1-13.9.2020 Metsäretki, 1.Osa: Terveiset

Metsänpeikot ovat palanneet retkeltään kotiin "suuresta ja synkästä" Mustanmetsän retkeltään mukanaan monta koettua kokemusta ja näkymää rikkaampana.

Saimme jälleen läheltä seurata kuinka taidokkaasti lammaspaimen kolmen koiran kanssa johdatteli kukkulan halki suurta lammaslaumaa.
Elämys on tämäkin näytös joka kerta. Tässä näytelmässä upean lisävaikutelman toi takana kauniina näkyvät Alpit, jotka mukavasti lumihuippuineen silmiin näkyi.

Voi kuinka olemmekaan haaveilleet vähän pitemmästä reissulomasta mökkiautolla joululoman jälkeen, mutta kuuliaisina kansalaisina olemme pysyneet lähes koko vuoden kotimaisemissa ja lähimetsissä. Tammikuussa heti joululoman jälkeen teimme kolme viikonloppureissua. Helmikuun lopun jälkeen ei reissussa käyty moneen kuukauteen, kun koronavirus alkoi leviämään Euroopassa. Vasta vähän koronatilanteen rauhoitettua kesäkuun alun jälkeen olemme tehneet 2-3 yön lähireissuja. On kuljettu metsissä ja yövytty metsienreunoilla parkkipaikoilla, vain muutama kerta matkaparkissa.

On monin tavoin suojelevasti eletty tätä poikkeuksellista aikaa. On pidetty etäisyyttä ja vältelty ihmisiä. Ei ole menty paikkoihin, joissa olemme tienneet olevan enemmän ihmisiä liikkeellä. Eikä olla helmikuun jälkeen käyty kahviloissa kahvilla ja ravintoloissa syömässä, vaikka normaalisti usein käymmekin. Ei ole kuljettu kaupunkien toreilla ja keskustoissa. Ruokakaupassa viikon puolentoista välein. Vain muutama kerta koko vuonna muissa kaupoissa. Tunnollisina on ajateltu ja suojeltu kanssaihmisiä, sillä olisihan se kurjaa, jos oireettomana levittäisi koronavirusta ympäriinsä. On tietysti myös suojeltu toisiamme ja itseämme. Kertakäyttöistä maskia on käytetty tottuneesti jo kohta puoli vuotta. Niitä on meillä valkoisia, sinisiä ja vaaleanpunaisia. Käsiä on pesty myös ahkerasti sekä käytetty käsidesiä geelinä, nestemäisenä ja pyyhkeinä kodin ulkopuolella joka välissä. Maskia ei pidetä leuka- eikä käsivarsikoristeena eikä sitä käytettynä sullota taskuun tai käsilaukkuun, vaan sitä käytetään kertakäyttöisenä ja käsitellään ongelmajätteenä.

Metsät ovat tulleet näinä kuukausina tutuiksi niin kävely- kuin pyöräretkillä. Nuokin ovat olleet antoisia ja mukavia retkiä. Taidamme tuntea täällä ikänsä asuneita paremmin omat lähialueet. Silti ei olla keretty joka metsänpolkua ja reittiä kulkemaan. Jossain vaiheessa alkukesästä heräsi ajatus, josko koronatilanne olisi syyskuussa sellainen, että pääsisimme suuremmalle metsäretkelle, suureen Mustaanmetsään.

Elokuun alussa Saksan uudet koronavirus päivätartunnat nousivat muutamana päivän vähän yli kahteen tuhanteen. Johtajat medioissa muistuttelivat ja varoittelivat kansalaisiaan, joka ilmeisesti auttoi, kun uudet tartunnat alkoivat vähenemään. Ne alkoivat pysymään 1400-1800 tietämillä per päivä, viikonloppuna alle tuhanessa. Päätimme rauhoittuneen tilanteen takia toteuttaa tämän pitkään haaveillun metsäretken ajatuksella, että nopeasti voimme siirtyä hiljaisempiin metsiin, jos ihmisiä on liikaa lähellä tai jopa tulla kotiin.

Meille Schwarzwald - Mustametsä on lähes tuntematonta aluetta. Olemme muutaman kerran alueen läpi kulkeneet ja jossain yöpyneet, mutta sen metsiin, kukkuloihin ja upeisiin luontopaikkoihin emme olleet aiemmin tutustuneet. Alue olisi meiltäpäin aivan viikonloppumatkan päässä, mutta kaunis Schwäbische Albin alue on lähempänä, johon olemme sitten viikonloppuretkillä jääneet, jos olemme länteen ja lounaaseen päin kulkeneet.

Mustametsä on vuoristoalue joka sijaitsee Baden-Württembergin osavaltiossa Saksan lounaisosassa Ranskan rajan tuntumassa. Alue on noin 160 kilometrin pituinen ja 15-50 kilometrin levyinen. Alue on 11100 neliökilometrin suuruinen. Vuoristoalue on saanut nimensä laajoista havumetsäalueista. Vuortenrinteiden alapuolella kasvaa pyökki- ja tammimetsiä. Alueella on jokia ja laksoja, rotkoja ja kanjoneita, jäätikköjärviä, järviä on jopa yli 80, useita isoja ja upeita vesiputouksia, viehättäviä kyliä ja kaupunkeja sekä paljon muuta nähtävää ja koettavaa.

Luontoihmiselle ja ulkoilijalle tämä matala Saksan suurin vuorijono on aivan retkeilyparatiisi. Niin retkeilijöille, vaeltajille, pyöräilijöille, kiipeilijöille, varjoliitäjille ja talvella laskettelijoille. Sekä tietysti myös karavaanarimatkailijalle, joka rakastaa luonnon ihmeitä. Vuorihullullulle nämä eivät ole ihan oikeita vuoria, paremmin kukkuloita. Yli tonnisia huippuja on alueella kymmeniä. Korkein huippuista on Feldberg, jonka kohoaa 1493 metrin korkeuteen. Tässä muutama lisää,

Belchen - 1414 m

Herzogenhorn - 1415m

Schauinsland - 1284m
Kandel - Blocksberg - 1241
Gisiboden - 1200m
Hochfirst - 1190m

Alueella on neljä suurta suojeltua aluetta.

- Lähes koko alueen peittävä Schwarzwaldin kansallispuisto, Nationalpark Schwarzwald.

Kaksi luonnonpuistoa
- Schwarzwaldin Keski/Pohjoinen luonnonpuisto, Naturpark Schwarzwald Mitte/Nord

- Schwarzwaldin eteläinen luonnonpuisto, Naturpark Südschwarzwald

- Sekä biosfäärialue, Biosphärengebiet Schwarzwald

Niin lähdimme tiistaina 1.9.2020 tälle luontolomalle ja metsäretkelle. Alkumatkasta vähän ripotteli vettä, mutta ei sen jälkeen koko kahdentoista päivän aikana muulloin. Pilvisiä päiviä oli, mutta enempi aurinkopäiviä. Oli jopa oikea aika olla lomailla juuri heti alkukuusta. Lämmintä oli päivisin vajaat 20 - 25 astetta. Tänään 15.9. on tuonne alueelle luvattu yli kolmeakymmentä lämmintä. Kotona on nyt 30,1 astetta. Hankalaksi olisi mennyt karvaisten Karavaanareiden kanssa mökkiautossa, jos olisi ollut näin lämmintä metsäretken aikana.

Kahdestatoista yöstä vietimme kolme vain matkaparkissa ja muut yöt ulkoiluparkkipaikoilla metsän siimeksessä tai mukavalla panoraama näkymällä yli kilometrin korkeudella.

Yhden yön vietimme aivan keskenämme noin puolentoista kilometrin päässä lähimmästä asumuksesta suuressa synkässä metsässä.

Tuli peseydyttyä Mustanmetsän lähdepuron jääkylmässä vedessä, ei kuitenkaan alla olevan kuvan koskessa.

Paljon ei ehtinyt istuskella ja oleilla, kun koko ajan oltiin vapaaehtosesti menossa kävellen tai pyöräillen.

Ei mitään tavotteita ollut eikä ennätyksiä tehty. Silti älykeloon tuli 12 päivän aikana 230 000 askelta. Laiskottelupäivänä askelia tuli vain reilut 13 tuhatta. Ei edes korkeimmalla olevaa huippua huiputettu hissillä kulkien, vaan yli yhdeksälläsadalla nousumetrillä alhaalta laaksosta.

Yllättynyt olin siitä, kuinka suuret olivat alueella korkeuserot. Mutkateitä oli jopa 11 kilometriä alas ja ylös. Melkein oli kuin olisimme olleet pohjois-Italian Alpeilla, mutta puurajan yläpuolella ei näkynyt kallionseinämiä.

Kaksi harmittavaa asiaa jäi metsäretkeltä mieleen. Se, että loma oli liian lyhyt. Ja, että rikoin ja kastelin ensimmäisenä päivänä kaksi kameraani. Onneksi niillä pystyin ottamaan kuvia, vaikka eivät kunnolla toimineet. Nämä pystykuvat olen yli viiden tuhannen kuvan joukosta vain napannut. Kuvat ovat kansioissa vielä läpikäymättöminä.

Monta upeaa maisemaa, monta kohisevaa vesiputousta, monta kimaltelevaa järveä ja monta synkkää metsämaisemaa näimme metsäretkien aikana.

Tämä luontoloma juurrutti sydämeni vielä tiukemmin Saksan upeaan luontoon. Alppialueen lisäksi jo nyt ikävöin Mustaanmetsään. Onneksi ne molemmat ovat tuossa lähellä, Alpit vielä lähempänä.

Tässä on Schwarzwaldin alue.

Kuva otettu täältä.

Juttu jatkuu pikkuhiljaa. Ihan sen mukaan miten oireileva oikea hiirikäteni antaa kuvia hiirella naputella.

©Soleil