Mukava pitkänperjantain aamukävely, jonka jälkeen ajelimme Luxemburgin halki Belgiaan.
Oli viimein lyhyen loman aika, sillä viimeisestä meidän pidemmästä lomasta oli kulunut jo yli kolme kuukautta aikaa. Tuolloinhan heti alkuvuodesta olimme kaksi viikkoa Italiassa Toscanan talvisissa maisemissa.
Tämän pääsiäisloman kohteita meillä oli useita mielessä, niin kuin aina meillä on monen monta paikkaa Englannista Portugalin ja Kreikan välillä. Yksi suuri haave oli tietysti mennä Alppien eteläpuolelle vuorille. Vuoret jätettiin nyt heti pois menovaihtoehdoista. Ykköskohde oli ollut jo parin kuukauden ajan Unkari ja sen luontokohteita sekä maan korkeimman kukkulan valloitus.
Meitä kuitenkin aina ohjaa suuntaa näyttäen aurinko ja lämpö. Nyt se näytti ettemme menekään Unkariin, vaan lähdemme aurinkoiseen ja lämpimämpään luoteeseen päin. Lopullinen päätös tästä suunnasta tehtiin vasta lähtöpäivänä.
19.4.2019, perjantai: Edellisiltana ajelimme Rheinland-Pfalzin osavaltioon ja Zweibrückenin pikkukaupunkiin stellplatzille yöpymään, Freizeitpark Zweibrücken Wohnmobile. Teimme pitkäperjantain aamukävelyretken kaupungin keskustaan aurinkoisessa ja lämpimässä kevätaamusäässä.
Schwarzbach-joki kulkee kaupungin halki. Kävelimme kaksi erilaista noin puolen kilometrin puukujaa. Ruusutarhassakin olisi ollut katseltavaa, mutta paikka ei ollut aamusta auki.
Toispuolella tietä olevalla puukujalla oli mukava kävellä, kun ympärillä ääntelivät ja lentelivat papukaijat, munkkiaratit. Näitähän Eurooppaan istutettuja lintuja olemme tavanneet Espanjassa vuosia aiemmin. Silloin luin, että näitä on myös tuotu jonkun verran Saksaan. Nyt saimme näitä sitten nähdä Saksassakin. Niiden huutelu tuntui mukavalle. Niin kuin olisi kauempanakin reissussa ollut. Puissa oli lepakoille laitettuja kotikoloja.
Toisella puolella tietä olevalla puukujalla ei ollut niin nautinnollista aamukävellä, kun puissa oli paljon mustia lintuja pesimispuuhissa. Korppien runsas rääkyminen ei ollut kivan kuuloista eikä se, että maa ja penkit oli jätöksien peitossa. Sai toisiaan pelätä saako tahran vaatteisiin, mutta siltä säästyimme onneksemme. Eräs iäkäs Herra kulki lehtiö ja kynä kädessä katsellen puiden latvoihin päin ja merkkailen jotain kansioonsa. Olikohan hän laskemassa lintujen pesiä. Niitä oli kyllä satoja.
"Varhaisin tunnettu maininta nimestä Zweibrücken on peräisin vuodelta 1170. Kaupunki päätyi kreivi Heinrich I:n hallintaan vuonna 1182. Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Kaarle IV myönsi kaupungille kaupunkioikeudet vuonna 1352. Kreivi Eberhard myi kaupungin linnoineen pfalzilaiselle vaaliruhtinaalle Ruprecht I:lle vuonna 1385. Vuonna 1410 muodostettiin itsenäinen Pfalz-Zweibrückenin herttuakunta. Kaupunki paloi maan tasalle vuoden 1470 suurpalossa, mutta se rakennettiin nopeasti uudelleen. Vuodesta 1793 vuoteen 1814 Zweibrückeniä miehittivät ranskalaiset Napoleonin johdolla." Kopio täältä.
Ruusujen lisäksi Zweibrücken on tunnettu hevosista jo 260 vuoden ajan. Tässä kaupungin keskustassa sijaitseva hevosurheilukeskus, Landgestüt Zweibrücken, jolla on tärkeä asema Rheinland-Pfalzissa, Saarlandissa ja koko Etelä-Saksan alueella hevosten jalostuksessa, urheilussa ja viihteessä.
Rennwiese - tällä kilpaniityllä ovat hevoset jo laukkakilpailleet 26.8.1821.
Yöpaikan olimme valinneet aivan matkalla. Emmekä tienneet, että saamme nähdä pienellä aamukävelyllä saksalaisen merkittävän hevosurheilukeskuksen ja taas tällaisen mukavan näköisen historiallisen kaupungin. Eihän tämä mikään yllätys ollut sillä olen jo näinä Saksa-vuosina oppinut, että maan kaupungeissa on aina mielenkiintoista nähtävää.
Katseltavaa ja historiaa täältäkin kaupungista olisi löytynyt muutamaksi päiväksi. Olisihan jo yksi päivä mennyt shoppaillessa Zweibrücken Fashion Outlet -kylässä ja tutustuessa yli 120 putiikkiin. Matkaa oli kuitenkin lomalaisten jatkettava. Pian olimme Saarlandin osavaltiossa.
Pian vaihdoimme jo maatakin ollen Luxemburgissa. Tässä kohtaa rajana kulkee upea Mosel-joki. Voi miten olisi ihanaa ollut jäädä jokivarren kyliä kiertämään.
Luxemburgissa pysähdyimme tankkaamaan 1.10 euron hintaista dieseliä ja vähän shoppailemaan. Sää oli oikein mukava, noin 26 asteen lämpöinen. Saksan puolella, mutta myös täällä, poikkesimme päätieltä välillä geokätköilemään.
Niin olimme pian seuraavassa maassa, Belgiassa. Tämä oli tupsukorva-Tytöille 23. valloitettu maa. Mamma on näistä kulkurikaravaanareista niin ylpeä! Prinsessamme oli niin kiinnostunut uudesta maavalloituksesta, että alkoi aivan uuden maan pihalle tölläys väsyttämään.
Belgialaisia maalaismaisemia.
Harvoin tottelemme navigaattorin nopeampaa reitti-ilmoitusta, mutta tänään se kannatti varmasti, kun Brysselin ohitustiellä pohjoispuolella oli lähes puolentoistatunnin viivästymä. Uudella ehdotetulla reitillä kaupungin länsipuolella saimme ajaa lähes tyhjällä tiellä. Reitti oli vain 19 kilometriä pitempi.
Maisema oli muuttunut tasaiseksi. Kesä oli täällä merenkorkeudella edempänä, kun mitä oli kotimaisemissa puolen kilometrin korkeudella. Täällä oli jo kaadettu kesän ensimmäinen heinäsato.
Ajelimme Blankenbergin kaupunkiin Camping Bonanza 1:lle. Emme olleet varanneet alueelta paikkaa etukäteen. Leirintäalue oli täynnä ja suurin osa saksalaisia. Oli kuitenkin muutama lisäpaikka pellon laidalla vapaana leirintäalueen aitojen ulkopuolella. Onneksemme saimme viimeisen paikan, johon meidän sähköjohdot ylsivät. Tämä paikka olikin paljon parempi kuin vierivieressä olo leirintäalueella. Meillä oli edessä peltoa ja pellolla hevosia, lammas ja poni. Kukkokin kiekui aina välillä.
Oli ihana maalaismaisema ja tunnelma aurinkosäässä. Tästä oli mukava tämä pääsiäisloma aloittaa. :)
Jatkuu,..
©Soleil
