Nämä ovat kuin kaksi marjaa.
Onko väliä millaisilla kengillä sitä tallustelee?
No, ei oli aika usein mielipide, ainakin lapsuudessani. Kumisaapas oli se jokapaikan yleiskenkä maalla, joko vettä kengässä tai kuivana. Silloin pikkutyttönä, kun haaveilin ulkomailla asumisesta ja siitä, että minusta tulisi kilpahiihtäjä. Olin himoliikkuja ja useimmiten ne kengät olivat aivan liian pienet tai liian suuret, kasvuvaraahan oli oltava. Voi, kuinkahan monta kertaa olenkaan itkenyt ja kävellyt varpaitani kirvelevästä kivusta, kun hiihdon tai luistelun jälkeen varpaani ovat olleet aivan jäässä ja kun olen yrittänyt niitä lämmitellä ja mikään ei aluksi auta. Ovatkohan tuota perua jo selkävaivani, kun niistä kärsin jo lapsena.
Aikanaan omille Lapsosille pidin tärkeänä millaisilla kengillä lapsena kulkivat. Piti olla hyvät ensiaskelkengät sekä muutkin kengät myöhemmin. Itselle tuo ei niin tärkeää vielä aikuisenakaan ollut. Tietysti löytyi moneen eri tarkoitukseen erilaiset kengät, ne kumisaappaatkin kalareissuille. Voi kuinka olisi mukava kävellä korkokengillä, mutta selkäni ei niistä tykkää.
Kun muutimme tänne uuteen kotimaahan, avartui tässä kenkäasiassakin aivan uusia näkökulmia, ainakin minulle. Ihmettelin, kuinka ihmisillä ei ole metsäpolulla lenkkarit jalassa ja tuulipuku päällä. Kengät näyttivät hyviltä ja vaatetus oli myös mukavamman näköistä, vaellushousuja ja vaelluskauluspaitoja. Kiinnitti huomiota se, että lapsillakin oli vaelluskengät. Huomasimme myös, että muussakin ulkoilussa pukeudutaan tiettyyn tyyliin.
Pian myös käytännössä huomasi, että ne hyvätkään geelipohjalenkkarit tai sandaalit eivät ole mäkisissä maastoissa hyvät, vaikka olisi leveä hiekkapohjainen väylä. Kotimäkemme 16%, metsässä jyrkempääkin, nousu jo tuon toi selvästi esille. Ne tuntuivat liukkailta ja jalalle ne eivät tuoneet kaivattua tukea, erityisesti nilkoille.
No, maalaiset alkoivat pohtimaan millaiset kengät pitäisi hankkia toisena täällä asumisen kesänä, että meidän olisi vuorilla parempi kulkea. Minun selkäongelmat, minkä kanssa elän päivittäin, välillä enemmän ja - vähemmän vaivaten. Hyvin tavallista on kipu ja varpaiden turruus, välillä sitten polttava hermokipu on seuralaiseni. Halusin paremmat kengät kuin lenkkarini, jos se helpottaisi.
Aika paljon kenkiä kokeilimme ja jahkailimme mitkä hankitaan, eri merkkejäkin oli muutamat. Kunnes sitten jalkaani laitoin Hanwagin Tiibetin Jakin nahasta tehdyt Tingri Ladyt, niin ne tuntuivat parhaimmilta, pehmeiltä mutta myös paljon tukevimmilta kuin lenkkarini. Kenkä on A/B-luokan vaelluskenkä eli sopii kevyeen vaellukseen tasangoilla ja matalilla vuorilla. Miehenikin hankki saman mallin miesten Tingrit. Kokemuksemme mukaan jopa tuolla peltojen keskellä asflattipeltoteillä nämä ovat paremmat kuin lenkkarit. Kengät ovat mahdollistaneet minulle niin monta ilon hetkeä, kun ovat osoittautuneet tähänastisen elämäni parhaiksi kengiksi.
Kengillä olemme nyt kolme vuotta tallustelleet ja ne ovat olleet erittäin hyvät ja ovat tästä eteenpäinkin. Niitä on käytetty talvellakin ja meidän olosuhteissa lumellakin osoittautuneet hyviksi vaikka täällä ihmisillä on paljon talvivaelluskenkiä. Kuitenkin olemme huomanneet, etteivät nämä kevyeen vaellukseen tarkoitetut kengät ole parhaat kivisillä ja kapeilla vuoripoluilla.
Ajatus vähän vaativampiin olosuhteisiin hankittavasta kengästä on jo ollut puheissamme viime kesästä lähtien ja uusia kenkävaihtoehtoja on soviteltu kaupoissa. Olimme aika vankasti B/C-luokan Hanwagin Alaska GTXien hankkimisen kannalla. Tuo suosittu yleisvaelluskenkä olisi seuraavaa kovuusluokaakin. Sitten tuli erässä urheiluliikkeessä mahdollisuus kokeilla Alaskaa ja Ferrata Combia. Tästäkin mallista on naisille ja miehille oma malli. Kävelimme urheiluliikkeen maastotestiradalla edestakaisin kummallakin kengällä ja Ferrata Combi tuntui paremmalta jalassa kummankin mielestä. Kenkä on C-luokan kenkä. Niin nämä kengät hankittiin. Nettikaupasta sain kengät vielä näin kauniin värisinä. Vaikka eräs urheiluliikkeen nuori mies yrittikin minulle väittää ettei kengän värillä väliä ole, kun vihreitä yritti kaupata ;) Kyllä värillä on väliä. Jospa tämä väri veisi tulevaisuudessa ennätyskorkeuksiin. :)
Tämä kevät on mennyt niin kuin on mennyt. Joka hetki niin ikävöin ja kaipaan Ramsesta.
Meidän pitäisi olla nytkin kahden viikon vuorilomalla, mutta kotona ollaan, kun vuorilla sataa vettä. Kengät ovat odottaneet ensimmäistä käyttöä jo muutaman kuukauden.
Aika näyttää oliko nämä hyvä ja oikea valinta. Toivottavasti olivat.
On todellakin väliä sillä millä sitä tallustelee vuorilla.
Mielipide ja alkuaikojen ajatus siitä, että vuorilla voi tallustella lenkkarit jalassa, on muuttunut oman kokemuksen myötä aivan toiseksi. Tietysti voi, mutta se on epämukavaa, jopa vaarallista. Hyvät ja tarkoitukseen sopivat kengät ovat väline toteuttaa mukavammin ja helpommin ihania ja antoisia vuorikokemuksia.
Toivottavasti pääsemme pian testaamaan nämä suloiset kaksi marjaa kiviselle vuoripolulle!
Soleil
ps. Muistuipa mieleen Dolomiiteiltä yksi vuoriretki, kun aasialainen nuori tyttö oli vuoripolulla yksin ja jaloissaan sellaiset aivan pienet ja ohutpohjaiset läppyskäkengät. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti