan.
Kävimme venesatamassa asti.
Tuuli oli yltynyt ja surffarit meni vauhdilla. Saksalaiset isommat veneet, joissa oli neljän hengen miehistö harjoittelivat tai kilpailivat vauhdikkaasti.
Tämä sorsapariskunta kerjäsi meiltä syötävää, mutta ei ollut heille mitään annettavaa. Tuskin heille olisi kurkkupastillit kelvanneet. Lempipuuni mangolia kukki jo täällä.
Tuuli yltyi lisää. Purjehtijatkin ilmeisesti saapuivat rantaan liian aikaisin, kun apujoukot eivät olleet kärryineen vastassa. Joku tuli kumiveneen kyydissä.
Kissat nauttivat aurinkopaikoista ja tykkäsivät kytätä verhonrakosesta naapureiden koiria ja lintuja. Välillä nukuttiinkin.
28.3 maanantai: Muutama muukin lähti kotimatkalle, mutta moni jatkoi lomaakin. Vettä ripisteli vähän jo yölläkin, eikä näkymää järvelle paljoa ollut. Olimme onnekkaita, kun ilma oli kolmepäivää parempi. Italialainen oli ajanut tunnelissa saksalaisautoilijan perään. Harvinainen bongaus nähtiin baanalla, kun suomalainen auto nähtiin ja tämä oli purjehtijoiden. Viiden vuoden aikana ei ole nähty kuin muutama suomalainen auto tiellä. Prinsessa on kissoistamme ahkerin liikenteentarkkailija. Aina kun vauhti on hiljaisempi hän kyylää tarkkasilmäisenä näkymiä. Tässä ihmettelee matkalla muutamaa ollutta ruuhkaa. Olisiko yhteensä reilu tunti tullut viivästymää. Saksalaiset olivat matkalla kotiin, mutta paljon heitä tuli vastaankin, karavaanareitakin.
Tässä ollaan jo Itävallan puolella. Paikoin moottoritie laskee 6% laskua. Tämä reilun 20 kilometrin laskettelu Innsbruckiin on aina niin mukava.
Brennero-solan maksupaikalla pitää maksaa 9 euroa. Ennen Innsbruckia muistutetaan moottoritie Vignetteistä ja yli 3500 kiloa painavien autojen Go-Boxista.
Kotomaan korkein vuori jo komeana edessä näkyy.
Niin kiitollisia olemme tästä Pääsiäislomasta ja siitä, että jaksoimme ne romppeet autoon kantaa ja lähteä. Lähtiessä vähän pelotti, että jos tauti pahenee, mutta noin ei kuitenkaan käynyt vaan päivä päivältä on kuljettu parempaan suuntaan vaikka vielä jonkin verran yskimme.
Ihana oli laahustella Gardajärven kauneimmilla seuduilla, käsi kädessä röhien ja nauttia kevään tulosta. :)
Soleil
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti