keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

9.6.2018: MÜNCHENISSÄ

Korkeuksissa, maan alla ja shoppailemassa.


Lähdimme päiväreissulle Münchenin seudulle. Keskustaan emme tällä reissulla aikoneet mennä. Ulkoilukohteeksi valitsimme Olympia-puiston (Olympiapark München) vaikka käymättä meillä on ihana Englischer Gartenkin ja palatseista puhumattakaan. Olympia-puisto on hieno kokonaisuus pienine lampineen, urheilupaikoineen ja nähtävyyskohteineen. Puisto toimii myös tapahtumien ja konserttien pitopaikkana. Moni tulee puistoon piknikille, ottamaan aurinkoa, kun taas joku vain istuskelemaan.


Koskaan aiemmin emme olleet käyneet Olympia-tornissa.


Tornin huippu kohoaa 291 metrin korkeuteen. Torni on avattu yleisölle 1968 ja rakennettiin vuoden 1972 Olympialaisia varten, niin kuin tämä koko Olympia-puisto rakennuksineen. Tornissa on rockmuseo, pyörivä Michelin-palkittu ravintola ja torni toimii myös viestintätornina. Lisäksi torni on näköalapaikka, josta näkee ympäri Müncenin kaupunkia ja hyvällä ilmalla Alpeille asti. Hissi vie 185 metrin korkeuteen. Vertailuna Tampereella oleva Näsinneula on 168 metriä korkea ja näköalatasanne 135,5 metrissä.


Ylhäällä oli kahdessa eri kerroksessa näköalatasanteet. Ne nousivat 185 metristä kerroksen ja kaksi ylemmäs eli noin 190 metrin korkeudella ollaan korkeimmalla näköalatasanteella.




Münchenin keskusta edessäpäin.






Olympiastadioni ja edessä vasemmalla uimahalli ja oikealla Olympiahalli.

Liikuttuneena muistelin tornista alas katsellessani menneitä upeita hetkiä muutaman vuoden takaa, kun Sisaruksillamme, Prinsessalla ja Ramseksella, oli suuri juhlapäivä täällä Olympia-puistossa ja alhaalla olevassa Olympiahallissa. He olivat keräneet siihen päivään mennessä yli kaksikymmentä serttiä ja valmistuivat tuolloin yhdessä täällä kissanäyttelyissä kissojen kauneuskilpailujen korkeimpaan titteliin, kastraatteina - Supreme Premiereiksi. Lisäksi Ramses voitti loppupaneelissa italialaisen maailman näyttelyssä voittaneen komistuksen. Iso saksalaisyleisö hurrasi meille ja meidät kuulutettiin tulevan myös Saksasta. Päivä oli hyvin tunteikas päivä, kuin myös aivan uniikki ja ikimuistoinen. Onnen ja rakkauden päivä jollaista en olisi vuosia aiemmin uskonut koskaan kokevan. Kiitollinen olen näistäkin menneistä muistoista, jotka saavat silmäni kostumaan.


Täällä Lasse Viren 1972 voitti kultaa. Meillä tuosta ei ole mitään sen hetkistä muistikuvaa, kun olimme tuolloin neljä ja viisi vuotiaita lapsia.


Olympiastadioni oli vuoteen 2006 asti suosikkijalkapallojoukkueemme Bayern Münchenin kotistadioni.




Olympiakylä.




Etualalla on autoilun elämysmaailma BMW Welt -keskus museoineen, jossa olemmekin useamman kerran käyneet. Alueella on BMW:n pääkonttori ja valtavankokoinen Bemarin tehdas, jonne voi myös tehdä opastetun tehdasvierailun.


Siellä alhaalla näkyy meidänkin pikkuauto parkkipaikalla.


Taustalla horisontissa näkyy jalkapallojoukkueen Bayern Münchenin kotistadioni, Allianz-areena.


Puistossa on myös akvaario, Sea Life, jossa asuu 3000 asukasta ja yli 20 eri hailajia. Akvaario oli maan sisässä.

Eihän tämä kooltaan ollut kuin Pekingin tai Monacon akvaariot, mutta oli kyllä silti näkemisen ja kokemisen arvoinen. Kaikki oli kauniisti esille laitettu ja lapset monin eri tavoin huomioitu.

Kollaasikuvasta klikkaamalla kuva näkyy näytöllä isona.




Koskaan vedestä ei saa nostaa kaunista meritähteä ylös. Jos se vetää ilmaa sisällensä, niin se kuolee takaisin veteen laitettuna muutaman tunnin kuluttua.


Tässä eri hailajien munia. Isoja ja aika erikoisen muotoisia.


Tässä oltiin meren alla. Huoneessa oli muutama hierontatuoli, joihin saattoi kymmeneksi minuutiksi istahtaa katselemaan meren kuhisevaa elämää.






Tämän altaan äärellä katselimme pitkään. Altaan elämä oli vilkasta. Kissahain poikasia oli useita. Heidän äitinsä kuulema nukkui altaan yhdessä nurkassa 18 tuntia vuorokaudesta.


Asukkaat, mm. eri hailajit, rauskut ja pienemmät kalat, eivät kuulemma syö toisiaan altaassa, kun ovat tottuneet siihen, että heidät syötetään.


Ovat myös tottuneet pienestä pitäen ihmisiin ja ovat uteliaita. Nousivat pystyyn katselemaan ja kuin tanssimaan ja poseraamaan. Joku heitti ihmisten päälle suustaan vettä. Hauskoja katseltavia olivat. 






Uljasta oli näiden isojen haiden uinti.


Muutama kuva puistosta.






Lämmintä oli vajaat kolmekymmentä astetta.






Mittaa tälle mukavalle päiväreissulle tuli kaksitoista tuntia.


Soleil  

perjantai 8. kesäkuuta 2018

30.5-3.6.2018: JÄRVILLÄ JA VUORILLA

Omenapuiden kukat ja lintujen laulu, maisema on kuin kaunein taulu. Kesäpäivät pieniä ihania asioita täynnä!


30.5.2018, keskiviikko: Taas mentiin, kun meillä oli tämän alkukesän viimeinen pitkä viikonloppuvapaa edessä arkipyhien vuoksi. Lähdimme järvi- ja vuorimaisemiin.

Ilmat ovat olleet toukokuun helteiset. Aika monta on ollut yli 30 asteen hellepäivää ja vielä enemmän hellerajan ylittäneitä päiviä. Me tykätään lämmöstä, mutta mitä sanovat Siiri-kissamme munuaiset. Toivottavasti ne tämänkin kesän helteet vielä kestävät, on suuren suuri toiveeni.

Matka taittui mukavasti tyhjillä teillä. Missä ne puolen Saksan lomalaiset taas ovat, saimme ihmetellä. Koululaisilla kun on Bayerissa ja Baden-Württembergissä vielä tämä viikko lomaa. Meidän Saksa on paljon muuta kuin ruuhkia ja väenpaljoutta.


Sylvensteinsee patojärvi.


Ajelimme pienen Fall-kylään kupeeseen stellplatzille. Me saimme reunapaikan pienen jyrkänteen reunalta.


31.5.2018, torstai pyhäpäivä- Fronleichnam: Oli jotenkin satumaista herätä aamulla täällä metsässä isojen puiden varjossa lintujen lauluun. Mökkiauton sisälläkin oli vihertävän väristä. Lähdimme aamukävelylle. Auringossa olikin jo helteisen lämmintä.


Isar-joki laskee ja tekee Sylvensteinseen patojärven.


Nousimme vähän ylemmäs.


Ja kävimme kannon alta etsimässä yhden geokätkön.


Hienot on aamukävelymaisemat.


Pienessä Fall-kylässä asuu vain reilu sata asukasta. Kylässä ei juuri muuta nähtävää talojen lisäksi ollut kuin ravintola ja kirkko.


Metsäparkki oli täyttynyt henkilöautoista kävelyretken aikana. Kovasti oli tulijoita rannoille aurinkoa palvomaan sekä kumiveneillä ja suppauslautoilla vesille liikkumaan. Monet lähtivät kävelyretkelle tai pyöräilemään. Autojen rekisterikilvistä päätellen enemmistönä olivat müncheniläiset. Tänne metsän siimekseen viileämällä ilmalla tulemme mekin viikonloppua joskus toiste viettämään.


Jatkoimme matkaa kolmekymmentä kilometriä etelään päin ja kohti Itävaltaa. Tulimme Achenseelle. Ajelimme Buchau-kylälle ja Seecamping Wimmeriin.

Achenseen ohi olemme aiemmin ainakin kaksi kertaa ajaneet, mutta mitään tarkempaa tutkimista tähän alueeseen emme ole tehneet. Achensee on 9.4 kilometrin pituudella ja 133 metrin syvyydellä Tirolin alueen suurin ja syvin järvi. Järven länsipuolella kohoaa vuoristo Karwendel ja itäpuolella Brandenbergin Alpit.

Leirintäalueelta saimme bussikortit, joilla olisi saanut ajella busseilla ilmaiseksi. Lisäksi kortilla sai alennuksia hissilipuista. Alueelta pääsi myös kulkemaan vanhalla junalla Jenbachiin. Junan pari kertaa nähtyämme sen kyyti ei kiinnostanut. Se haisi ja jätti niin mustat savut jälkeensä, että sen kyydissä olisi kyllä tukehtunut.

Hissillä ylösnousu, olisi ollut kaksikin hissiä, kiinnosti kovasti ja vaellus ylhäällä, mutta olimme jo kotona päättäneet, että kolme päivää pyöräilisimme vuorilla.


Älä menneitä liikoja pohdi, älä murehdi tulevaa.
Keskity hetkeen tähän, siihen mikä nyt on ihanaa
ja suunpielet korviin asti saa!


Nämä pyöräretket vuorille olivat kerrassaan ihania ja saivat suupielet korviin asti hymyyn.

Pertisau-kylän takaa laaksoihin lähtevä kapea tie oli maksullinen tie henkilöautoille, 463. Pyöriltä ei maksua peritty.



31.5.2018: Die Gramai Alm im Karwendel



Tälle pyöräretkelle tuli pituutta 27 kilometriä ja vain reilu kolmesataa nousumetriä. Oli mukava aloitus ja maisemien ihastelu pyöräily.

Aurinko laskee, pimenee ilta.
Taivaalla hohtaa kaunis kuun silta.
Huomenna aamu taas sarastaa ja
kauniiseen aamuun astella saa,
kyllä elämä toisinaan on ihanaa!



1.6.2018, perjanatai: Jo kesäkuu! En ymmärrä kuinka tämä aika vaan meneen äkkiä, niin päivät, viikot ja kuukaudet - vuodetkin.

Lähdimme pyöräretkelle Bärenbadalmille 1457 metrin korkeuteen.



1.6.2018: Die Bärenbadalm im Karwendel
-29 km

Mittaa tälle pyöräretkelle tuli 29 kilometriä ja reilu kuusisataa nousumetriä.


2.6.2018, lauantai: Yöllä satelikin sitten reippaan puoleisesti vettä. Päiväksikin ennustettiin sadetta, mutta aina ei ennusteet pidä paikkansa. 


Feilkopf 1526m, Feilalm 1380m & Gern Alm 1172m

2.6.2018: Feilkopf 1526m



Feilkopfiin noustessa loppunousussa nakkasi vettä vähän aikaa, mutta ylhäällä saimme istuskella ilman sadetta. Gern Almilta olimme jo melkein laskeutuneet järvelle, kun alkoi sitten sade. Mittaa tälle pyöräretkellle tuli 33 kilometriä yli seitsemälläsadalla nousumetrillä. Feilkopfin huippu 1526 metrissä oli ensimäinen vuorenhuipun valloitus pyörillä vaikka aika matalahan se oli.


Onni saapuu eläen, niin minä sen tunnen ja näen.
Ei se saavu etsien, eikä tule halki metsien.
Vaan se asuu mun elämässä, jokapäiväisessä tässä.
-Tapio-

Pyöräretkillä vastaan tuli myös vapaana olevia mulleja, mutta muitakin eläimiä nähtiin.



Oli hauskan mukavia nämä kolme erilaista pyöräretkeä. Antoivat paljon ilon ja onnen hetkiä, vaikka kerran olinkin kaatua kamera kädessäni. Achensee on tosi kaunis järvi ja sen siitä tekee järven kapeus sekä järvestä jyrkästi nousevat vuorenrinteet. Sanoisin aivan, että kauniimpi kuin Zell am See.

Paljon ei keretty kolmen päivän aikana nähdä, vain yhtä järven kulmaa vähän. Monta koskea ja polkua, pyöräreittiäkin jäi järven ympäriltä näkemättä ja kulkematta. 


3.6.2018, sunnuntai: Aamulla aurinko porotti jälleen ja oli tosi lämmin hellepäivä tulossa.

Ajelimme uudemman kerran Sylvensteinstauseelle ja siitä lähdimme Isar-jokivartta pitkin tietä numero 207 eteenpäin. Vorderrissa yleinen tie päättyy. Tie jatkuu yksityisenä maksullisena tienä noin yksitoista kilometriä lähes Wallgau-kylälle asti. Matkailuautolta maksu oli seitsemän euroa.


Pitkää kahvipaussia ja pysähdystä muutenkaan ei voinut 30 asteisen lämmön takia pitää. Prinsessamme se on uteliaskin kissa, vielä 11,5 vuotiaanakin. Hän ryntäsi ikkunasta heti katsomaan pää kallellaan, että mitä naapuriautoilijat siellä touhuilee. No sai hän hymyilyä uteliaisuudestaan lahjaksi ja sitä hän varmasti odottikin.


Jos minun pitäisi päättää,
mitä kaikkein mieluiten soisin sinulle,
valinta olisi kovin vaikea.
-Mikä auttaisi sinut onneen?
Kauneus voi olla vaarallista.
Viisaus on hankittava.
Rakkaus on sinun oma valintasi.
Loppujen lopuksi päätyisin kaikista
parhaimpaan ominaisuuteen – rohkeuteen.


Niinpäs. Tähän ajatukseen päättyvät nämä alkukesän niin toivotut ja pidetyt pitkät viikonloput.

Soleil