17-26.6.2016, 2.Osa: AURINKOLOMALLA UNKARISSA

Aurinkoa, hellettä, löhöilyä, pyöräilyä ja uimista Balaton-järven maisemissa.
Vähän vanhoja muistojakin. Nyt emme eksyneet sentään nudistileirintäalueelle.

21.6.2016, tiistai: Aurinko paistoi ja ilma oli lämmin heti aamusta. Jatkoimme matkaa aamupuuhastelujen jälkeen.

Mehän olimme olleet täällä Unkarissa ja näillä seuduilla henkilöautolla suuren teltan kanssa vuosina 1997, 1998 sekä mökkiautolla 2000. 

Ajelimme tutulle leirintäalueelle, Vadvirág Campingille, jossa olimme olleet telttailemassa kahtena vuonna aiemmin. Vuonna 2000 myös yritimme tälle alueelle, mutta alue oli suljettuna tuolloin remontin vuoksi. Tämä paikka lähikylineen tuntui silloin mukavalta, kun taas kerran olimme toisella puolen järveä paremmalla leirintäalueella niin se ei ollut huvituksineenkaan näin mukava. Tälle itäpuolelle näkyvät kukkulat jo tuolloin olivat suuri ilo silmille, nehän näyttivät lähes vuorilta.

Tässä päivän lyhyt ajoreittimme.

Alueen respa- ja kaupparakennukset olivat samoja sekä ranta myös näytti tutulta. Huoltotilarakennukset ja alue muuten oli aivan muuttunut. Missä tuolloin oli teltta-alue oli nyt täynnä mökkejä. Alue on suuri, esim. meidän paikka ei ollut peränurkassa ja silti matkaa kaupalle oli puoli kilometriä, josta jo muistojen takia piti käydä aamulla leipää ostamassa. Muistot noilta vuosilta esim. leivästä täällä maailmalla oli herkulliset. Se tuore leipä, jota ei ollut laitettu kuumana muovipussiin, oli jotain niin ihanan erikoista. Niin nytkin kävimme aamupalalle ostamassa leipää ja niitä kuorrutettuja munkkeja, jotka muistin täällä olevan ja ne olivat tuoloin niin herkullisia. No, ne eivät olleetkaan enää niin herkullisia. Leipä oli mautonta niin kuin useassa muussakin maassa ja hillokin munkissa oli oudon makuista. Makunystyrät ovat niin tottuneet hyvään saksalaiseen maukkaaseen leipään ja sen tuoreuteen, myös itävaltalaiseen. Leipä seuraavana päivänä ei ole enää hyvää. Saksalainen ruisleipäkin on niin parasta ja sitä löytyy monenlaista sorttia, siis limppuna ja vuokaleipänä.

  

Kuvia leirintäalueelta.

Balaton-järvi on Unkarin suosittu matkailu- ja lomakohde heti Budapestin jälkeen. Järvi on kooltaan keski-Euroopan suurin järvi, 77 km pituudellaan ja 14 km leveydellään. Veden lämpö voi kesällä nousta jopa 30 asteeseen.

Nytkin vesi oli lämmintä. Kun varjossa oli kolmisenkymmentä lämmintä niin uiminen ei juurikaan virkistänyt, mutta kun oli 35 lämmintä niin silloin vesi tuntui virkistävältä.

Balatonin vesi on sameaa ja turkoosin väristä. Väri vaihtelee valoisuuden mukaan. Järven pohja, ainakin missä me olemme uineet, on tasaista ja kivetöntä hiekkapohjaa. Näkyvyys järvessä on kuitenkin vain noin 85 cm, joka johtuu järven runsaasta pieneliöstöstä. Vesi kun on näille hyvä kasvuympäristö. Vedessä on anioneina runsaasti karbonaatteja, sulfaatteja sekä kationeina magnesiumia, kalsiumia ja natriumia.

Järvessä elää yli 1500 kasvilajia, joista noin 1400 on eri levälajeja. Vedessä ja sen läheisyydessä elää lisäksi yli 1200 eläinlajia, mm. hyönteisiä ja harvinaisia lintuja.

Monet kerrat seurasimme, kun kyhmyjoutsenparvi lenti laulaen ohi.
Myös harvinaisemmat silkki- ja jalohaikara tuli bongattua.

Mökkiautolle valitsimme rantapaikan, josta oli mukavat näkymät järvelle. Meillä on köyhänmiehen kevyt satelliittiantenni, joka ei ole katolla vaan se laitetaan sopivaan paikkaan mökkiauton viereen omalle jalustalle. Näitä kyllä näkee täällä paljon. Saksalainen karavaanari kävi kehumassa meidän systeemiä, kun juuri tuo takia me pystyimme rantaan puiden varjoon leiriytymään. Hänkin olisi halunnut rantapaikan, mutta kokeiltuaan auton katolla oleva satelliittiantenni ei löytänytkään puiden varjossa singnaalia ja hän joutui menemään rannasta kauemmaksi ja avarammalle paikalle.

Yhden illan auringonlasku.

Meillä oli ajatuksena käydä junalla, esim. Siófokissa, mutta helteisen sään takia emme uskaltaneet lähteä niin pitkäksi aikaa pois Kissojemme luota. Pieni pelkoni siitä, jos mökkiautosta katkeaa jostakin syystä sähköt ja ilmastointilaite menisi pois päältä.

Teimme kuitenkin muutaman tunnin pyöräretkiä aamupäivästä, ennen kuuminta päiväaikaa. Täälläkin oli hyvä pyöräillä, vaikka paikoin tuo asfaltti oli vähän kiharaista. Oli mukava, niin kuin joka paikassa muuallakin, istahtaa usein katselemaan ja kuuntelemaan paikallista elämää, myös jotakin syödä välillä.

Tässä muutama kuva kun pyöräiltiin leirintäalueelta pohjoiseen päin, Balatonszemesistä, Balatonőszödista, Balatonszárszóstä, Balatonföldvárista ja Kőröshegyista.

Kuva kannattaa klikata suuremmaksi, että näkee kuvat paremmin.

Muistoja tulvi myös vuosien takaa kuinka lomareissuillamme olemme katselleet monesti paikallisten kanssa futiksen MM- tai EM-kisoja, myös täällä Balatonilla. Ihmetellet tuolloin voimakasta paikallisten eläytymistä katsomiseen. No, nyt ei tarvinnut baariin lähteä katsomaan, kun saattoi omassa mökkiautossa katsoa oman porukan seurassa. Ramses se innokkain futiksen seuraaja isännän sylistä puuttui. Tyttöjä ei futis kiinnosta. Kuningatar ja Muori hetken katsoivat, sen että kuvan sain otettua. Prinsessaa ei ollenkaan moinen turhuus kiinnosta. Hänestä on parempi käyttää tämä aika nukkumiseen sekä välillä nostaa päätä ja katsella järvelle. Ei vaikka Müller ruudussa näkyy.

Tässä muutama kuva, kun pyöräiltiin leirintäalueelta etelään päin ja käytiin Balatonlellessa. Tämä olikin noin kymmenellä kilometrillä näiden lomapäivien lyhin pyörälenkki. Täällä olikin muutama myyntikoju auki, mutta nyt oli kuitenkin hyvin hiljaista, kun muistelee entisaikaa ja sitä kun kerran satuimme lomasesonkiaikaan olemaan täällä, kun joka paikka oli saksalaisperheitä aivan täynnä.

Lomalla on kyllä välillä vuorien tallustelun sijaan mukavaa myös vain istua ja uida sekä vötkistellä ja katsella maailman menoa, niin kuin nämä meidän karvaiset-Karavaanarit aina tekevät. He ovat kyllä mestareita kyyläämään verhonraosta. Mustat-Tytöt erityisesti vielä nauttivat vesistönäkymistä palvelusväensä tapaan.

Tässä toisen illan auringon lasku. Nyt kerkesin ottamaan tästä kauneudesta kymmeniä kuvia.

Tästäkin on yksi mukava muisto juuri tältä leirintäalueelta vuosien takaa. Istuimme perheenä kaikki rannalla, nautimme illan lämmöstä ja katselimme kaunista auringonlaskua. Minä en tuolloin vielä ollut niin himokuvaaja, että se kamera olisi aina roikkunut kaulassani. Hoksasin, että haen teltalta kameran ja ikuistan tuon kauniin hetken. Eikä teltta edes kaukana ollut, mutta kun palaan niin aurinko oli jo piilossa. Ihmettelin, kun se niin äkkiä laski. :)

Tässä muutama kuva, kun pyöräiltiin leirintäalueelta etelään päin ja käytiin Balatonlellessa ja Balatonboglárissa. Rannalla oli mukava seurata veneilijöiden, kalastajien ja lintujen touhuja. Aivan erityisen ihastuttavia olivat vanhempansa kanssa rannan kivillä ja vedessä touhuavat kasi pientä untivikkoa, Punapäänarskun poikaset.

Nuo tarjottimen kokoiset Lángosit mehulasin kera maksoivat yhteensä vähän yli kaksi euroa.
Eihän noita jaksanut helteessä edes kokonaan syödä.

Oli lämpimin päivä ja parhaimmillaan mittari näytti tässä varjossa reilu 35 astetta. Oli mukava, kun tuulenväre vähän kuitenkin vilvotti.

Tässä yksi unkarilainen herkkulautanen kahdelle ja hinta 15 euroa. Baijerilainen vastaava maksaa hengeltä saman ja Saksassa ravintolassasyönti on halpaa.

25.6.2016: Oli lähdettävä kotimatkalle.

Muistoja vähän menneiltä vuosilta:

- Kiva olisi ollut myös käydä Egerin kaupungissa, Aggtelekin tippukiviluolassa ja Unkarin korkeimmalla "vuorella" uudestaan. Noistakin paikoista on mukavia muistoja.

- Budapestissakin olisi mukava käydä. Siellä olemme kahdesti huvitelleet. Vuonna 2000 reissulla meidän autoon murtauduttiin. Jätimme mökkiauton huvipuiston porttien eteen tien varteen parkkiin, tuohon sai pysäköityä ja kun tulimme puistosta huvittelemasta oli takaovi raollaan. Vastassa oli kauhea sotku, kun joka kaappi oli pengottu. Aika paljon vietiin käyttötavaraa, erityisesti miehelle tarkoitettua. Saimme vakuutuksesta kyllä korvauksen. Ainut mikä harmitti oli aika mitä meni muutama tunti poliisi asemalla, kun siellä oli käsiteltävänä bussilastillinen maahan luvatta tulleita ihmisiä, joita sitten lähtivät poliisisaattueella maasta pois viemään. Se harmitti myös, kun tytön korupussukka jossa oli reissuilta ja lahjaksi saamia koruja aika paljon. Meillä ei kuitenkaan loma mennyt tuon takia pilalle. Suomessa naapurimme tuttavalta hävisi auto kokonaan. Mehän olimme kuitenkin onnekkaampia, kun saimme automme pitää.

Balaton-järven pohjoispäähän on kaksi tällaista muistoa.

- Meillä hajosi henkilöautosta laturi. Automme hinattiin pienen kylän korjaamolle. Lämmintä oli yli 30 astetta silloinkin. Talon emäntä kutsui meidän talon pihalle varjoon istumaan. Hän valmisti siinä pihalla säilykekurkkuja. Pian hän toi meille jokaiselle keitetyt maissit. Voi kuinka ne maistuivatkaan herkullisilta. Joka kerta, joskus jopa ihan tuon muiston takia, kun syön maissia tuo muisto tulee mieleen. Niin autoomme vaihdettiin heillä huolettu laturi, joka kesti autossa velä vuosia ja niin pitkään kun auto oli meillä. Eikä yhteistä kieltä edes ollut meidän ja paikallisten välillä. Hintakin tuolle oli tosi edullinen.

- Olimme kyllä kuulleet, että täällä maailmalla on nudistileirintäalueita. No, niinhän me maalaiset aivan tietämättämme yhden sellaisen pihalle kurvattiin, kun joka paikassa muualla oli täyttä. Mies meni osan porukan kanssa respaan meille paikkaa kysymään ja minä jäin osan kanssa pihalle. Eikä siinä pitkään mennyt, kun joku pariskunta käveli respalle päin, nainen vaatteet päällä ja mies ilkosen alasti. No, siinä samassa asia minulle selvisi ja Mieskin osan porukan kanssa tuli nopsaa respasta pois. Olivat nimittäin respassa sanoneet, että kun meillä on lapsia niin tämä on nudistileirintäalue. Jatkettiin sitten kauhistellen matkaa. Tällekin muistolle olemme niin monet kerrat nauraneet, että mitenhän meidän olisi käynyt jos tuonne olisimme leiriytyneet? Sitä sattuu kaikenlaista.

Elämä ei ole ne päivät jotka ovat menneet, vaan ne jotka jäivät muistiin.

Pian jätimme taaksemme Balaton-järven ja mukana oli ilona ja aarteina uusia muistoja. Päivä oli vielä helteisempi kuin edellispäivät. Mukavassa seurassa matka sujui nopeasti ja leppoisasti, eikä mökkiautossa ollut liian kuumaa. Tässä kuvia matkalta.

Itävallan tullivirkailija kysyi, että eihän meillä ole syyrialaisia mukana.

Wienin ohittamisen jälkeen alkoi uhkaavan näköisiä pilviä ilmestymään taivaalle ja niinhän se pian nakkasi vettäkin päällemme. Olimme tähän loman alussa tehtyyn suunnanmuutokseen ilmojen takia hyvin tyytyväisiä. Olimme saaneet olla mukavalla aurinkolomalla, kun taas vuorilla satoi niin kuin ennustettiinkin satavan.
Käännyimme moottoritieltä Traunseelle päin. Pilvet vain synkkenivät, mutta järvi vuoret ympärillä näytti niin kauniilta ukkospilvien alla.

Ajelimme tunneleita pitkin järven toiseen päähän Ebensee-kylään järven rannalle Stellplatz Trauneckiin yöpymään. Ei mennyt pitkään, kun vettä tuli taivaan täydeltä ja ukkosti. Tässä päivän ajoreittimme.

26.6.2016: Aamulla ei enää satanut vaikka pilvet roikkuivat alhaalla. Kävimme pienellä aamukävelyllä. Tämä matkaparkki oli paikallisen venesataman vieressä. Heillä oli joku tapahtuma.

Järvi ja sen kalainen tuoksu toi minulle mieleen niin elävästi etelä-Norjan vuonot. Vuoret järvimaisemalla on niin meidän juttu. Tosi kaunis järvi. Sanoisin jopa kauniimpi kuin lähellä oleva Wolfgangsee.

Lähtiessä kävimme toisella matkaparkilla, Freizeitanlage Rindbach, joka oli reilun kilometrin päässä. Tuolta oli järvelle paremmat näkymät, ruokapaikkakin vieressä. Tänne on kyllä tultava paremmalla ajalla, mutta kun näitä hienoja paikkoja on muitakin. Lähdimme ajelemaan Traun-jokivartta pitkin kotiin päin. Vastaan tuli kilpapyöräilijöitä. Käännyimme tieltä-145 tielle-153 ja tälläkin tiellä oli kilpailijoita liikkellä. Nämä näyttivät kuitenkin paremmin kuntosarjalaisilta. Kovaa menivät alamäkiä hekin, lähes seitsemääkymppiä. Vastaan tuli isäntiä emäntien kanssa sunnuntaiajelulla traktorilla. Ajelimme Attersee ja Mondsee rantoja pitkin. Näiden järvien maisema ei ollut enää niin jylhää.

Saksan puolelle päästyä tihruutti jonkun aikaa vettä ja oli vain 16 lämmintä. Tuntui kylmältä.

Tällaisen minä näin ensimmäisen kerran, että poliisi tekee ruuhkan ja pysäyttää näin liikenteen. Tässä liikenne eteni vielä. Mies on kerran sattunut olemaan vastaavassa tilanteessa ruuhkan alkupäässä, kun poliisi otti tien käyttöönsä. Hiljensi pikkuhiljaa letkan vauhtia, kunnes pysäytti liikenteen kokonaan ja kävi ottamassa tieltä tielle tippuneen kiinnityshihnan, kun taas matkalaiset saivat jatkaa.

Jos mamma suree Ramseksen yhtäkkistä sydämen pysähtymistä iltaleikin jälkeen ja ikävöi kovasti apulaistaan, niin ei se ole helppoa ystävilläkään vaikka aikaa on mennyt kohta tuosta shokkitapahtumasta kolme kuukautta. Kahtena yönä Kuningatar kutsui rakasta Enoaan leikkiin tälläkin reissulla. Hänellä on kova enon kaipuu, kun teki melkein kuusi vuotta kaiken enon kanssa. Kotiin tultua Ramseksen Prinsessa-sisko kiirehti yläkertaan. Jos Ramses oli innokkain apulainen, niin siskonsa on kissoistamme mielestäni viisain. Menin katsomaan mihin sisko meni. Hän istui matolla, paikassa johon veljensä matka päättyi, hyvin oudon näköisenä ja oli levottoman oloinen. Luuliko hän todella, että rakas veli on jätetty kotiin ja kiirehti häntä katsomaan ja tervehtimään vai muistelemaan. :(

Reissu oli onnistunut ja teki niin hyvää meille kaikille olla aurinkolomalla.

Oli mukava käydä Unkarissa 16 vuoden jälkeen. Kotonakin oli kuitenkin reilu kaksikymmentä lämmintä.

Kiitos!

Soleil

Reissun 1. osa:

 17-26.6.2016,1.Osa: AURINKOLOMALLA UNKARISSA