GÜNZBURGIN JOULUTORILLA

Ajatuksia joulunajasta: "Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen."

Tapani on hyräillä ja laulaa tätä lyhyttä sävelmänpätkää ympäri vuoden, mutta erityisesti jouluaikaan se soi vielä enemmän huulillani.

Günzburgin keskustassa emme ole ikinä käyneet vaikka pikku-kaupungin luontokohteita olemmekin käyneet lähellä katsomassa.Tässä muutama kuva kivasta saksalaisesta pikkukaupungin keskustasta ja pieneltä joulutorilta. 

Aikanaan, kun syntymäkodista muutin omaan kotiin ja aloimme viettämään omia perhejouluja, niin oli heti selvää, etten kuulu niihin ihmisiin, jotka menevät mummoloihin joulun ajaksi, iloksi ja passattavaksi. Oli tärkeätä viettää joulua omassa kodissa ja niiden kaikista rakkaimpien kanssa. Olimme vasta reilu nelikymppisiä, kun Lapsoset olivat jo lentäneet kotipesästä maailmalle. Ajattelin heti etten velvoita ja syyllistä heitä toimimaan jouluna meidän toiveiden mukaan. Vaan saavat tehdä joulustansa oman näköisen ja olla siellä missä haluavat olla aikuisina ihmisinä. Vasta muistelin Miehelleni, että ajattele kuinka kiireistä se joulunaika aina oli Suomessa. Piti tehdä sitä ja tätä, oli jopa velvoite tehdä niin. Joulunajasta tosiaankin päällimäisenä muistona on, että silloin oli hyvin kiireistä. Nautin kyllä siitä kiireisestä hössötyksestä, mutta myönnän, että kyllä sitä aika väsynyt tonttumuori oli monesti. Vielä aatonaatto oli siivouspäivä. Eihän joulu muuten tullut. Piti kantaa talon kaikki matot ulos ja kuurata joka nurkka kiiltäväksi. Iltamyöhällä vielä saunaa kuurasin, kun toiset jo meni nukkumaan, että sekin oli putipuhdas aattona. Jos ei ollut kaappeja siivottu sisältä, niin siitäkin piti vähän huonoa omaatuntoa potea. Aatto oli jo nauttimista, mutta sekin meni pääosin ruokia valmistellessa. No, tapanin- ja joulupäivä olivat kuitenkin mukavan leppoisia herkuttelu- ja lepopäiviä.

Yksi joulunaika on muistoissa, jolloin ei kiirettä ollut ja sain olla vain työnjohdollisissa tehtävissä. Tuolloin olin muutaman viikon lähes liikuntakyvytön. Pari viikkoa ennen joulua selkä sitten kiireellisenä leikattiin.

 En voi sanoa, että olisimme koskaan eläneet vanhojen suomalaisten perinteiden mukaan, niin kuin monet elävät. En ole koskaan tykännyt siitä, että aina pitäisi tehdä asiat samallalailla. Emme käyneet jouluna kirkossa emmekä haudoilla. Tietysti niitää samoja jouluruokia syötiin, mm. kinkkua ja laatikoita, mutta meille oli aina tärkeää olla aina jotakin uuttakin joulupöydässä ja herkkupöydässä.

Emme ole niitä ulkosuomalaisia, jotka välttämättä haluavat tehdä niin kuin Suomessa asuessaankin on tehty. Vaan uudet jutut ja tavat on otettu käyttöön monessa asiassa. Se vanha opittu tapa ei välttämättä ole edes paras tapa eikä luo mitään turvallisuudentunnetta. Asiat voi tehdä hyvin monellakin eri tavalla ja juuri sillä itselle ja meille parhaalle tuntuvalla. Suomalaisittain on tehty reilu neljäkymmentä vuotta ja nyt tehdään, niin kuin kaksi aikuista haluaa tehdä. Tuonne naamakirjaan laitoin aikaisemmin linkin, Mattojen tamppaus on turhaa.

Kopio mielipiteestäni: " Kiitos tästä! Tätä mieltä olen ollut minäkin, että tehokas imuri on parempi. Voi kuinka monesti olenkaan Suomessa asuessa kärsinyt siitä siivouspäivästä, kun ne ulkona tuuletetut savulle tuoksuvat matot on kannettu sisälle. Tämäkin on ollut mukava asia ulkosuomalaisen elämässä, ettei minua velvoiteta joka perjantai kantamaan talon mattoja kartanolle eikä kukaan minua syyllistä jos en ole vanhaan suomalaiseen tapaan tehnyt viikonloppusiivousta. Muutaman kerran vajaan kuuden vuoden aikana olen tuon kuitenkin tehnyt ja poikennut käytökselläni suuresti naapureista. Täällä en ole nähnyt kuin pienen kynnysmaton kopistelua ulkona muiden tekevän."

Jopa joulunakin kun aatonaattona kantoi ne matot sisälle. Voi sitä aikaa, kun se luonnonkuusi kannettiin sisälle. Se sai minut aina sairaaksi, flunssaiseksi.

Aivan samallalailla on joulunkin kanssa. Täällä uudessa kotimaassa on niin monta tapaa viettää joulua, eikä kukaan täällä velvoita tekemään niin tai näin, vaan saat tehdä joulustakin sellaisen kun itse haluat tai olla tekemättä yhtään mitään joulun eteen. Eikä meitä täällä kukaan arvostele. Tämä tuntuu suurelta vapaudelta ihan oikeasti.

Me emme ole myöskään ulkosuomalaisia, jotka kantaisivat ruokaa Suomesta tai toivovat sitä jonkun sieltä tullessaan tuovan. Meille on ollut aina matkustellessakin suuri elämys paikalliset ruuat. Täällä on herkullista ruisleipää ja salmiakkiakin löytyy. Joka paikasta ja maasta löytyy herkullista suklaatakin. Uudetkin jouluherkut maistuvat jouluisilta, niin saksalaisetkin kuin espanjalaisetkin. Suomalaisesta jouluista ei taida olla muuta nyt, kuin Ikean piparit ja muuton mukana tulleet joulukoristeet. Piparitkaan muuten eivät ole suomalainen keksintö, eikä pohjoismaalainen, vaan jo kauan sitten faaraoiden Egyptissä paistettiin pipareita. Kopio täältä: "Pohjoismaihin pipareiden valmistaminen kulkeutui osittain luostareiden välityksellä keskiajalla. Ensimmäisen kirjallisen dokumentin mukaan vuonna 1685 Turkuun tuotiin kaksi tynnyrillistä piparkakkuja Saksasta." :)

Tottakai nuo joulut oli erityisen mukavia, kun ne Lapsoset olivat pieniä ja iloitsivat joulusta suuresti. Kyllä se ensimmäinen joulu, kun kaikki ne kaikista rakkaimmat eivät olleet siinä ympärillä oli vähän äidille kyyneljoulu. Mutta miksi pilata juuri tämä hetki eläen vain menneessä, kun tästäkin hetkestä voi tehdä hyvän ja mukavan. Silloin oli mukavaa, mutta niin on nytkin ja aivan jouluisen ihanaa. :)

Eri paikkakuntien joulutoreilla on aina joku oma ruokajuttu.
Täällä se oli ruisleivän välissä paksu joulukinkkusiivu, salaattia ja sinappikastiketta.

 Rakastan kovasti joulun aikaa ja sitä, kun saa vähän höpsöttää. Täällä Saksassa höpsötys jo alkaa kaupoissa syyskuun lopulla ja marraskuun lopussa aukeavat nämä ihanat joulutorit. Ei voisi paremmin asiat olla joulunhöpsötystä rakastavalle. Vielä kun on uteliain ja avoimin mielin ottanut kaikkea uutta vastaan, eikä ole ikävöinyt niitä suomalaisia perinteitä, joita meillä ei ole paljoa ollutkaan. Näin on saanut nauttia suuresti tästä uudenlaisestakin joulunajasta. Elämästä nauttii enemmän, kun elää tässä hetkessä, kuin heittäen elämän arvokkaita hetkiä hukkaan eläen ennenkun-, joskun-, mutkuntyyliin.

Tässä tunnelmia Günzburgista. Vähän erilainen versio Oi kuusipuu -laulusta.

O Tannenbaum on vanha saksalainen kansansävelmä ja suosittu joululaulu täällä. Nämä maalaisjoulumarkkinat olivat jouluisat ja Mieheni mielestä oikein mukavat, kun olivat pienet markkinat ja tulivat suhteellisen nopeasti nautittua ;)

Joulu tuntuu joululta, vaikka istuisi hiekkarannalla kuun valossa ja syöden vaikka aasialaista ruokaa. Ei joulua tee pakkanen ja lumi. Sen tekee jokaisen ihmisen oma tunne ajatuksissa ja sydämessä.

  "Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen."

Ihanaa joulunaikaa sinullekin!

Soleil