Jota ei puskat, nokkoset ja punkit hidasta, vaan puskee päänsä pensaaseen ja menee läpi vaikka harmaan kiven.
Villit niittykukat katsovat minua tänään keimaillen,
ne heilauttelevat lanteitaan tuulen puhaltaessa hellästi
niihin vauhtia taivutuksissa, venytyksissä
tuulen tahtiin.
Oi, miten tahtoisin olla niityn kukkanen minäkin,
huomaamattani olen liittynyt mukaansa tanssiin,
siellä minä olen tuulen venyteltävänä,
auringon hyväilemänä tänäänkin.
- Sari Lehtimäki, runotalo.fi -
ne heilauttelevat lanteitaan tuulen puhaltaessa hellästi
niihin vauhtia taivutuksissa, venytyksissä
tuulen tahtiin.
huomaamattani olen liittynyt mukaansa tanssiin,
siellä minä olen tuulen venyteltävänä,
auringon hyväilemänä tänäänkin.
- Sari Lehtimäki, runotalo.fi -
Sammakko puron kivellä.
Vanhoja myllyn vempeleitä.
IHMETTELE – SINÄ ELÄT
Jokaisessa hetkessä on pieni ihanuus
sellainen hetken lumous joka voi särkyä jos ei osaa antautua hetkelle täydellisesti
se tarkoittaa sitä että hetkessä ei keskitytä tallentamaan hetkeä kameralle tai kännykälle
vaan annetaan tuon hetken tallentua rauhassa omaan sydämeen ja sieluun
annetaan sen kauneuden ja olemuksen tuudittaa henkeä ja tullaan yhdeksi tuon kokemuksen kanssa itse
on tärkeää kokea tuo kokemus täydesti itse siinä hetkessä
se on kokemuksen tarkoitus
Jaettuna kokemus voi laimentua
joskus toki se voi tavallaan kasvaa ja antaa iloa eteenpäin
mutta tärkeintä on kokea ensin itse täydesti se mikä kohdalle tulee
että voisi huomata ne kaikki pienet merkit ja tuntemukset jotka on tarkoitettu opasteiksi tälle ihmisen polulle
Kulje luonnossa
kulje päivissäsi
kuin kulkisit
ikiaikaisessa sadussa
ole kuin lapsi polullasi
ole utelias
ole luottavainen
ja katsele ihmetellen
kaikkea maailmaa ympärilläsi
Katso ja koe
tunne kuin tuntisit
ensimmäistä kertaa
äläkä pidä mitään
liian vähäarvoisena
ihmettelylle
arvosta ihan kaikkea
jokaista sekuntia
kaikkea mitä siinä eteesi tulee
Ihmettele
ja elämäsi muuttuu
ihmettelyn kautta
ihmeellisen ihanaksi
sillä jokainen hetki
on todellisuudessa
todellinen ihme itsessään
Sinä elät
© Sari Lehtimäki
Runotalon voimapuutarha – runotalo.fi
Kauniita ajatuksia tuossa yllä. Antaa vielä lisäpotkua ajatuksilleni ja ihastelulleni. Niin monesti ihmettelen hiljaa itsekseni tai ääneen Miehelleni. Hoen samoja tuttuja höpötyksiäni, katso miten ihanaa,.. nautitaan tästä,.. ajattele me saadaan elää ja olla näissä maisemissa,..voi kuinka kiitollinen olenkaan,.. Lisää tähän antaa arvoa ja kiitollisuutta se, että jo pikku-tyttönä haaveilin vuorista ja asumisesta muualla kuin Suomessa.
Tanssiessani ruohikossa
näen linnun siipien liittyvän toisiinsa,
sen jalkojen kiertyvän kohti kuuta
ja nokan kurkottavan kohti aurinkoa.
Minä vain olen tässä
yhä syvemmällä ja pidemmällä
ruohikossa, heinänkorren ihossa,
niin syvällä, etten koskaan
voi ikinä enää unohtaa
sitä tuoksua joka unessani on.
näen linnun siipien liittyvän toisiinsa,
sen jalkojen kiertyvän kohti kuuta
ja nokan kurkottavan kohti aurinkoa.
Minä vain olen tässä
yhä syvemmällä ja pidemmällä
ruohikossa, heinänkorren ihossa,
niin syvällä, etten koskaan
voi ikinä enää unohtaa
sitä tuoksua joka unessani on.
- Sari Lehtimäki, runotalo.fi -
Iso lauma lampaita.
Mieheni on innokas geokätköjen etsijä. Raivasi ensin monesta kohtaa kävelysauvallani nokkosia ja heiniä tieltä etsien sieltä täältä kätköä. Tämän puskan juurelta se sitten löytyi. Kaivoi rimpsukätkön muurahaisia täynnä olevasta kannonkolosta.
Oli mukava ja helppo 12 kilometrin ja 245 nousumetrin kävelyretki. Aikaa meni kun aina välillä istahdettiin maiseman äärelle ja etsittiin kätköjä.
©Soleil
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti