On onni olla olemassa. Ei muuta. Ei mitään muuta. Se riittää tänään, huomenna ja aina.
Taas se suuri kiitollisuuden tunne iski, kun kävelimme kotikylämme mäen päälle. Pysähdyimme kirkon pihamaalta katselemaan hetkeksi näkymiä ympärille, näytti ja tuntui erittäin hyvälle.
Se on ihmeellistä, että tullessamme tähän kylään meillä molemmilla oli ensikertaa elämässä hyvin vahva tunne, että kotiin tulimme. Tuntuu erittäin hyvälle, että tätä saksalaista kylää voimme sanoa meidän kotikyläksi.
Joulukonsertissa Suomessa olemme vain käyneet muutaman kerran aikanaan musiikkiluokkien järjestämässä. Nyt menimme kotikylän joulukonserttiin kolmannen kerran. Olimme paikalla jo 20 minuuttia ennen konsertin alkua ja kirkko oli lähes täynnä.
Ensin kirkossa soitettiin alkusoitti, jonka jälkeen oli pieni puhetervehdys. Sen jälkeen esiintyi kylän mieslaulajat.
Kirkkokuro lauloi ja esiintyi oman orkesterinsa säestyksellä. Tässä sopraanon esitys.
Viimeisempänä esiintyi kotikylämme musiikkiyhdistyksen soittajat. Tässä he soittavat pontevasti saksalaisia joulusävelmiä aika upean jouluisasti. Suomessa asuessa tällainen musiikki ei ehkä olisi tuntunut jouluisalta, mutta täällä jo ensimmäisen joulun aikaan tuntui.
Lopuksi oli pieni kiitospuhe konserttiyleisölle ja soittajille, sekä kuorojenjohtajat ja kapellimestarit kukitettiin. Lopuksi oli yhteislaulu.
Puolentoista tuntia kestävän konsertin aikana oli tullut kotikyläämme pimeys. Kotona on hyvä olla.
Kiitollisena otan vastaan
tämän päivän
joka on täynnä asioita
joita olen siihen halunnut.
En tunne pelkoa
tunnen iloa ja innokkuutta
kaikkea uutta kohtaan.
Odotan kaikkea sitä
mitä tulen tänään
kokemaan elämässäni
- kiitollisuudella.
Soleil
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti