19.3.2017: MILJOONA LUMIPISARAA

Tutkimassa luonnon ihmeitä ja kuuntelemassa puiden huminaa 12 kilometrin ja 200 nousumetrin sunnuntaikävelyllä.

Lumipisarat eli kevätkellot loistivat kauneutta.

Kevät on jo tullut. Jotkut puut ovat alkaneet aivan selvästi jo vihertämään. Pihoilla ja nurmikoilla on alkamassa kaunis keväinen kukkaloisto, joku puukin on aloittanut kukinnan. Magnolia-puunkin kukannuppu on jo aika iso.

 Olihan viikolla jo varjossa kaksikymmentä lämmintä. Tänä aamuna kuudelta mittari näytti yhdeksää lämpöastetta. Aika näyttää, kuinka tästä kevät etenee.

Tässä kuvia kävelyllä bongatuista metsässä olleista kukkasista.

Kukka pieni maasta nousi; kaunis, hento valkoinen. 

Puissa kasvaa myös jäkälää.

Pöllipinoja on kasattu puiden myyntiä varten, kun on metsää harvennettu.

Tämä on positiivisesti ulkosuomalaista ihmetyttänyt vuosien varrella. Useita rantetyömaita näkyi tälläkin kävelyllä metsässä. Fiksut saksalaiset tekevät puunsa metsässä ja jättävät työstä tulevat roskat sinne. Toisaalta tämä on hyvin ymmärrettävääkin, kun täällä asutaan kylissä lähekkäin. Jää halkosavotasta tuleva meteli myös metsään, eikä näin häiritse naapureita. Sunnuntaina pelkkä puiden pilkkominenkin on kiellettyä tai sanoisinko naapureiden huomioimista. Suomessahan sitä sai usein sunnuntaipäivän pakosta joutua kuuntelemaan ympärillä olevien naapureiden ruohonleikkuuta tai muita työn ääniä.

Meitä säikyteltiinkin kävelyllä. Takaapäin meitä lähestyi vauhdilla joku oudosti rääkyvä ja kun käännyimme katsomaan musta lintu lensi takaamme läheltä. Hetken kerkesimme ajatella, että se on merimetso, mutta ei se ollut kuitenkaan niin iso lintu ja tämä lensi puuhun niin kuin tikat, puuta vasten seisomaan. No, me tietysti kameroilla kuvaa ottamaan, mutta se lenti heti kovasti huutaen pois, ette kyllä hänestä kuvaa saa. Lintu oli uusi bongaus, mutta uudeksii me ei tuota voida laittaa, kun emme kuvaa siitä saaneet. Saattoi tämä rääkkyjäkulkija olla palokärki.

Joku oli tuonut pelolle oman kuvauskoppinsa.

Joku vanha portaikko tuossa vasemman alareunan kuvassa. 

Monenlaisissa maisemissa ja metsissä taas kuljimme. Noita puiden istutusalueita aina ihmettelen, kun niissä on tukikeppi ja suojamuovitötterö taimen suojaamiseksi ympärille laitettu. Ei sitä nuoruudessa kesätöissä olisi saanut samaa taimimäärää päivässä istutettua ja hyvää kesätienestiä, jos noin hyvin olisi pitänyt työ tehdä. 

Bongasin muuten ketun. Se näkyi vain hetken ja loikki iloisesti karkuun.

Ulkosuomalaisella tänne muuttaessa oli vähän erilainen kuva ja varmaan monella muullakin on sama väärä kuva, että Saksa ja yleensä etelämpi Eurooppa on vain ruuhkaista aluetta, jossa on paljon autoja ja ihmisiä joka paikassa. Tuo väärä kuva muuttui aika pian, kun huomasi kuinka paljon täällä onkaan luonnon rauhaa ja metsiä. Jos ajelee vain baanalla ja viettää aikansa kaupungeissa, niin eipä sitten tiedäkään todellista asian laitaa. Mehän olemme aika liikkuvaisia tutkimaan ja katselemaan.

Joka kylän, pellon sekä metsien reunoilla ja laitamilla on parkkipaikkoja sitä varten, että niistä voi lähteä ulkoilemaan. Peltoaukeamat ja metsät ovat täynnä karttoihin merkittyjä ulkoilureittejä. Osa reiteistä on merkitty ja nimetty. Usein parkkipaikoilla sekä reittien varsilla on infotauluja reiteistä, paikoista ja luonnosta. Reittien varsilla metsässä ja peloilla on penkkejä, joissain paikoissa myös nuotiopaikkoja, joihin pitää halot itsellä olla mukana.

Mielestäni saksalaiset ovat kovia ulkoilemaan. Tietysti heitä on myös paljon. Sunnuntai on varattu rentoutumiselle, kun kaupat ovat kiinni ja on hiljaisuusaikaa, niin silloin on hyvä lähteä ulkoilemaan. Sekin on myös pistänyt silmään, että teinit ja nuoret aikuiset ovat vanhempiensa kanssa ulkoilemassa, mikä on harvinaisempaa Suomessa. Sunnuntai-iltapäivisin nuo ulkoiluun tarkoitetut parkkipaikat täyttyvät autoista. Mihin auton jätimme, oli lähellä myös toinen parkkipaikka täynnä autoja.

Lintuja oli paljon korkeissa puissa, mutta niitä en saanut kuvatuksi. Uusia outoja lauluääniäkin kuului. Kahdesti näin käpytikan. Tässä on kaksi huonoa kuvaa tuulihaukasta ja pähkinänakkelista. Nämä eivät olleet uusia bongauksia, mutta minulle uusia lintulajikuvia.

Tässä metsän laidassa oli myös pyöräteline.

Oli mukava sunnuntaikävely luonnon ihmeitä tutkien ja kuunnellen!

Kun leskenlehti ilmestyy, siihen on hyvä syy:
painotuore lehtinen, kertoo meille uutisen ja otsikoi sen huolella:
OLLAAN KESÄN PUOLELLA!

Minusta ne puheet, että muutaman kuukauden ulkomailla asumisen jälkeen uuden viehätys häviää on höpöpuheita. Tämä seitsemäs kevät tuntuu vieläkin suurelta ihmeeltä, kun on yli neljäkymmentä erinlaista kevättä aiemmin viettänyt. Eihän tätä aikaista kevättäkään voi kuin ihastella ja rakastaa. :) 

Soleil

Ps. Tähän vielä joitakin ajatuksia keväästä. Täällä on kaupoissa ja kukkamyymälöissä ollut keväänkukkia tarjolla siitä asti, kun joululomalta tammikuun loppupuolella kotiin tulimme. Lauantaina kukkamyymälöissä oli vilkas hyörinä, kun kukkasortimentteja, puita ja pensaita oli runsaasti tarjolla. Minäkin sorruin ostamaan nämä, josta tein asetelman ulos oven pieleen.

Suomessa asuessa joskus kasvatin itsekin taimia. Kesäkuun ensimmäinen tai toinen viikko vasta ne kukat uskalsi yöpakkasten takia ulos laittaa tai ostaa. Se kesäkukka-aika on pohjoisessa niin lyhyt aika, kun yöt pimenee ja halla saattaa vierailla varhainkin.

Täällä kukat kasvaa jopa 10 kuukautta vuodesta ulkona, tammikuussakin on pihassamme penkissä kevätesikko kukkinut. Täällä voisi tehdä puutarhaparatiisin kasvimaineen ja hedelmätarhoineen. Olen vaimona ja kissa-mammana vähän laiska. Miksi laittaisin riesaksi kukkia. Emme me halua viikonloppuja ja lomia kotona viettää kukkien takia ja niitä kastellen. Jos kuvissani näkyy esim. parvekkeella tai mökkiautossa kukkia, niin ne on aina tekokukkia. Pysyvät ilman kastelematta kauniina ja jopa monesti vuodesta toiseen. Muutaman kukan voi oven pieleen laittaa eikä ne kaada maailmaa vaikka viikonlopun tai loman aikana kuihtuvatkin. Usein lomamme aikana vuokraemäntä jopa kastelee ja huolehtii ovenpielen kukat pyytämättä.

Täällä hyasintti ei ole joulukukka vaan kevätkukka.