keskiviikko 24. lokakuuta 2018

12-14.10.2018: SVEITSISSÄ

Vuorilla panoraamanäkymissä sinisen taivaskaton alla, josta oli näkymät kuuteen maahan ja mahdollisuus bongata 500 vuorenhuippua.



Taas oli käyntikohteita useita mielessä. Säänkin ennustettiin viikonloppuna olevan joka paikassa lämmintä ja sinistä taivasta, joten sekään ei tehnyt nyt pulmia viikonloppukohteemme valinnassa. Sininen taivas, vuoret ja järvimaisema olivat ykkösasia minkälaisen nyt halusimme valita ja kokea. Mieleen tuli eräs kohde, joka on jo vuosia ollut mielessä. Näistä kahdesta vuosia sitten tehdystä reissusta oli syntynyt ajatus miltä ylhäältä näyttääkään vuoret ja alhaalla oleva järvi.

Olimme Walensee-järvellä reilu viisi vuotta sitten, 12-14.4.2013, Walensee-järvi.


Ramses ihasteli tuolloin myös seitsemää huippua.

Toisen kerran järvellä olimme toisessa paikassa reilut kolme vuotta sitten, 30.4-3.5.2015, SVEITSISSÄ WALENSEELLÄ JA KOTIIN LIECHTENSTEININ KAUTTA.


Siiri ystäviensä kanssa sai katsella vuorenhuippujen lisäksi myös järvelle.

Ihastellen katselimme ja kiikarilla tiirailimme noilla reissuilla Walensee-järvestä reilun neljänsadan metrin korkeudesta kohtisuoraan nousevia Churfisten vuorten kalkkikiviharjanteita. Vuorijono koostuu seitsemästä huipusta: Selun (2205 m), Frümsel (2263 m), Brisi (2279 m), Zuestoll (2235 m), Schibenstoll (2234 m), Hinterrugg (2306 m) ja Chäserrugg (2262 m).

Ajelimme perjantai-iltana 12.10.2018 Sveitsiin Walensee-järven toiselle puolelle Churfistenin vuorijonon taakse. Vajaan 1500 asukkaan kylään Alt St. Johanniin pienelle leirintäalueelle, Thur Camping, pellon laidalle.



13.10.2018Aivan leirintäalueen vierestä lähti hissi vuorille, mutta se ei noussut ylös asti. Olisimme joutuneet nousemaan kuutisensataa nousumetriä huipulle vaeltaen. Meitä laiskotti, joten kävelimme parin kilometrin matkan lehmäaitauksien läpi Unterwasser-vuorijuna-asemalle Iltiosbahnille.


Kuvissa näkyy vasemmalla Säntis-vuori, kun taas alas laaksoon ei näkynyt ollenkaan Churfistenin huiput. 

Olimme Toggenburgin kunta-alueella. Alueella on mm. Alt St. Johannin, Unterwasserin ja Wildhausin suositut vuorilomakohteet, jotka sijaitsevat Säntis-vuoren ja seitsemän Churfirstenin huipun välissä.



Nousimme ensin laaksosta vuorijunalla Unterwasserista 910 metrin korkeudelta Iltiosiin 1350 metrin korkeuteen. Iltiosissa siirryttiin hissiin, joka kuljetti meidät Chäserruggin huipulle 2262 metrin korkeudelle.



Kiersimme Chäserruggin huipulla omia lisämutkia tehden Panoramarundweg Rosenbodenin. Chäserruggin huippu on näistä seitemästä huipusta laajin alppiniittymäinen huippu. Käytiin toisella huipulla Hinterruggilla, joka on näistä seitsemästä huipusta korkein 2306 metrillä.

Kiireettömästi kuljettiin ja nautittiin lämpimästä säästä. Istahdettiin usein katselemaan ja ihastelemaan upeita näkymiä, mm. näiden kuvien ympyröiden kohdalla. Olihan meillä ympärillä 360 asteen panoraamanäkymä kuuteen eri maahan ja mahdollisuus bongata 500 vuorenhuippua. Hyvällä säällä täältä on mahdollista nähdä aivan Saksaan ja Mustaanmetsään asti.



 Eihän näitä maisemia voi kuin rakastaa ja näistä suuresti iloita. Kuinka mahtava tunne olikaan katsella lähes kaksi kilometriä alempana olevaa laaksoa ja järveä. Kaukana näkyi myös kivasti lumisia huippuja. Vuorihullua tämä kaikki ilahdutti suuresti.







Vaikka päivä oli iloa ja kiitollisuuden hetkiä täynnä ja keho sai näistä maisemista akut ladattua, niin piti minulla kyyneleitäkin vuodattaa, kun tein Siiri-kissalle pienen muistomerkin. Vasta jälkeenpäin huomasin, että Siiri sai muistomerkkinsä Churfirsten seitsemästä vuorijonohuipusta juuri korkeimmalle Hinterruggenin huipulle 2306 metrin korkeuteen. Siiriä kaipaan ja ikävöin.



13.10.2018: Chäserrugg & Hinterrugg

Unterwasser 910 m - Iltios 1350 m - Chäserrugg 2262m - Panoramarundweg Rosenboden - Hinterrugg 2306m



Ja niin palasimme laaksoon onnellisina ja hyvillä mielin. Olimme ansainneet nämä hetket ja tällaisen sään. Vuorilomat kesän aikana kun eivät olleet menneet meidän suunnitelmien mukaan. Jo kesäkuussa suunniteltu vuoriloma peruuntui Miehen työkaverin sairastumisen johdosta.

Tallustelua ylhäällä tuli reilu viisi kilometriä 250 nousumetrillä. Lisäksi täällä laaksossa reilu neljä kilometriä.


14.10.2018: Ajelimme pienempi teitä kohti Boodenseetä.



Ajelimme Fußachiin ja Rheindeltan luonnonsuojelualueelle, Naturschutzgebiet Rheindelta, Boodenseen rannalle. Täällä Reinin suistoalueella emme ennen ole käyneet, mutta monesti nähneet tv:stä ohjelmia juuri tästä alueesta, kun Reini laskee Boodenseehen.



Reini on Euroopan toiseksi pisin joki Tonavan jälkeen. 1230 kilometriä pitkä joki saa alkunsa vuoripurosta Sveisin Alpeilta. Alppi-Rein laskee Reichenausta Boodenseehen 90 kilometrin matkalla vajaa 400 laskumetriä. Tämä Alppi osuus on ruopattu, pengerretty ja oikaistu tulvavahinkojen estämiseksi ja maanviljelyolosuhteiden parantamiseksi suuremmaksi osaksi. Lisäksi jokilaakson reuna-alueet on kanavoitu.


Vuodessa virtaava vesi tuo hiekkaa Boodenseelle noin 2,5 miljoonaa kuutiota. Järven suojeleminen tältä on vaatinut suuria muutoksia ja vaatii huoltotoimenpiteitä jatkuvasti, esim. hiekan ruoppaamista pois. On tehty uusi reitti Reinille ja jatkettu jokiuomaa järvelle päin.



Järven takana zoomattuna Lindaun vanhakaupunki.


Oikeastaan syy miksi tänne nyt tulimme oli se, että Mies oli lukenut saksalaisesta lintukirjasta, kuinka täällä talvehtii myös laulujoutsenia. Valitettavasti emme nyt pohjoisen pesimälintua täällä bonganneet.



Ranta- ja laguunialueen kiersi luontopolku pienine siltoineen.













Alueella on harvinaisia kasveja ja eläimiä, joiden elinympäristöä monin tavoin suojellaan. Rheindeltan luonnonsuojelualueella on tärkeä merkitys kosteikkona koko Euroopan alueen linnustolle. Muuttolintujen on hyvä täällä matalilla vesialueilla ja niityillä pysähtyä levähtämään ja ruokailemaan. Jotkut jäävät myös tänne talvehtimaan, kuten laulujoutsen.



Lintuja täällä oli paljon, mutta emme kuitenkaan mitään uutta lajia bonganneet.







Vuoret näkyivät niin kauniisti ja järven pinta oli timantteja täynnä.





Vastaan tulevat ihmiset tervehtivät. Tunnelma oli heti toinen, mitä se aina on Sveitsissä. Se on jännä asia miten kauniin vuorimaan ihmiset ovat naapurimaan ihmisiin verrattuna niin erilaisia. Tämän on niin selvästi huomannut erityisesti leirintäalueilla ja kissanäyttelyissä. Tietysti edellispäivä vuoriretkellä jotkut tervehtivät, mutta ei samalla tavalla kuin Itävallassa ja Saksassa.









Tässä jokiuoman ruoppauskalustoa.



Höyryjuna puuskuttaen kulki ja Prinsessa katseli ikkunasta parkkipaikan kulkijoita.



Karavaanareiden kotimatkalla uusi laiho vihertää ja rypsipellot kukkivat lokakuussa. Ei tätäkään maisemaa voi kuin rakastaa.


Soleil 

Ei kommentteja: