Sekä kolme koivukujaa vierekkäin.
Ensimmäinen
toinen
ja kolmas.
Meillä oli keskiviikko pyhäpäivä. Oli Saksojen yhdistymisen 28. vuosipäivä.
Tehtiin kymmenen ja puolen kilometrin kävelylenkki. Tässä muutama kuva matkalta.
Ilma oli suureksi osaksi pilvinen, niin kuin se monesti vapaapäivänä on, kun seuraavat päivät ovat olleet sinistä taivasta ja yli kahdekymmenen asteen lämpöjä.
Meilläpäin asustelee jäljistä päätellen paljon majavia. Näitä kulkureittejä näkee ympäriinsä niin kuin kaadettuja puitakin.
Kevällä lehdet puhkeaa puihin hyvin eri aikaan. Niin syksyn väritkin saapuvat asteittain eri aikaan.
Vaahteroiden lehdet ovat vielä vihreät.
Alku viikosta ihastelin iltakävelyllä metsän rehevyyttä, "viidakkomaisuutta", kun aluskasvillisuus ja puiden runkoja nousevat kasvit sekä puista roikkuvat "liaanit" tekevät metsästä niin viehättävän. Tälläkin reissulla osalla matkaa oli saman näköistä.
Keräsimme kävelyllä seitsemän geokätköä, puun alta, kannon kolosta, tolpan nokasta, pöydän alta, sillalta, laiturin alta
ja lintualuetta ilmoittavan merkin tolpasta. Tämä etana olikin hauska. Etsimme tien toiselta puolelta kätköä, kun huomasin tolpassa olevan etanan. Ihmettelin vähän, kuinka kuivalla ilmalla etana on tolppaan kiivennyt. Otin muutaman kuvan etanasta, kun aloin ihmettelemään kuinka se ei liiku ja jotenkin kiinnityskohta näytti oudolta. Alkaa tuo ikänäkö jo tekemään hauskoja tepposia. Geokätköhän se oli.
Lintuja oli liikkeellä jonkin verran. Käpytikka huuteli ison hongittuneen puun latvassa. Iso kuusi kauempana oli kottaraisia täynnä ja äänet sen mukaiset.
Pienellä lammella lenteli kalasääski, joka on meille aivan uusi lintulajibongaus tänä aikana, kun olemme lintulajeja ylös kirjanneet. En vaan veteen syöksyilevästä linnusta saanut hyviä kuvia. Tuossa oikean puoleisessa sillä on kala kynsissä kiinni.
Soleil
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti