Verryttelyvaellus
3.7.2016: Futisillan jälkeen herättiin viileään aamuun. Mökkiauton sisälläkään ei ollut kuin vajaat kuusitoista astetta lämmintä. Aamupala syötiin sisällä ja tuon jälkeen laitoimme romppeet kasaan. Ajelimme läheiselle parkkipaikalle, (Wanderparkplatz, Kreenheinstetter Str. 10 Hausen im Tal), joka on tarkoitettu juuri ulkoilemaan lähtijöille. Täällä on hyvin yleistä se, että ajetaan autolla johonkin mistä sitten lähdetään kävellen tai pyöräillen liikkeelle. Parkkipaikan vieressä on ravintola, voi pelata minigolfia ja vuokrata kanootteja.
Lähdimme kävelemään läheltä Hausen im Talin rautatieasemaa Schloss Werenwagenille. Matkaa parkkipaikalta oli noin reilut kaksi kilometriä. Nousua tuli linna-alueen takapihalle noin 150 metriä tuolla matkalla.
Schloss Werenwagen ei ole avoin yleisölle, portit olivat kiinni ja "Privat"-kyltti portin pielessä. Kauniilla paikalla kalliojyrkänteellä oleva linna ei edes tänne takapihalle näkynyt.
Ilmeisesti nämä pellot kuuluivat linnalle. Seurasimme kauempaa, kun kauriita tultiin syöttämään. Kauriit olivat aitauksessa.
Reitti kulki pellonreunuksia. Yhdessä kohtaa oli hyvin synkän näköinen metsä. Sanoin Miehelleni, etten tuon metsän läpi uskaltaisi yksin päivälläkään lähteä kulkemaan. En tiedä mikä siinä on, että pelkään synkkiä metsiä. Enkä voisi kuvitella missään metsässä pimeällä yksin kulkevani. Olen paljon liikkunut erämaissa. Nähnyt talvella, kun hangessa on ollut reikä ja keväällä selvinnyt, että siinä on ollut karhun pesä. Nähnyt kalareissuilla karhun jälkiä, ulosteita ja kuullut karhuun ääntelevän. Pelännyt henkeni edestä, että vasaa puolustava hirvi käy päälleni. Ehkä sillä, että yksin jouduin kulkemaan pimeässä kilometrien koulumatkan on yksi syy pimeän pelkooni, sillä joka kerta pelkäsin.
Polku kulki kuitenkin paljon mukavamman ja valoisamman kuusimetsän halki, kuin miltä tuo synkkä metsä näytti. Ihmettelimme, mitä on nämä tuoreet mylläämis- ja pöyhintäjäljet polun vierellä. Ne oli tehty edellisaamun sateen jälkeen. Arvelimme, että onkohan nämä villisian ruuanetsintäjälkiä. Kumarruin muutamaan kohtaan katsomaan ja näytti siltä, että siinä on näytti olevan sorkan jälki. Yhden kuvan kiireissäni vain noista jäljistä ehdin ottamaan ja sekin on epäselvä. Vai onko tuo sitten kauriin jälki?
Mulla tuli kiire. Tuntui että ne on perässämme torahampaat esillä. Kerran joku vinkasi metsässä ja säikähdin jo villisikojen olevan perässämme, mutta tuo ääni osoittautui onnekseni linnun ääneksi. Möyhintäjälkiä oli noin puolen kilometrin matkalla. Metsän muututtua lehtimetsäksi jäljet loppuivat.
Tässä ensimmäinen näköalapaikka.
Ja siitä laaksoon ja linnalle näkymä.
Vaellus jatkui.
Tästä kallioharjanteelta oli hienot näkymät.
Tuolla toisella puolen eilen kävelimme. Alhaalla näkyy parkkipaikka jossa Kissat mökkiautossa odottavat, nukkuvat.
En mennyt Mieheni kauniisti pyytäessä tuohon kivelle ja jyrkänteen laidalle istumaan.
Tämä reitti oli mukavampi kuin edellispäivä. Kulki mukavampien metsien halki. Välillä jopa puiden siimeksestä vähän näki laaksoon.
Schloss Hausen, vanhasta vain raunioita jäljellä mutta tämä uudempi linna oli myös yksityiskäytössä.
Piirretyssä kuvassa Schloss Hausenin vanha ja uusi linna 1755.
Näkymät vanhan linnan paikalta olivat hienot.
Tässä kahden päivän aikana tuli muutamat linnanrauniot ja kaksi yksityisessä käytössä olevaa linnaa nähtyä, mutta linnoja, kauniitakin, on muutama lisää täällä Tonava-jokivarressa.
Linnoilta vähän matkan päässä oli vartiotorni ja vielä sen jälkeen yksi näköalapaikka.
Loppumatkasta 1,1 kilometrin matkalla tuli laskua 150 metriä. Polven kohdalta toisen jalan ulkosyrjään alkoi kovasti sattumaan. Tätä vaivaa on Miehelläni välillä ollut, muttei minulla koskaan aiemmin. Toivottavasti tämä oli vain eilisen ja tämän päiväisen kävelyn rasituksesta tullutta. Toivon kyllä, ettei tästä jatkuva vaiva tule. Tasaisella taas ei tuntunut ollenkaan kipua.
Ihana romanttinen portti suureen lehtipuumetsään.
Tuolta ylhäältä kylän takaa kalliolta katselimme aiemmin alas. Kiipeilijöitä oli parkkipaikan lähikallioilla. Kissat olivat nukkuneet 21. asteen lämpöisessä matkakodissa makoisat päiväunet.
Päivän vaellukselle tuli matkaa 9,7 kilometriä ja 300 nousumetriä. Tämä oli oikein hyvä verryttey edellispäivän rasitukselle. Mukavassa seurassa ja hienoissa maisemissa.
Donautaliin ja Naturpark Obere Donauhun tutustumisreissuja saamme vielä monet tehdä. Sigmaringenin ja Donaueschingenin välillä on paljon vielä nähtävää.
Soleil
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti