maanantai 9. marraskuuta 2020

31.10.2020: Kiitokset lokakuulle

Toistan värejä,
joita olen löytänyt luonnossa kulkiessani,
kannan mukanani mustikan sineä,
kanervan kultaista hohtoa,
tunnen luissani katajanmarjan makuisen tuskan,
silti olen yhtä luuta kulkiessani tätä metsäpolkua alaspäin yhä vain alaspäin,
jäädäkseni tänne vielä hetkeksi,
kerätäkseni itseeni tätä metsän hehkua,
että voisin loistaa,
että voisin olla kuin pieni käpy tai kuusen taimi,
ollakseni se mikä olen.

- Sari Lehtimäki, runotalo.fi -





Maailmassani on hymyä;
pieniä iloisia viestintuoja lintuja ja perhosia.
En saa niitä kiinni,
mutta ne näyttäytyvät niin usein,
että jaksan kulkea kevyesti eteenpäin.

- Sari Lehtimäki, runotalo.fi -



Mene rauhassa eteenpäin.
Älä pelkää ja turhia murehdi,
sillä aurinko paistaa
jo seuraavan mäen nyppylän takana.

- Sari Lehtimäki, runotalo.fi -















Elämäsi matka ei ole ollut helppo
mutta sinusta on kasvanut iso vahva puu
jonka juuret ulottuvat kauas ja ovat vahvat

oksasi ovat täynnä uurteita ja merkkejä
kunniamerkkejä siitä työstä
jonka olet elämässäsi tehnyt
itsesi ja oman sydämesi kanssa

sydämesi on piirretty
puun runkoon
sen uurteisiin
kauniilla kultaisella hopeanhohtoisella langalla
ja lanka väräjää hennosti joka kerta
kun annat sydämesi rohkeasti avautua
yhä enemmän vastaanottamaan rakkauden
joka maailmalla on sinulle tarjota

- Sari Lehtimäki, runotalo.fi -




Suljin kerran sydämeni syksyltä, keväältä; kaikelta.
Sitten kuljin pitkän matkan tuntematta mitään.
Pidin kiinni silmäni, korvani, suljin kaikki aistini,
sillä ajattelin siten olevani turvassa.

Sitten huomasin, etten elänyt elämääni, en tuntenut aidosti.
Annoin itkun tulla ja sydämeni pehmeni.
Se alkoi elää, se alkoi tuntea, otin sen kädelleni ja silitin.
Tunsin, että me olimme yhtä, minä ja sydämeni;
meistä oli tullut parhaat ystävät.

- Sari Lehtimäki, runotalo.fi -






Kaukana mäellä kasvaa iso koivu.
En minä sen oksiin kurota, en yletä.
Olen vain hiljaa allaan, kuuntelen kertomuksiaan, viisauttaan.

- Sari Lehtimäki, runotalo.fi -




Aamun valkeudessa,
syksyn alkukirpeydessä
minä olen.

Tuntuu kuin nostaisin
pääni jostain
maan uumenista,
kaivautuisin esiin,
katsoisin maailmaa ensi kerran.

Hei, täältä tullaan,
olen viimeinkin pinnalla,
viimeinkin uskalsin tulla esiin
omana itsenäni.

Hei, minä se olen ollut
koko ajan,
aivan mahtavaa!

- Sari Lehtimäki, runotalo.fi -



Kuljen tietä, kuljen polkua mutkaistakin.
Menen sinne minne tie ja sen polut vievät minua.
Seikkailen omassa elämässäni mittaamattoman uteliaana.
Mitä minä löydän polkuni päästä lopulta?

- Sari Lehtimäki, runotalo.fi -


Metsässä hiivin kasteessa aamun.
Liimaudun puihin, sammaleisiin, kantoihin.
Olen yksin, niin luulen
kuulla voin metsän hengityksen.
Se minulle laulaa kuin hyräillen
laulua elämän uskon,
otan mukaani nyt sen.

- Sari Lehtimäki, runotalo.fi -



Villit niittykukat katsovat minua tänään keimaillen,
ne heilauttelevat lanteitaan tuulen puhaltaessa hellästi
niihin vauhtia taivutuksissa, venytyksissä
tuulen tahtiin.

Oi, miten tahtoisin olla niityn kukkanen minäkin,
huomaamattani olen liittynyt mukaansa tanssiin,
siellä minä olen tuulen venyteltävänä,
auringon hyväilemänä tänäänkin.

- Sari Lehtimäki, runotalo.fi -



Syyskuun viimeisenä päivänä kukkiva rypsipelto täynnä perhosia.



Annoin sydämelleni
arvostusta ja rakkautta
jonka se minulta ansaitsi saada

kun annoin rakkautta sydämelleni

annoin rakkautta itselleni
ja koska me kaikki
olemme kuitenkin lopulta yhtä
annoin samalla rakkautta koko maailmalle

ja mikä muu voisi tätä maailmaa
niin paljon edistää ja auttaa
kuin rakkaus.

- Sari Lehtimäki, runotalo.fi -


Kiitollisena kaikesta tästä
mitä elämäni on
juuri nyt, tässä hetkessä.

- Sari Lehtimäki, runotalo.fi -




Vastauksia

Nopein reitti sinne
mihin olen menossa,
päämääräni?

Ei ole nopeinta reittiä,
on vain tie jolla olet.
Olet perillä koko ajan
kun vain ymmärrät,
että tämä matka on sinun tehtäväsi.

Et sinä koskaan pääse todella perille
eikä sillä ole merkitystä.
Tärkein on kokemus,
oman elämäsi muovaaminen,
oman taideteoksesi rakentaminen,
luominen ja siitä nauttiminen.

Luo ja nauti siitä,
rakasta olemassaoloasi, sinua.

- Sari Lehtimäki, runotalo.fi -


©Soleil

2 kommenttia:

Aijukka kirjoitti...

Ihania syyskuvia ja mahtavia runoja!

Soleil kirjoitti...

Kiitos! :)

Kulkiessa metsässä ja vuorilla haluan tallentaa hetkiä kuviin, aivan liikaa. (Juuri ja vielä käyn Mustanmetsän lomankuvia läpi ja niissä vielä aikaa menee.) Joskus onnistunkin hyvän kuvan nappaamaan. Kuvat merkitsevät minulle paljon. Niiden kautta voin tuntea ja kokea vielä enemmän ja syvemmin elämän hetkiä. Usein luen myös runoja ja niiden kautta myös saa tuntea ja kokea enemmän elämästä. Runotalo.fi runot ovat aivan suosikkejani.