Katsellen ja kulkien niin, että kaikki on niin ihmeellistä ja ihanaa.
Kolmen järven kierros, uusi vesiputous ja kahden huipun valloitus sekä yöt suuren luostarialueen parkkipaikalla ja paronaamanäkymissä.
7.9.2020: Olimme nukkuneet hiljaisuudessa Hinterzarten-kylän kupeessa parkkipaikalla yön. Aamu valkeni aurinkoisena. Aamurutiinien jälkeen otimme pyörät takatallista esille ja lähdimme kiireettömästi kolmen järven kierrokselle pienet eväät mukana.
Ensimmäiseksi ajelimme peltojen ja metsän halki Mathislesweiher-järvelle.
Kuvasta klikkaamalla se näkyy näytöllä suurempana.
Matkalla pysähtelimme katselemaan usein maisemia. Kuvassa edessäpäin näkyy mustanmetsän korkein vuori Feldberg. Tässä jutussa, 1-13.9.2020 Metsäretki, 3.Osa: Ihastuttavia vesiputouksia ja panoraamamaisemia, kävimme pyörällä toiselta suunnalta Feldbergin huipulla.
Toinen järvikohteemme sijaitsee Feldbergin juurella täältä päin katsottuna.
Matkaa Feldsee-järvelle tuli tällä älykelloni tekemällä reitillä 11,5 kilometriä ja 335 nousumetriä.
Feldseen järvikierroksen teimme kävellen jälleen kiirettömästi töllistellen ja kaikesta ympärillä olevasta ihmetellen nauttien. Mm. kun suuria puita oli kaatunut polun eteen.
Järvessä ei saa varpaita kastella, eikä koirat saa uida. Tällä suojellaan lammen pohjassa kasvavaa harvinaista saniaista. Istuimme nuotiopaikalle pienet eväämme syömään ja korvapuustikahvit hörppimään. Pitkään emme saaneet rauhassa olla, kun muutama innokas rosvosorsa oli kimpussamme. Mitään näille röyhkeille emme antaneet. Sorsat kiersi lampea ja jos joku porukka istahti lammen rannalle eväitään syömään, niin he sinnikäinä yrittivät retkeläisten eväitä varastaa.
Tässä järven lähellä oleva kostea suo.
Matkamme jatkui seuraavalle järvelle.
Titisee-järven alue on hyvin suosittua lomaseutua. Leirintäaluekin näytti aika lailla olevan täysi, kun ohi pyöräilimme.
Pistimme maskit naamalle ja kävimme kaupasta ostamassa suklaata, hunajaa ja Schwarzwaldin kinkkua. Emme ostaneet sitä rasvaisinta kinkkua, joka varmasti olisi ollut sitä parasta. Schwarzwaldin kinkkua kyllä saamme aivan kotikulmienkin kaupoista, joten ei se mikään erikoisuus ole meille ja sitä rasvaistakin on tullut leivän päälle joskus laitettua.
Täällä tuntui näin korona aikaan olevan liikaa ihmisiä vaikka ihmiset tuntuivat pitävän hyvin etäisyyttä varoen toinen toistaan, niin me halusimme täältä silti nopeasti pois ja metsään takaisin.
Tälle mukavalle järvikierroksen paluureitille tuli mittaa 18 kilometriä ja 145 nousumetriä.
7.9.2020: Seentour im Naturpark Südschwarzwald
Matkamme jatkui. Kävimme matkalla ruokakaupassa ja ajelimme tämän reitin St. Blasienin keskustaan tälle St. Blasien katedraalin parkkipaikalle seuraavaksi yöksi.
Alb-joki oli aivan siinä vieressä. Teimme pienen iltakävelyn kaupungille.
Vanha luostarialue rakennuksineen olisi tarvinnut tunteja kunnolliseen tutustumiseen, mutta emme edes käyneet näin korona-aikana kokeilemassa, oliko tuomiokirkon ovi avoinna. Kirkon kupoli on neljänneksi suurin Euroopassa, halkaisija on 36 metriä ja korkeus 63 metriä.
Kaupunki oli kaunis ja hiljainen.
Tässä matkailuautojen parkkipaikalla yöpyi meidän lisäksi neljä muuta autokuntaa.
8.9.2020: Hiljainen oli yö, ei edes kirkonkellot paukuttaneet yönsydännä tai sitten nukuin niin sikeästi, että lyönnit jäi kuulematta. On elämys ja rikkaus herätä uuteen päivään tällaisessa keskiaikaa huokuvassa pikkukaupungin miljöössä. Katsella mökkiauton ikkunoista näkymiä, kun kaupunki pikkuhiljaa herää. Suuren positiivisen lisän antoi hetkeen ja tulevaan päivään sinisenä loistava taivas.
Heti aamupalan jälkeen lähdimme pienelle aamukävelylle Windbergin vesiputoukselle, Windberger Wasserfall.
Linnut lauloivat, puro solisi ja putous kohisi.
8.9.2020: Windeberg Wasserfall, St. Blasien
Olipa mukava päivän aloitus.
Matkamme jatkui vuoren valloitukseen. Nousimme mökkiautolla ylemmäs kukkuloille. Saimme mökkiauton viimeiselle ulkoiluparkkipaikan paikalle isomman tien varteen.
Tässä ajoreitti.
Ilma oli reilusti yli kahdenkymmenen asteen lämpöinen. Nousimme ylös vauhdilla, aivan juoksujalkaa, vaikka pysähtelimme monet kerrat katselemaan ja minä kuvia räpsimään sekä väistelimme ohitettavia ja alas laskeutujia.
Voi miten ihanalta tuntuikaan mennä lujaa, niin että hiki tuli ja pulssi nousi. Oli kiire ihastelemaan panoraamamaisemia.
Belchen huippu on 1414 metrin korkeudella Mustanmetsän vuorista neljänneksi korkein. Ylhäällä vähän alempana rinteessä oli Rapsfelsen 1328 metrissä.
Istahdimme huipulle makoilemaan nurmikolle, niin kuin moni muukin oli tehnyt. Ilo oli suuri, kun Alpitkin näkyivät horisontissa. Täällä myös olivat turvavälit kohillaan, vaikka ihmisiä oli tullut hissilläkin ylös. Muutaman metrin päähän meistä kellahti iloisesti jalat ilmassa heittäen vanhempi mies makaamaan nurmikolle vaimonsa kanssa. Hekin tuntuivat nauttivan suuresti koetusta ja nähdystä. Puhuivat Italiasta ja Itävallasta. Mies tuumaili, että kyllä se voisi vielä onnistua lähemmäs tuhannen metrin nousu, niin kuin ennen, mutta vaimonsa meinasi, ettei heistä enää ole sellaiseen.
Ylhäältä näkyi jo monta tuttua paikkaa. Vuorihullulle se on yksi suuri lisäilo, kun saa katsella kauempana näkyviä tuttuja maisemia eri kulmilta. Mm. Sirnitzpassolla 1079 metrin korkeudella vietimme yön, Wanderparkplatz Kreuzweg, josta meillä oli tarkoitus tänne vaeltaa, mutta kun suunnitelmat meni aamulla uusiksi maisemat peittyvän sumun takia. Jutussa, 1-13.9.2020 Metsäretki, 4.Osa: Kiireettömiä päiviä Mustassametsässä.
Istuimme ja ihastelimme tätä kauneutta. Katselimme elukoita, niin lehmiä, lampaita ja vuohia. Nautimme hiljaisuudesta.
Belchenhausille mieli teki jäädä istahtamaan ja syömään jotain paikallista ruokaa. Matkoillamme yksi suuri elämys on paikallinen ruoka ja täällä Schwarzwaldin kirsikkakakku, mutta nyt koronapandemian aikana jätimme sen jälleen väliin.
8.9.2020: Belchen 1414 m, Schönenberg
Tällä lomalla ei ole tarkoituksella tehty pitkiä kävely- ja pyöräilylenkkejä. Kuntoa olisi ollut kyllä paljon pitempiinkin. On kuljettu kiirettömästi katsellen, haahuillen ja nauttien näistä erilaisista maisemista, kuin mitä ovat kotikukkulat ja -metsät. Meille on ihan tavallista kävelyretkillä muutaman sadan nousumetrin matka, alle 500 nousumetriä on helppo. Jo kotikulmilla helposti tulee 200 nousumetriä. Alkuvuosina, kun yritin ymmärtää mikä ero on 500- ja 1000 nousumetrillä niin käytin näitä vertauksia.
- Kuusamo-Kemijärventieltä Ruka-tunturin huipulle on reilu 2 kilometriä ja 200 nousumetriä
- Kilpisjärveltä Saanan huipulle on 5 kilometriä ja 500 nousumetriä.
Helppo ja hauska oli tämä pieni vellus.
Jatkoimme matkaa muutaman kilometrin. Oikeastaan meillä oli aikomus laskeutua yli tuhat metriä alemmas Belchen-vuorelta kehuttuun Münstertaliin, mutta suorin tie laaksoon oli suljettu.
Miksi olisimme matkaa jatkaneet näin mukavasti maisemista matalemmas laaksoon. Teimme ruokaa ja katselimme auringon laskua. Alhaalla näkyi mukavasti Wiesentalin maisemat ja Wiedenin kylä.
Kävimme jälleen kiitollisin mielin nukkumaan uusien koettujen muistojen kanssa.
Metsäretki jatkuu,..
©Soleil
Aikaisemmat tämän reissun jutut:
- 1-13.9.2020 Metsäretki, 1.Osa: Terveiset
Metsänpeikot ovat palanneet retkeltään kotiin "suuresta ja synkästä" Mustanmetsän retkeltään mukanaan monta koettua kokemusta ja näkymää rikkaampana.
- 1-13.9.2020 Metsäretki, 2.Osa: Schwarzwaldin Grand Canyonilla
Wutachschluchtin kanjonilla kompuroimassa. Villin Wutach-joen jokilaaksossa ja sen sivukanjonin Lotenbachklammin vesiputouksilla sekä ikimetsien maisemissa.
- 1-13.9.2020 Metsäretki, 3.Osa: Ihastuttavia vesiputouksia ja panoraamamaisemia
Maailma on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan, sanoi Muumipappa.
Vaellusretki turvelammelle, yö yli kilometrin korkeudella sekä hieno kanjonikierros.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti