Torstaina vesisade toi kylmyyden ja syksyn aivan yllättäen.
Kun tulimme Mustanmetsän reissulta kotiin, ilma lämpeni heti helteiseksi. Mustanmetsän alueella niin kuin kotonakin sää oli yli 30 asteen lämpöinen. Tällä viikollakin lopulle kolmekymmentä.
Torstaina sää kylmeni. Yöllä on ollut jopa alle kymmenen astetta lämmintä. Vuorilla 1200 metrin korkeudella on satanut lunta. Uutisissa oli, että myös Mustassametsässä oli lumipeite kukkuloilla.
Suurin osa lehdistä maassa on vielä kuivan kesän aikana puissa kuivaksi käpertyneitä lehtiä.
Aivan kahdessa päivässä on puihin tullut syksyn värejä.
Olemme käyneet useasti Mustanmetsän reissulta paluun jälkeen kävelyllä, mutta nyt otin ensikertaa kameran mukaan. Vielä vanhan sellaisen, jota en ole kahteen vuoteen käyttänyt ja jolla olen ottanut pitkälti yli satatuhatta kuvaa. Kamera toimii mutta jo vähän hitaanlaisesti.
Minua harmittaa Mustanmetsän reissulla tapahtunut kompurointi, jossa rikoin kaksi kameraani.
Wutachschluchtin kanjonilla kompuroimassa. Villin Wutach-joen jokilaaksossa ja sen sivukanjonin Lotenbachklammin vesiputouksilla sekä ikimetsien maisemissa.
Sääriluuni oli reilut pariviikkoa kosketusarka ja nyt kunnossa, mutta kamerani resuja. Ykköskamerani, jota olen pari vuotta käyttänyt ja jolla on hintaa vielä tuhannen euroa uutena. Se juonittelee pahasti päälle laitettaessa ja etsimessä näkyy vain varjoja. Ja näyttäisi syövän akkua, vaikkei kameraa käytä. Kuvia sillä voi ottaa, mutta kun päälle laittaminen on sellaista, että joskus aukeaa ensimmäisellä ja joskus vasta viidennellä päälle painalluksella, niin se on aika hankalaa. Tohtorilla sitä olisi käytettävä arvioitavana, että voiko sitä korjata ja kannattaako.
Tällä uimalammella emme ole koko tänä vuonna ehtineet käymään. Tänään muutama rohkea uimari näytti olevan uimassa.
Tämä kävelyreitti oli lähes koko matkan sellaisilla poluilla, joilla emme ole ennen edes kulkeneet. Tämä metsätie ei edes kartalla näkynyt. Saksan metsät ovat täynnä polkuja ja teitä, joilla on hyvä kävellä ja pyöräillä.
Löysimme jälleen uuden lammen, jonka rannalla emme ole aiemmin käyneet.
Aamulla oli kahdeksan astetta lämmintä ja tämän kävelyretken aikana vajaa viisitoista.
Keltaisena hohtavat rypsipellot niin alkukesästä, mutta myös syksyllä.
Tänä kesänä on maissi kasvanut huonosti kuivuuden takia. Suurin osa maissipelloista puidaan puimurilla pois syksyllä, kun ne ovat rutikuivien näköisiä.
Tämä keltainen loisto on niin kaunista ja tuo aina iloa.
Maalaisena tarkailen niin maajussien kuin metsämiestenkin juttuja aina kävelyretkillä.
Täällä oli hienoja metsämiesten passipaikkoja.
Näitä "bambien" ruokintapaikkoja myös usein tulee matkoilla vastaan.
Ja nuolukivipaikkoja.
Kukkapellossa oli dalian oksan hinta 50 senttiä ja muut kukat 80 senttiä.
Kukkaoksien leikkaukseen oli veitset tässä itsepalvelupaikalla käytettävissä. Maksu jätetään lippaaseen.
On syksy.
Tässä minä olen.
Luonto kuolee ympäriltäni,
että heräisi uudestaan taas keväällä.
Puhdistun, riisun kaiken likaisen.
Alan loistaa.
- Sari Lehtimäki, runotalo.fi -
©Soleil
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti