28-30.4-1.5.2017: VAPPULOMA

Unterseellä pyöräillen ja lintuja bongaillen aurinkosäässä sekä museossa paossa vappupäivän vesisadetta.

28.4.2017: Meille oli viikolla tullut takatalvi. Ilmat olivat kylmentyneet keväisestä ihanasta lämmöstä reilusti alle kymmeneen asteeseen, jopa aivan nolla-asteiden tietämiin yöaikaan. Keskiviikkona satoi aivan lunta, katot ja pihat olivat lumen peitossa. Ennusteiden mukaan kuitenkin ilmat lämpenisivät sopivasti jo lauantaina. Yleensä ne huononevat juuri viikonlopuksi. Olimme suunnitelleet menevämme mustaanmetsään, Schwarzwaldiin, mutta sinne lupasi epävakaisempaa ja muutaman asteen kylmempiä ilmoja, joten muutimme tuon suunnitelman. Vuorillakin satoi, mutta Bodenseen ympäristössä ei pitäisi lauantaina ja sunnuntaina sataa, joten otimme tuon suunnan nyt menokohteeksi.

Räntää kuitenkin satoi hetkisen, kun ylängöllä korkeammalla ajelimme kohti Bodenseetä. Menimme Unterseellä Radolfzell am Bodensee -pikkukaupungin Wohnmobilparkplatz Mettnaulle yöksi. Vesisadekin oli jo matkalla loppunut, niin kuin sen ennustettiinkin ennen iltaseitsemää loppuvan.

29.4.2017: Aamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Lähdimme noin seitsemän kilometrin kävelyretkelle Mettnaun niemeen, Halbinsel Mettnau.

Bodensee koostuu Unterseestä (alajärvi) ja Oberseestä (yläjärvi).

Kuvasta hiirellä klikkaamalla kollaasikuva näkyy näytöllä suurempana.

Ensimmäinen lintujen tähystystorni. En vieläkään saanut hyvää kuvaa sinitiaisesta.

Edellispäivien kovat vesisateet näkyivät täälläkin. Meidän rantapolkureitti oli veden vallassa ja meidän oli palattava takaisin. Metsässä oli aitauksessa jonkunrotuisia sarvipäitä. 

Tallustelimme seuraavalle lintutornille ja siinä aivan lähellä käki kukkui. Tuo ääni on hyvin tuttu ääni ollut koko elämäni, mutta en muista, että olisin lintua koskaan aiemmin nähnyt. Käkihän tuntui aina Suomessa metsässä kukkuvan jossain hyvin kaukana. Pian se kuitenkin lennähti noin kymmenen metrin päästä vierestämme lähemmäs järvenrantaa. Siinä se sitten keikkuen kukkui aikansa, kun taas lennähti johonkin pois. Käki oli uusi lintubongaus.  

Kävelimme niemeen ja nousimme 18 metriä korkeaan lintutorniin, Mettnau-Turm.

Tornista oli kivat järvinäkymät ympäriinsä.

.
Seurasin kameran linssin läpi neljän tai viiden oravan, olisiko olleet poikasia, villejä leikkejä. Olivat hyvin liikkuvaisia kavereita. Kun ne juoksentelivat puussa korkeammalle, niin ilkeät kottaraiset ajoivat ne pois, aivan yhtä nokalla lyöden. Tuota tiimellystä katsellessa alkoi lähipuussa joku koputtelemaan. Koputtelija oli pienikokoinen tikka, pikkutikka. Tämä oli toinen uusi lintulajibongaus. 

Istuimme rannalla ja katselimme lintujen, pääasiassa nokikanojen, puuhasteluja. Järvellä oli kalastajia. Vastarannalla näkyi leirintäalue, jolle menimme kävelyretken jälkeen.

Täällä niemessä oli useita kuntoutuslaitosten rakennuksia, lisäksi mm. tenniskenttiä ja ravintoloita.

Pähkinänakkeli kipitteli vikkelästi puussa. Niemessä oli mukava rantauimala ja kiva puisto, Mettnaupark. Käpytikka hakkasi puussa ja rastas lauloi iloista kevätlauluaan kurkku suorana.

Puistossa oli kivitaitelija tekemässä hienoa aasialaista kivitaidetta.

Ajelimme Campingplatz Markelfingeniin. Leirintäalueen respassa oli hyvin ystävällinen vastaanotto. Tonttipaikat olivat isoja sekä naapurit tervehtiviä. Heti oli toinen tunnelma, kuin mikä oli Sveitsissä leirintäalueella pääsiäislomalla. Vaikka porukkaa oli alueella paljon, niin lähes joka vastaantuleva tervehti. Mennessäni pesutiloihin, niin hiuksia kuivaava nainen nosti päänsä piilosta ylös ja tervehti. Oli tunne, että oli kotona.

30.4.2017: Aamupalan jälkeen lähdimme pyöräretkelle Konstanziin päin. Välillä istuttiin rannalla ja katseltiin elämän menoa ja nautittiin hetkistä ja siitä, että saamme elää täällä, näissä tunnelmissa ja maisemissa.

Ensimmäisen heinäsadon korjuu oli aloitettu.

Muutama muukin oli kanssamme pyöräretkellä sateiden jälkeen ja näin hyvällä ilmalla, paikoin jopa melkein ruuhkaksi asti. Puistoissa näytti olevan tulppaanien kukinta-aika jo enempi ohi. Joka ei ole käynyt Mainaun kukkasaaren loistoa katsomassa, niin ehdottomasti kannattaa käydä. Perhostalokin on yksi mukava kokemus. Meilläkin pitäisi tuolla uudemman kerran käydä, mutta se jätettiin toiseen kertaan, niin kuin Konstanzin kaupunki ja Reichenau-saari.

Olimme Wollmatinger Ried -luonnonpuistoalueella. Meillä olisi pitänyt mennä täältä lintutornille, mutta polku oli pitkältä matkalta veden peitossa, joten jouduimme kääntymään takaisin. Vettä oli aivan pelloillakin pieninä lampina.

Toinen paikka mihin meidän piti mennä oli tuon puomin takana, mutta puomissa oli kyltti, jossa oli alueelle meno kielletty. Tuo olisi ollut varmaan hyvä lintupaikka.

Istuimme rannalle kiirettömänä katselemaan lintuja ja syömään pienet eväämme. Tämä paikka oli Bodenseen ylä- ja alajärven yhdistävän Reinin vartta. Toisella puolella vesistöä oli Sveitsi ja Gottlieben-kylä. Veneilijöitä ja risteilylaivoja kulki joellä sekä jotkut meloivat kanooteilla.

Silkkiuikuilla tuntui olevan touhua ja säpinää, kovasti ruokailivat ja huutelivat.

Ihmettelin nokikanaa, jolla tuntui olevan kova kiire. Hän kantoi nokassaan heiniä ja vei ne pesässä istuvalle nokikanalle.

Palasimme vähän eri kautta takasin.

Kävimme matkalla Hegne-kylässä katsomassa luostarialuetta. Mikäpä tuolla oli hienoissa olosuhteissa nunnien oleskella, kun vielä Alpitkin näkyivät takapihalta.

Matkalla oli kivoja rantoja ja mukavan näköistä asutusta, maukasta mansikkakakkua ja jäätelöä.

Pyöräretkelle tuli pituutta vajaa 40 kilometriä. Mökkiauton luona varjossa mittari näytti viiden aikaan vielä 20 astetta lämmintä.

1.5.2017: Aamulla leirintäalueella kiersi torvisoittokunta soitellen. Ilmeisesti kutsui ihmisiä kylän vappupäivän grillijuhliin soitollaan. Saivat ihan rauhassa kutsua, kun sateen ennustettiin tulevan.

Kohta 7-vuotias Kuningatar ottaa vappuna rennosti.

Ja kun ajoimme lähtiessä leirintäalueella tyhjentämään mökkiauton harmaita vesiä ja wc-astiaa, niin alkoi ripottelemaan vettä. Tielle päästyämme vettä satoikin sitten jo enemmän.

Olimme ajatelleet sadepäivän kunniaksi mennä museoon. Olimme tästä museosta jo kuulleet vuosia sitten matkailu- ja vanhojenautojen messuilla Stuttgartissa.

Gebhardsweilerin muutaman talon pikkukylään keskelle peltoja suuntasimme Auto & Traktor Museoon. Tämä olikin hieno kurkistus elämään sadan vuoden aikana, elämään ennen ja jälkeen sotien. Museossa sanotaan olevan yksi maailman laajimmista traktorikokoelmista. Jos täällä oli yli 200 autoa ja traktoria, esitteen mukaan yli 300, niin täällä oli niin paljon muutakin. Paljon enemmän sitä muuta mm. 1930-luvulta kirurgin välineet, sikojen teurastuspaikka, kirnuja, kahvintekovälineitä, pesulatarvikkeita 1920-luvulta, leluja, loukkuja, kaikenlaisia työvälineitä, upeita vanhoja käsityöläisten pajoja ja myymälöitä, kampaamo, huoneita kalusteineen jne. Tämä oli paljon enemmän kuin auto- ja traktorimuseo voi olla. Seinätkin olivat täynnä tavaraa menneiltä vuosilta.

Autoja oli 1950-luvulta ja vielä vanhempiakin. Traktoreita täällä oli aivan 1910-luvulta ympäri maailmaa, pieniä ja niin isoja.

1.5.2017: AUTO & TRAKTOR MUSEUM Bodensee

Taas onnistuimme hyvin säiden suhteen. Mukava vappuloma!

Soleil