13-16.5.2016, TAAS HELLUNTAINA MAIN-JOELLA

Historian muistoja ihmettelemässä sekä ihastelemassa, satojen ja tuhansien vuosien takaa. Näimme jopa 300 miljoonaa vuotta vanhan kivettyneen puunrungon sekä sen aidon ja oikea puhuvan peilin.

Olimme taas kyttäilleet sääennusteita tarkkaan. Vuorille tietysti halusimme, mutta siellä satoi vettä ja oli tosi kylmää niinkuin luvattiin ilmojen olevan kotonakin. Pohjoiseen päin ennustettiin lauantaille aurinkoa ja muille päiville vain pientä sadetta, ilmankin ennustettiin olevan lämpimämmän.

Meillä on aina ollut mielessä Würzburgin kaupunki. Se vaan on aina jäänyt, vaikka siitä läheltä on monesti ohi ajettu. Vuosi aiemmin oltiin myös täällä päin Main-jokivarressa ja ihanassa Miltenbergissa. Juttua tuosta reissusta löytyy täältä. Nyt päätettiin tutustua vähän kaupunkiin ja Main-joki varteen lisää. Oikeastaan emme olleet kovin perehtyneet mitä katselemme, mutta mukavaa ja yllättävääkin löytyi, kun meni taas vähän, niin kuin sokkona. Olenkin aina sitä mieltä ollut, kun on avoimin ja utelian mielin matkassa, niin koettavaa löytyy aina. En halua enkä pysty suosittelemaan mitään erityistä saksalaista kaupunkia, kun olen sitä mieltä, että jokaisesta löytyy jotakin katseltavaa. Yleensä näin ulkosuomalaisen silmille hyvin erityistäkin vielä.

13.5.2016: Ilma oli pilvinen, kun lähdimme pohjoista kohti ajelemaan. Vähän nakkasi vettäkin matkalla. Saipahan puhdistettua siitepölyt etulasista. Lämmintä oli kuitenkin lopulle kaksikymmentä astetta. Ruuhkaa ja viivästymää matkalla oli ennen Würzburgia vähän ja jännitimme kuinka meidän käy. Ehdimmekö käymään Decathlon Würzburgissa. Ehdimme viettää tässä shoppailuparatiisissa aikaa noin 45 minuuttia, kun kauppa sulkeutui kahdeksalta. Hyvä näin.

Katselin ipadiltä stellplatzeja. Mukava matkakaveri on ADAC Camping und Stellplatzführer, Mieheni ja Kissojen lisäksi. Vaikka ipadiltä löytyy monta muutakin vastaavaa sovellusta matkaparkeista ja leirintäalueista on tämä Adacin versio kaikista mukavin käyttää, helpoin klikkailla. Leirintäalueita tuosta löytyy 8500 ja stellplatzeja 5000 Euroopan eri maista. Tämä ei ole mainos, kun en tästä bloggaamisesta mitään rahaa saa vaikka mainostankin paikkoja aika ahkerasti. Täältä löytyy Saksan parhaat stellplatzit. Nämä stellplatzit ovat leirintäalueiden lisäksi palvelemassa meitä karavaanari-matkailijoita. Näitä on monen tyyppisiä, mutta parhaissa on suihkut ja pesu- sekä kuivauskone, jopa koiralle pesupaikka. Nämä sijaitsevat kaupunkien ja nähtävyyksien kupeessa sekä jokien ja järvien rannoilla. Monesti ovat jopa paremmalla paikalla kuin leirintäalueet. Tästä kartasta näkee stellplatzien sijainnit ja määrät hyvin maakohtaisesti tämän firman esittämänä.

Ajelimme Stellplatz an der Mainländeen Dettelbachiin Main-joen rannalle. Tässä paikasta mukava esittelyfilmi, ei tosiaankaan minun tekemä, myös kivaa esittelykuvaa Dettelbach-kylästä. 1 kw sähköä maksoi 0,50 euroa, 60 l vettä euron ja 24 tunnin pysäköinti 7 euroa. Ilmaiseksi sai tyhjentää kemiallisen vessakasetin sekä likavedet. Suomessahan näitä matkaparkkeja on tosi vähän verrattuna keski-Euroopaan. ABC-asemilla on esimerkiksi saanut tyhjentää likavedet ja vessan ilmaiseksi sekä ottaa vettä, joissakin paikoissa on ollut muutama sähköpaikka josta on maksu peritty, myös jossakin yöpymistä. Jossakin toisaalla on ollut palvelua mutta noita on jouduttu ilkivallan takia sulkemaan. Miksi näin Suomessa asiat ovat? En koskaan täällä ole nähnyt näihin asioihin liittyen ilkivaltaa enkä kyllä muuhunkaan. Nyt on suomalainen karavaanarijärjestö neuvotellut, että näillä meluisilla parkkipaikoilla yhdistyksen jäsen saa saa yöpyä viiden euron hintaan, kun muut joutuvat maksamaan kymmenen euroa sekä kaikki joutuvat maksamaan viisi euroa vessansa tyhjentämisestä. Täällä tuon vessakasetin saa tyhjentää ilman lähes joka paikassa. Joissakin missä on uusi tuo tyhjennys/vesipömpeli täytyy 50s kolikko laittaa, että saa tyhjennysluukun auki, mutta tuohon hintaan saa myös runsaasti astian huuhteluvettä.

Mukavahan tässä rauhallisessa ympäristössä oli yöpyä reilun 40 muun kanssa.

 14.5.2016: Aamupalan ja puuhastelujen jälkeen jatkoimme matkaa. Aivan jäi harmittamaan miten mukavalta näytti Dettelbach emmekä käyneet pikkukaupunkiin paremmin tutustumassa.

Ajelimme Würzburgiin ja Main-joen rannalle stellplatzille, mistä olikin vain kivenheitto keskustaan. Tiistaista lähtien tähän rantariviin ei saa pysäköidä, mutta muualle isolle parkkipaikalle kyllä. Pysäköintimaksu oli klo 06-20 kolme euroa maanantaista lauantaihin yöltä ja sunnuntailta ei maksua peritä.

Niin lähdimme tutustumaan lähemmin Würzburgin kaupunkiin. Würzburg sijaitsee kauniisti Main-joen kummallakin puolella. Kaupungissa on reilut 130 tuhatta asukasta.

 Katseltiin kaunista kaupunkia ja käytiin tietysti monessa kirkossa, mutta muutamasta käännyimme ovelta takasin, kun oli kirkonmenot meneillään. Suuntasimme Residenz Würzburgin hienoa puistoaluetta ihastelemaan sekä kävimme linnan sisältäkin katselemassa. Sisällä sai omaan tahtiin vapaasti kierrellä. Kauniita huoneita ja huonekaluja siellä oli, mutta kuvia ei tietenkään tuolla saanut ottaa. Tämä palatsi on rakennettu 1700-luvun alkupuoella. Linna ja sen ympärillä olevat puutarhat on merkitty UNESCOn maailmanperintöluetteloon vuonna 1981.

Kun ollaan Main-joella niin pitää syödä alueen erikoista punakaalta, knöödelia ja sianlapaa (Schäufele). Hieno oli tämä Würzburgin vanha kaupunki.

14.5.2016: WÜRZBURG

Monituntisen kaupunkivaelluksen jälkeen tulimme mökkiautolle.
Stellplatzille olisimme saaneet jäädä yöksi, mutta ajattelimme kuitenkin lähteä ajelemaan rauhallisemmille seuduille.

Meillä oli suunnitelma jäädä Marktheidenfeldiin tähän oikealle Stellplatz Martinswieseiin yöksi, mutta tuo oli suljettu jonkun tapahtuman takia. Alue olikin kyllä aivan tyhjä. Rannassa vain näkyi muutamia ihmisiä.

Ajelimme aivan sokkona sitten Lohr am Mainin kupeeseen ja jokivarteen Stellplatz Mainländeen yöpymään. Mökkiauton ikkunasta oli taas kissoilla ihmettelemistä, mm. jokilaivoja. Ajattelimme, että kuinkahan tämä on rauhaton paikka, mutta hiljainen oli karavaanariporukka ja lähiliikennekin yön aikana.

15.5.2016: Illalla tutkimme netistä, että mitä nähtävää täältä löytyy ja löytyihän sitä. Päänähtävyydet ovat raatitalo, kaupungintorni, kaunis kävelykatu, kalastajakortteli ja kaupunginmuuri, Kirkko St. Michael   sekä linna jossa on alueen vanhasta historiasta kertova laaja ja kiinnostava museo, Spessartmuseum. Huh, sielläpä olikin sitten paljon kiinnostavaa katseltavaa,mm. satoja vuosia vanhoja astioita, puusepän työtila, sepänpaja, apteekki entisajan malliin, vankityrmä, 300 miljoonaa vuotta vanha kivettynyt puunrungon iso palanen, vankityrmä, kauniita vanhoja huonekaluja,..yms. ja sai heittäytyä satujen mailmaan. Kaikki niin kauniisti esille laitettuna. Aivan aisti menneen ajan.

Kaupungintorni - Der Bayersturm on saanut nimensä suvusta, joka 200 vuotta asui tornissa kaupungin palovartioina. Torniin on 147 porrasaskelmaa ja torni on 40 metriä korkea. Torni on rakennettu 1200-luvulla ja tätä ei ole toinen maailmansota vaurioittanut. Tämä koko Lohr am Mainin kaupunki on säästynyt kokonaan sodan tuhoilta. 

"Grimmin sadut ovat saksalaisten Grimmin veljesten kokoamia satuja, joista tunnetuimpia ovat Hannu ja Kerttu, Lumikki, Prinsessa Ruusunen, Tuhkimo, Punahilkka ja Bremenin soittoniekat. Saksaksi Grimmin sadut on julkaistu nimellä Kinder- und Hausmärchen. Ensimmäinen satukokoelma julkaistiin vuonna 1812 ja seitsemäs painos vuonna 1857."
Kopio: https://fi.wikipedia.org/wiki/Grimmin_sadut 

Lumikki sadun aito "puhuva peili" löytyi täältä Spessartin museosta. Yhtenä Lumikki-sadun esikuvana pidetään Maria Sophia von Erthalia jonka koti oli Lohrin linna. Tässä tarinaa tuosta.

Tämä oli kerrassaan ihana pikku kaupunki ja näitä tällaisiahan on Saksa täynnä.


15.5.2016: LOHR AM MAIN

Olipa elämys tämä Lohr am Main viehättävineen puuristikkotaloineen. Tulimme aivan sokkona tänne, nähtiin ja koettiin tosi paljon. Aivan ihana kävelyretki kaupungissa ja museossa. Näkemisen ja kokemisen ilo alkaa pikkuhiljaa löytymään, vaikka kaipaus ja ikävä on kova Häntä, karvaista Karavaanaria.

Ajelimme Main-jokivartta eteenpäin maalaismaisemien ja kauniisti kumpuilevien maisemien halki.

Menimme Gemünden am Main -pikkukaupunkiin ja Campingplatz Saale-Inseliin. Minulla on aina tapana kaupunkien info pisteistä ja leirintäalueen respasta kerätä mukaan esitteitä. Niitä sitten kannan kotona välillä paperinkeräykseen. Leirintäalueen respan edessä oli esiteteline josta tarttui käteen kaupungin kävelykierros. Tässä tuo esite Englanniksi.

Ja niin lähdettiin tämä kiva pieni kaupunkivaellus kävelemään.

15.5.2016: GEMÜNDEN AM MAIN

Tänään piti sataa ajoittain, mutta sade oli heikkoa ja vain vähän ripisteli. Niin vähän, ettei auton etulasikaan kastunut kunnolla.

16.5.2016: Tänään maanantaina oli vapaapäivä ja pyhäpäivä, Helluntai, täällä Saksassa. Aamulla kulkureiden matka jatkui Würzburgiin jokivarteen samaan parkkiin, missä olimme lauantainakin. Tämmöinen kaunis sadan kilometrin jokikierros meillä tuli ajeltua parin päivän aikana.

Parkkipaikan läheltä lähti mukava vajaan tunnin kävelyreitti kaupunginpuutarhan läpi linnakkeelle, Festung Marienberg Würzburgille.

Linnakkeen paikalle on jo 706 rakennettu Marien-kirkko. 1201 on perustettu linna. 1253-1719 linna on ollut Ruhtinaspiispan asuinpaikkana. Linnankierros ja Piispan museoon oli pääsymaksu kuusi euroa yhteensä per henkilö. Saksassa ei suuria nämä pääsymaksut ole ja niin niissä käy paljon ihmisiä.

Linnakierroksella kävimme mm. linnan alla, jossa kuulemma menee yli kymmenen kilometriä käytäviä, katsottiin 105 metriä syvän kaivon pohjalle. Tuolta syvästä lähteestä otetiin vain ruuan valmistukseen ja eläimille vettä. Sitä ei uskallettu juoda, kun pelättiin sen olevan juotavaksi kelpaamatonta. Juomana käytetiin mietoa viiniä kolme litraa päivässä. Tuohon aikaanhan ei peseydytty, eikä vettä silloin tarvittu peseytymiseen. Käytiin myös ahtaassa vankityrmässä, jossa oli aikoinaan 30-35 ihmistä pidetty vankina. Suunnilleen ryhmämme verran ja tuli kyllä jo muutamassa minuutissa tukala olo.

Näkymät keskikaupungille ja jokilaaksoon tuolta kukkulalta ovat erittäin kauniit. Kävelimme linnan toista puolta kävelyreittejä takaisin mökkiautolle. Niin ihana elämys ja tallustelu oli tämäkin. Tämä oli suurin linnake missä olemme käyneet.

16.5.2016: FESTUNG MARIENBERG WÜRZBURG

Mukava ja kokemusrikas Helluntailoma, kiitos!

Toivomme kyllä seuraavalle pitkälle viikonlopulle vuorille sateetonta keliä.

Soleil

4-8.5.2016, SVEITSISSÄ BERNIN KUPEESSA

Uusimassa passia, nauttimassa lämmöstä ja maisemista.
Paluu kotiin pikkuteitä pitkin Emmentalin ja Baarin kautta.

4.5.2016: Ajelimme nyt uusia ja hitaampia reittejä Sveitsiä kohti. Jäimme Stellplatz In den Herzeniin yöksi. Stellplatzi olikin jo täynnä. Vieressä oli iso parkkipaikka johon oli jo moni jäänyt yöksi ja mekin jäimme muiden lähes kolmenkymmenen mökkiautokunnan kanssa. Maksettin tietysti kahdeksan euron vuorokausihinta.

5.5.2016: Aamupalan jälkeen jatkettiin matkaa. Taivas loisti kauniin sinisenä. Saksasta Sveitsiin menimme pienen raja-aseman kautta Ramseniin. Kävimme ostamassa moottoritietarran, vignetten, joka on voimassa ensivuoden tammikuun loppuun asti. Ajelimme maalaismaisemissa alkumatkan pienempiä teitä, kunnes ajelimme moottoriteitä E41 ja E60 kohti Berniä. Niin kuin monesti muulloinkin näin pitkien viikonloppujen aikaan oli ruuhkia toiseen suuntaan enemmän mihin me olimme menossa.

Ajelimme Bernin kupeeseen Aare-jokivarteen ja Wabern bei Berniin Campingplatz Eichholziin. Olimme tehneet varauksen ja siitä saaneet sähköpostilla vahvistuksen. Jos emme olisi tehneet varausta olisimme saaneet kääntyä portilta pois, niin kuin sai kääntyä alueelle yrittänyt irlantilainen matkaaja. Leirintäalueen koneella näkyi tiedot ja varaus, mutta meille ei ollut kaikesta huolimatta varattu asuntoautolle paikkaa, vaan huoneisto. Saimme kuitenkin paikan, mutta nämä sveitsiläiset leirintäalueet ovat aika usein pettymyksiä. Täälläkin oli paikat niin pieniä, ettemme edes saaneet markiisia aukaistua. Pöydän kun laittoi mökkiauton eteen, niin siinä ei suurta väliä jäänyt naapurivaunuun. Paikka oli kuitenkin mukavalla paikalla ja siitä vähän näkyi joki mökkiauton eteen ja ikkunoihin. Leirintäalueen vieressä oli yleinen uimaranta, johon illaksi kokoontui paljon nuoria nuotioille. Yksi ilta laskin mökkiauton ikkunasta, että ainakin yhdeksän nuotiota rannalla loimusi. Melua tuolta ei haitaksi asti kuulunut, mutta koko jokivarsi oli savuinen ja tuo savu haisi aivan mökkiauton sisälle asti. Lakanatkin tuoksui sisälle tuodessa savulle. Mökkiautomme on nyt savustettu, mistä en oikein tykkää.

Saimme leirintäalueen hintaan kuuluvan bussi- ja raitsikkalipun, mutta tällä kertaa emme käyneet Bernin keskustassa ja käyttäneet tuota etua. Reilu pari vuotta sitten pysähdyimme Berniin pääsiäisloman alkajaisiksi. Kuvia ja pieni juttu mukavasta keskustasta löytyy täältä. Bernin kuuluisat karhutkin kävimme tuolloin katsomassa. Tämä viehättävä vanha kaupunki on Sveitsin pääkaupunki, mutta vasta viidenneksi suurin kaupunki reilulla 125 tuhannella asukkaallaan. 

Tässä päivän ajoreittimme.

6.5.2016: Aamusta lähdimme polkupyörillä Suomen suurlähetystöön ja tilaamaan minulle uutta passia. Homma hoitui ja uusi passi tulee myöhemmin postissa kotiin.

Leirintäalueelta katsottuna toispuol jokea on eläintarha Tierpark Dählhölzlin. Iltapäivästä lähdimme helteisen lämpimässä säässä tutustumaan alueeseen.

Ainahan on mukava katsella eläimiä ja niiden puuhasteluja.

 Karhut näimme vain kaukana kahdestaan istuskelevan. Eurooppalainen villikissa oli kokonaan piilossa. Tällä ihmiset olivat retkellä eväiden kanssa. Osa paistoi makkaraa.

Nämä linnut olivat mainioita.

Minusta eläintarhojen parhaita asukkaita ja seurattavia ovat aina apinat. Münchenin eläintarhassa niitä on paljon. Täällä oli vain muutama "Herra Tossavainen".

Näitä jokirannan eläimiä pääsi katselemaan ilman sisäänpääsymaksua jokirannan kevyenliikenteen väylältä.

Mainio oli tuo saukko, kun tuli aidan taakse odottamaan ruokailuvuoroaan, kun hoitaja oli ruokkimassa pelikaaneja.

Seitsemän villisian poikasta touhuineen ja kujeineen olivat mainiota katseltavaa.

Kirjoittelen jonkun aikaa juttuihin meidän karavaanareiden suuresta menetyksestä, vaikka tämä karkoittaisi täältä kaikki lukijat. Aina, kun siltä tuntuu. Olen avoimen rehellisesti kirjoittanut, kuinka mukavaa on tämä ulkosuomalaisen elämä ja se, että saamme tehdä reissuja hienoihin paikkoihin ympäri vuoden. Kulkea juuri siellä mistä pitkään, vuosikymmenet, Suomessa asuessa haaveilimme. Tupsukorvakissa oli myös pitkäaikainen haave ja nyt tuo yksi suuri on viety meiltä pois. Varmasti eivät kaikki ymmärrä, niin kuin ei tätä ulkomaille muuttoakaan, mutta ei tarvitsekaan ymmärtääkään meidän elämää ja tätä kuinka suren ja ikävöin Häntä, rakasta perheenjäsentä ja karvaista-Karavaanaria.

Hänen äkkikuolema terveenä pian iltaleikin jälkeen on ollut suuri järkytys meille kaikille. Hän oli aktiivisin kissakaveri kaikista kissoistamme ja kaveri lähes kaikissa puuhissani. Tämä on meille kaikille suuri elämänmuutos, kun yksi joukostamme puuttuu. Vielä viikollakin kaksi hänen ystäväänsä istui paikassa mihin hänen matkansa päättyi, päät allapäin ja surullisen näköisinä, heilläkin oli ikävä. Tälläkin reissulla kaksi ensimmäistä aamuyötä oli vaikeaa yhdelle kissoistamme. Hän kutsu, etsi ja itki.

Tänään 6.5 tuli kuukausi siitä, kun Hän lähti vihreimmille niityille. Vaikka varmasti Hän olisi halunnut jatkaa matkaa meidän kanssa. Oli hyvin vaikea ilta, kun ajattelin, että kuukausi sitten katselimme yhdessä futista tv:stä ja Hän makasi hiirikäteni päällä tässä tietokoneella, niin kuin hyvin usein aiemminkin. Kuinka tuosta tunnin päästä Hänen suuri ja niin hellä kultainen sydän vain sammui. Se ei ollut tarpeeksi rautainen eikä antanut varoittavia merkkejä aiemmin. Hetki aiemmin kaikki oli hyvin ja yhdessä leikittiin viimeinen iltaleikki, kun hetken päästä oli toisin. Eikä enää koskaan voida samoin leikkiä, olla ja tehdä yhteisiä juttuja yhdessä ja porukalla. Elämä ei palaa koskaan enää ennalleen. Hän ei koskaan enää ole hauska hassuttelukaveri ystävilleen eikä meille palvelijoilleen. Hän oli mestari viihdyttäjä ja kekseliäs hassuttelija. Enää on vain mielissämme lohtuna paljon ainutlaatuisia muistoja. Arteena on myös paljon upeita muistoja hienon näyttelyuran ajalta, mistä harrastuksesta en olekaan koskaan aiemmin maininnut täällä blogissa, joita minun on hyvin vaikeaa vielä muistella. Ne kun ovat niin yhteisen elämämme huippuhetkiä ja ilman häntä en niitäkään olisi saanut kokea.

Kiitän Häntä ja olen erittäin kiitollinen yhteisestä upeasta matkasta jonka saimme kulkea yhdessä! Hän kulkee aina mukana sydämissämme, mutta myös puheissamme siitä millainen oli Hän. Työn alla on pitkä muistojuttu, millainen elämästä nautiskelija oli Hän. Kuinka Hän nauttisi suurella sydämellä tästäkin reissusta ja paikasta, kun ikkunoista näkyi lintuja. Aina Hän iloitsi uuden näkemisestä niin kuin kulkurikaravaanarin tuleekin iloita. Niin kova ikävä Häntä!

Meidän on viidestään jatkettava matkaa, vaikka tämä alkutaival on hyvin vaikealta kaikista tuntunutkin.

Oikealla näkyy Jungfrau, jossa kävimme pari vuotta sitten. Juttua löytyy täältä.

7.5.2016: Lähdimme kävelyretkelle Gurten-kukkulalle, "Mount Gurten", jonka korkein kohta kohoaa 858 metrin korkeuteen. Vuorelle voi mennä hissillä, kävellen tai polkupyörällä. Puistossa on aktiviteettejä monenlaisia mm. lapsille erilaisia leikkipaikkoja, teatteri, musiikkia, ravintoloita, nuotiopaikkoja ja mikä parasta ympäriinsä kauniit näkymät niin Bernin kaupunkiin kuin Sveitsin korkeimpia vuoria kohti.

Parasta on aina reissuillamme, kun menee sinne pieniin paikallisiin kyliin katselemaan ja kuuntelemaan elämää. Sekin, kun peltopolulla aika läheltä vierestä lähti kettu aivan yllättäen, kuva vasta kun se loikki pellon laitaan, kun näki kauriita villinä juoksevan pellon poikki metsästä toiseen metsään sekä myös erilaisia eläimiä maalaistalojen aitauksissa. Leirintäalueelta matkaa tälle tallustelulle tuli 11.8 kilometriä ja nousumetrejä noin 400 eli aivan hyvä pieni harjoituslenkki. 

On aivan omasta mielestä kiinni miten tämän maailman ympärillämme näemme, onko kaikki niin surkeaa ja kurjaa vai ihanan kaunista ja hyvää. Vuoret ovat aina lumonneet minut kauneudellaan. Nyt niiden lumous on ollut hukassa ensimmäistä kertaa surun takia, mutta tänä päivänä ne näyttivät jo kauniilta. Taustamusiikkin nimi No Comeback - ei paluuta, niin ei ole paluuta entiseen valitettavasti vaikka kuinka haluaisimme. Tämä sävelmä tuo ikävän ja kaipuun tunteen, mikä iski välillä tälläkin kävelyllä, mutta myös kertoo maailman ja vuorten kauneudesta ja niiden tuomasta ilosta. Ainakin minulle.

Ihanin päivä kuukauteen!

8.5.2016: Meitä ilmat helli ja hyvä niin, kun sunnuntaiaamukin valkeni aurinkoisena. Aamupalan ja -puuhastelujen jälkeen lähdimme kotimatkalle. Meillä on vanha karttakirja johon aina merkitään tiet, jotka olemme ajaneet ja paikat jossa olemme yöpyneet. Sitä on myös mukava välillä katsella ja ajaa niitä ajamattomia teitä, kun nuo pääreitit on jo niin moneen kertaan ajettu. Nyt suuntasimme Emmentaliin.

Ajelimme myös Emme jokivartta pitkin.

Käytiin Baarissa, kun ajettiin Räikkösen kotikylän kupeesta ohi.

Zürichin järvimaisemat ovat myös hienot ja Rapperswil-Jona -kaupunki näytti mukavan näköiseltä.

Matkalla oli myös kaunista maalaismaisemaa. Isännät olivat jo heinätöissä. Harvakoneet pyörivät, kun kääntelivät heinää pellolla.

Pieni passokin matkalle osui, Wasserfluh Passhöhe 848m, ennen kuin näkyi kotoinen Bodensee.

Taas Saksasta ja Itävallasta Sveitsiin päin rajojen tuntumassa oli ruuhkaista, mutta meidän menosuuntaan ei. Tässä päivän ajoreitti.

Soleil