Nauttimassa vuorimaisemista, tutustumassa loistokkuuteen ja pyöräilemässä Baijerin meri ympäri.
21.9.2018: Ajelimme ylä Baijerin alueelle. Aluetta kutsutaan Alppien juurella ja järven ympärillä Chiemgau alueeksi. Menimme Chiemsee-järvelle ja Prien am Chiemseen pikkukaupungin lähelle niemeen Panorama Camping Harrasiin. Alue oli tupaten täynnä, joten mukava rantapaikka Alppinäkymin jäi vain haaveeksi.
Chiemsee on toki tuttu järvi meille, mutta emme ole koskaan järven rannalla yöpyneet. Usein on ajettu viikonlopuksi tai pitemmille lomille järven kautta. Palattu monet kerrat kotiin A8-tietä pitkin ja pysähdytty järven eteläpuolelle ihan asiasta tehden moottoritie Rastplatz Chiemseellä reissun viimeiset kahvit keittämään. Kissoillekin tämä on aivan lempipaikkoja, kun rannalla on aina paljon lintuja katseltavana. Muutaman kerran olemme myös ajelleet järven pohjoispuolen kautta, mutta kerran vain olemme siellä pysähtyneet. Järvi on hyvin suosittu lomailukohde tai päiväretkipaikka, josta syystä parkkipaikan saaminen isommalla autolla on useimmin työlästä ja onnen kantamoinen edes saada auto parkkiin.
Chiemsee on Saksan kolmanneksi suurin järvi. Tästä syystä järveä myös kutsutaan Bayerin mereksi, Bayerisches Meer.
22.9.2018: Aamutoimien jälkeen lähdimme leirintäalueelta tutustumaan ympäristöön. Pyöräilimme Prien/Stock satamaan. Tässä muutama kuva satamasta.
Herreninsel, herrojen saari, on Chiemseen kolmesta pääsaaresta suurin saari 238 hehtaarin koollaan.
Baijerin kuningas Ludvig II (1845-1886) rakennutti kolmesta linnastaan tänne Herreninselin saareen suurimman linnansa, Königsschloss Herrenchiemseen. Linnassa ei ole mitään baijerilaista, vaan maalauksia myöten kopioita Ranskasta. Ludvig ihaili kovasti Ranskan aurinkokuningas Ludvig XIV:ta. Hän halusi rakentaa täysikokoisen jäljennöksen Versaillesin palatsista, mutta vain keskiosa kerkesi valmistua ennen kuin Ludvig II kuoli. Linnan noin sadanmetrin pituisesta keskiosan 70 huoneesta ehdittiin saada vain 20 ennen kuninkaan kuolemaan valmiiksi. Osa toisesta siivestä oli jo rakennettu, mutta se purettiin pois 1907 kalliiden ylläpitokustannusten vuoksi. Oikeastaan Ludvig II:lla ei ollut tarkoitus täysin kopiota linnasta rakentaa vaan vielä hienompi ja mahtavampi. Rahavaikeuksista huolimatta linnasta tuli ranskalaista Versaillesin linnaa huomattavasti modernimpi, vessoineen ja suurine lämmitettyine kylpyammeineen. Linnan suuri ja upea peilisali on myös suurempi kuin vastaava Versaillesin palatsissa. Ruokasalissa komeilee maailman suurin posliininen kattokruunu.
Tämä oli taas niin hieno kurkistus kuninkaiden elämään ja asumuksiin. Hienoin näkemäni, mutta saa ajattelemaan, että onko tällaisia asumuksia/linnamökkejä ollut mitään järkeä rakentaa. Vielä kun täällä päin näitä hienouksia on aika tiheään. No, hienohan se on ollut, että jotkut sai toteuttaa haaveitaan. Antoivat nykyihmisille näkemisen ja ajattelemisen aihetta. Esim. tämän linnan päämakuuhuoneen loistokkuudessa ei koskaan ole kukaan nukkunut, mutta rahalliselta arvoltaan huone oli linnasaartakin arvokkaampi. Ludvig II:n oma hieno makuuhuone oli kuninkaan yksityisten tilojen puolella. Linnassa Ludvig II kerkesi vain viettää aikaa kymmenen päivää. Kultaa näiden 20 huoneen rakentamiseen oli käytetty vain hyvin ohuina kerrosluiskina ja viiden kilon verran.
Linnan ranskalaistyylinen piha ja näkymä suora järven rannalta toiselle on yli kaksi kilometriä pitkä.
Päivä oli upea kurkistus linnan huoneisiin, museoon, puistoon sekä saaren muihin rakennuksiin. Linnan sisällä ei saanut luonnollisestikaan kuvata. Saaren tiluksilla oli lehmiä ja hevosia.
Millaistahan elämä täällä oli Ludvig II:n eläessä? Oli mukava edes vähän kuvitella. Järvi- ja Alppimaisemissa ei ollut ainakaan valittamista.
23.9.2018: Yöllä ja aamupäivästä satoi vettä. Sateen loputtua lähdimme järvikierrokselle.
24.9.2018: Yöllä tuuli ja satoi vettä aivan myrskyten. Olipa pohjoisempana tehnyt myrsky tuhojakin. Jollain leirintäalueella oli nainen kuollut, surullista.
Sopivasti sade loppui ennen puoltapäivää. Ajettiin mökkiauto laivasataman parkkiin ja tehtiin kävelyretki Prien am Chiemseen keskustaan. Tässä muutama kuva matkalta ja keskustasta.
Iloisen näköinen mummokin istuskeli kävelykadulla.
Käytiin kävelemässä ja katselemassa ranta-aluetta, jossa mm. oli mukavan näköinen uimahalli rentoutumishuoneineen ja saunamaailmoineen. Ulkoaltailta aivan näkymät Ludvig II:n linnalle asti.
Kiitollinen olen tästä pitkästä viikonlopusta näissä ihanissa Alppisissa järvimaisemissa kotoisassa Bayerissa. Tämä kaikki ympärilläni helpotti ja antoi muuta ajateltavaa suuressa Siiri-kissan ikävässä. Meidän jäljellä olevan karavaanariporukan elämän ja matkojen on jatkuttava kaikesta huolimatta, vaikka kaksi niin rakasta matkalaista, Siiri jopa aivan innokkain karavaanari, ovat ikuisesti reissuiltamme poissa. Elävät kuitenkin aina muistoissamme mukana.
Ps. Säämuistoja muistiin. Vielä 20.9. ja 21.9. mittari näytti ihania hellelukemia. Maanantain 24.9. alkoi sää tuntumaan ensikertaa jotenkin syksyiseltä ja päivälämpötilat laski reiluun kahteenkymmeneen. Tiistaiaamuna 25.9. mittari näytti vain 1,9 astetta lämmintä. Kuitenkin lauantai-iltana vielä pimeällä oli parvekkeella mukavan lämmintä. Puhuimme, että onkohan tämä nyt viimeinen ilta, että ovea voi auki pitää. Tänään lokakuun ensimmäisenä aamuna oli mittarissa reilu yksitoista astetta lämmintä ja satoi. Päivälämpötila oli vain 15 vaihtelevan sadesään takia. Hyvin kylmältä tuntuu, kun aurinkokaan ei paista. Tupsukorva-Tytötkään eivät ole tänään viihtyneet ulkona. Loppuviikosta on toiveita vielä jopa yli 20 asteen lämmöstä.
Tänne Saksaan muutettuamme vajaa kahdeksan vuotta sitten meistä tuntui, että shortikelit oli, kun lämmintä oli 15 astetta. Ihmettelimme kovasti, kun jotkut kulki alle kahdenkymmenen asteen lämmössä untuvatakki päällä. Nyt sen ymmärtää, kun itsestäkin on tullut samanlainen. On tottunut, että lähes puolet vuodesta on aivan erilailla lämmintä ja niitä hellepäiviä on kuukausi tolkulla, kuin mihin oli aiemmin elämässä tottunut. Nyt on aivan totta, kun lämpö laskee alle 15, niin palelee ja pitää pukeutua lämpimämmin. Se untuvatakki ei ole yhtään liikaa. Pohjois-Suomessa tuo 15 astetta oli jo kesäsää. Tässäkin asiassa sitä on muuttunut, niin kuin monessa muussakin asiassa ajatukset. Toisaalta muistin kyllä, että kuukauden päivät täällä etelä-Euroopassa kesälomalla jo muutti asian. Suomeen mennessä paleli.
Eilen sunnuntaikävelyllä sanoin taas Miehelleni, ajatteleppa millainen elämän rikkaus on, kun saamme asua ja elää täällä. Elämä olisi paljon kokemus- ja tietoköyhempää, jos asuisimme Suomessa. Emme edes tietäisi, kuinka hiljaisia saksalaiskylät ovat iltaisin ja sunnuntaisin, kuinka tuntemattomat vastaantulijat tervehtivät, mutta toisaalta emmehän me osaisi edes toisenlaisesta elämästä kovin haaveilla, kun ei olisi kuin yhdenlaista elämää takanamme. Nyt me tiedämme olevan.
 |
| Pissipaikan näkymä ;) |
21.9.2018: Ajelimme ylä Baijerin alueelle. Aluetta kutsutaan Alppien juurella ja järven ympärillä Chiemgau alueeksi. Menimme Chiemsee-järvelle ja Prien am Chiemseen pikkukaupungin lähelle niemeen Panorama Camping Harrasiin. Alue oli tupaten täynnä, joten mukava rantapaikka Alppinäkymin jäi vain haaveeksi.
Chiemsee on toki tuttu järvi meille, mutta emme ole koskaan järven rannalla yöpyneet. Usein on ajettu viikonlopuksi tai pitemmille lomille järven kautta. Palattu monet kerrat kotiin A8-tietä pitkin ja pysähdytty järven eteläpuolelle ihan asiasta tehden moottoritie Rastplatz Chiemseellä reissun viimeiset kahvit keittämään. Kissoillekin tämä on aivan lempipaikkoja, kun rannalla on aina paljon lintuja katseltavana. Muutaman kerran olemme myös ajelleet järven pohjoispuolen kautta, mutta kerran vain olemme siellä pysähtyneet. Järvi on hyvin suosittu lomailukohde tai päiväretkipaikka, josta syystä parkkipaikan saaminen isommalla autolla on useimmin työlästä ja onnen kantamoinen edes saada auto parkkiin.
 |
| Leirintäalue ympyrän kohdalla. |
Chiemsee on Saksan kolmanneksi suurin järvi. Tästä syystä järveä myös kutsutaan Bayerin mereksi, Bayerisches Meer.
22.9.2018: Aamutoimien jälkeen lähdimme leirintäalueelta tutustumaan ympäristöön. Pyöräilimme Prien/Stock satamaan. Tässä muutama kuva satamasta.
Chiemseellä on vilkas laivaliikenne ympäri vuoden, niin kuin useammalla järvellä Saksassa ja naapurimaissakin.
Herreninsel, herrojen saari, on Chiemseen kolmesta pääsaaresta suurin saari 238 hehtaarin koollaan.
Baijerin kuningas Ludvig II (1845-1886) rakennutti kolmesta linnastaan tänne Herreninselin saareen suurimman linnansa, Königsschloss Herrenchiemseen. Linnassa ei ole mitään baijerilaista, vaan maalauksia myöten kopioita Ranskasta. Ludvig ihaili kovasti Ranskan aurinkokuningas Ludvig XIV:ta. Hän halusi rakentaa täysikokoisen jäljennöksen Versaillesin palatsista, mutta vain keskiosa kerkesi valmistua ennen kuin Ludvig II kuoli. Linnan noin sadanmetrin pituisesta keskiosan 70 huoneesta ehdittiin saada vain 20 ennen kuninkaan kuolemaan valmiiksi. Osa toisesta siivestä oli jo rakennettu, mutta se purettiin pois 1907 kalliiden ylläpitokustannusten vuoksi. Oikeastaan Ludvig II:lla ei ollut tarkoitus täysin kopiota linnasta rakentaa vaan vielä hienompi ja mahtavampi. Rahavaikeuksista huolimatta linnasta tuli ranskalaista Versaillesin linnaa huomattavasti modernimpi, vessoineen ja suurine lämmitettyine kylpyammeineen. Linnan suuri ja upea peilisali on myös suurempi kuin vastaava Versaillesin palatsissa. Ruokasalissa komeilee maailman suurin posliininen kattokruunu.
Tämä oli taas niin hieno kurkistus kuninkaiden elämään ja asumuksiin. Hienoin näkemäni, mutta saa ajattelemaan, että onko tällaisia asumuksia/linnamökkejä ollut mitään järkeä rakentaa. Vielä kun täällä päin näitä hienouksia on aika tiheään. No, hienohan se on ollut, että jotkut sai toteuttaa haaveitaan. Antoivat nykyihmisille näkemisen ja ajattelemisen aihetta. Esim. tämän linnan päämakuuhuoneen loistokkuudessa ei koskaan ole kukaan nukkunut, mutta rahalliselta arvoltaan huone oli linnasaartakin arvokkaampi. Ludvig II:n oma hieno makuuhuone oli kuninkaan yksityisten tilojen puolella. Linnassa Ludvig II kerkesi vain viettää aikaa kymmenen päivää. Kultaa näiden 20 huoneen rakentamiseen oli käytetty vain hyvin ohuina kerrosluiskina ja viiden kilon verran.
Linnan ranskalaistyylinen piha ja näkymä suora järven rannalta toiselle on yli kaksi kilometriä pitkä.
22.9.2018:
Königsschloss Herrenchiemsee
Päivä oli upea kurkistus linnan huoneisiin, museoon, puistoon sekä saaren muihin rakennuksiin. Linnan sisällä ei saanut luonnollisestikaan kuvata. Saaren tiluksilla oli lehmiä ja hevosia.
Millaistahan elämä täällä oli Ludvig II:n eläessä? Oli mukava edes vähän kuvitella. Järvi- ja Alppimaisemissa ei ollut ainakaan valittamista.
23.9.2018: Yöllä ja aamupäivästä satoi vettä. Sateen loputtua lähdimme järvikierrokselle.
Pituutta tälle pyöräretkelle järven ympäri tuli 63 kilometriä reilulla sadalla nousumetrillä. Kiireettömästi kuljettiin ja pysähdyttiin useasti ihailemaan ja ihmettelemään maisemia ja ylipäätään tätä elämää. Sitä, että saamme arkisesti pyöräillä tällaisissa maisemissa. Etsittiin matkalla muutama geokätkö ja käytiin kahdella lintutornilla tähyilemässä lintuja. Kivan näköisiä lomapaikkojakin oli ympäriinsä.
Tuli kyllä pyöräretken tunnelmista erittäin kiitollisuutta pursuava tunne!
23.9.2018:
Chiemsee Rundweg
24.9.2018: Yöllä tuuli ja satoi vettä aivan myrskyten. Olipa pohjoisempana tehnyt myrsky tuhojakin. Jollain leirintäalueella oli nainen kuollut, surullista.
Sopivasti sade loppui ennen puoltapäivää. Ajettiin mökkiauto laivasataman parkkiin ja tehtiin kävelyretki Prien am Chiemseen keskustaan. Tässä muutama kuva matkalta ja keskustasta.
Iloisen näköinen mummokin istuskeli kävelykadulla.
Käytiin kävelemässä ja katselemassa ranta-aluetta, jossa mm. oli mukavan näköinen uimahalli rentoutumishuoneineen ja saunamaailmoineen. Ulkoaltailta aivan näkymät Ludvig II:n linnalle asti.
Kiitollinen olen tästä pitkästä viikonlopusta näissä ihanissa Alppisissa järvimaisemissa kotoisassa Bayerissa. Tämä kaikki ympärilläni helpotti ja antoi muuta ajateltavaa suuressa Siiri-kissan ikävässä. Meidän jäljellä olevan karavaanariporukan elämän ja matkojen on jatkuttava kaikesta huolimatta, vaikka kaksi niin rakasta matkalaista, Siiri jopa aivan innokkain karavaanari, ovat ikuisesti reissuiltamme poissa. Elävät kuitenkin aina muistoissamme mukana.
Soleil
Ps. Säämuistoja muistiin. Vielä 20.9. ja 21.9. mittari näytti ihania hellelukemia. Maanantain 24.9. alkoi sää tuntumaan ensikertaa jotenkin syksyiseltä ja päivälämpötilat laski reiluun kahteenkymmeneen. Tiistaiaamuna 25.9. mittari näytti vain 1,9 astetta lämmintä. Kuitenkin lauantai-iltana vielä pimeällä oli parvekkeella mukavan lämmintä. Puhuimme, että onkohan tämä nyt viimeinen ilta, että ovea voi auki pitää. Tänään lokakuun ensimmäisenä aamuna oli mittarissa reilu yksitoista astetta lämmintä ja satoi. Päivälämpötila oli vain 15 vaihtelevan sadesään takia. Hyvin kylmältä tuntuu, kun aurinkokaan ei paista. Tupsukorva-Tytötkään eivät ole tänään viihtyneet ulkona. Loppuviikosta on toiveita vielä jopa yli 20 asteen lämmöstä.
Eilen sunnuntaikävelyllä sanoin taas Miehelleni, ajatteleppa millainen elämän rikkaus on, kun saamme asua ja elää täällä. Elämä olisi paljon kokemus- ja tietoköyhempää, jos asuisimme Suomessa. Emme edes tietäisi, kuinka hiljaisia saksalaiskylät ovat iltaisin ja sunnuntaisin, kuinka tuntemattomat vastaantulijat tervehtivät, mutta toisaalta emmehän me osaisi edes toisenlaisesta elämästä kovin haaveilla, kun ei olisi kuin yhdenlaista elämää takanamme. Nyt me tiedämme olevan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti